01/10/2026
Kriminologisen kirjaston kuukauden kirja : lokakuu 2026.
Pekka Vahvanen – Mia Pohtola – Katariina Parhi: Diagnoosivyöry : kuinka adhd, masennus ja trauma valloittivat maailman. Atena Kustannus 2026.
Ihminen tuntee usein olevansa rajallinen, ja asiat eivät mene putkeen. Seuraa ahdistusta, ja siihen tarvittaisiin apua yleislääkäreiltä tai psykiatreilta. Monet arkielämän tavallisista ongelmista määritellään mielenterveyden häiriöiksi. Vielä 1970-luvulla ei puhuttu psykiatrisista diagnooseista, m***a vuonna 1980-luku muutti kaiken. Diagnoosien avulla koetettiin ymmärtää itseä ja muita. Kun käsitteet ovat ajan saatossa hämärtyneet, arkielämän vastoinkäymiset, stressi tai normaaliin ihmiselämään kuuluva ahdistus tulkitaan yhä herkemmin traumoiksi tai mielenterveyden häiriöiksi.
Pekka Vahvasen, Mia Pohtolan ja Katariina Parhin kirja Diagnoosivyöry tarkastelee mielen häiriöiden diagnosoinnin historiaa, ja nykypäivään tultaessa heidän kirjoituksissaan näkyy myös varauksellista suhtautumista sairauksien luokittelua ja myös niitä seuraavaa hoitoa kohtaan. Yli 600 000 suomalaista syö masennukseen ja ahdistukseen käytettäviä SSRI-lääkkeitä.
Diagnosoinnin kynnys on madaltunut ja höllentynyt, joka tarkoittaa, että diagnooseja tulee entistä enemmän. ja toisaalta ihmiset kaipaavat diagnooseja, että ymmärtäisivät itseään. Diagnoosipohjaisesta kielestä on tullut arkipäivää ja tapa hahmottaa omaa elämäntarinaa sekä identiteettiä. Noin kaksi kolmasosaa suomalaisista saa elämänsä aikana jonkin psykiatrisen diagnoosin.
Jos nähdään, että oman mielenterveysongelman taustalla on häiriintynyt aivokemia, on vaikeaa uskoa, että tilanteesta selvittäisiin ilman lääkkeitä. Lääkeyhtiöt ovat näin ollen lisääntyneen diagnosoinnin suuria voittajia. Toki diagnoosit ovat tärkeitä välineitä ongelmien hahmottamisessa ja ennen kaikkea siinä, että sairauspoissaolojen ja vakuutuskorvausten määräämiseksi tarvitaan vakiintuneita ja ennustettavia käytäntöjä. Yhä useampi tarvitsee diagnoosin saadakseen yhteiskunnalta apua.
Kirjassa todetaan, että digitaaliset ympäristöt ovat olleet nopeuttamassa oikean elämän kontaktien ja yhteisöjen murenemista. Koronaepidemian myötä yhä useampi työtapaaminen muuttui etätapaamiseksi. Kavereiden ja perheenkin kesken yhä useammat keskustelut käydään ruudun välityksellä. Samalla yksinäisyys lisääntyy nopeasti.
On hälyttävää, että yksinäisiksi itsensä kokevien suomalaisten määrä on kolminkertaistunut alle vuosikymmenessä. Lähes kaikki yksinäisiksi itsensä kokevat ovat myös ahdistuneita tai masentuneita. Ihminen on kirjan kirjoittajien mukaan sosiaalinen eläin, ei sosiaalisen median eläin. Myös alhainen yhteiskunnallinen ja taloudellinen asema lisäävät todennäköisyyttä sairastua psyykkisesti. On hyvä kysymys, mitä yhteiskunnassamme tapahtuu juuri nyt : köyhimmiltä leikataan ja koulutuserot kasvavat.
Mitä tulee masennukseen, on yllättävää lukea, että yli puolet väestöstä täyttää 45 ikävuoteen mennessä jossain vaiheessa kliinisen masennuksen tai ahdistuneisuuden kriteerit. Suurella osalla on elämässä vaikeita ja stressaavia kausia. Vastoinkäymiset ja neuroottinen persoonallisuus selittävät hyvin masennuksen todennäköisyyttä.
Kirjoittajien mielestä C. G. Jungin ajatukset masennuksesta kannattaa kaivaa esiin, koska tämän oppien mukaaan masennus antaa mahdollisuuden kiinnittää huomion ongelmallisiin tapoihin ja asenteisiin, jotka ovat johtaneet umpikujaan. Tanskalainen filosofi Kierkegaard jopa sanoi, että ahdistus on välttämätöntä ihmisen kehittymiselle.
Diagnoosivyöry -kirjassa tarkastellaan mielenkiintoisesti myös adhd:ta, autismia ja Aspergerin oireyhtymää, sekä niiden diagnosointia historian saatossa. Kirjassa on oma osuutensa syömishäiriöillä ja niiden erilaisilla kirjoilla, unohtamatta traumoja ja niihin liittyvää käsitteiden hämärtymistä omana aikanamme.
Onkin mielenkiintoista, miten nykyaikainen traumapuhe saattaa vaikuttaa siihen, että myös harmittomammat kokemukset halutaan nähdä traumoina, ja miten niitä patologisoidaan ja hoidetaan.
Yhtä kaikki, kirjasta voi vetää johtopäätöksen, että meidät nähdään lisääntyneiden diagnoosien valossa sairaampina kuin koskaan aikaisemmin. On ehkä kaikkein vaikeinta kokea luottavaisesti olevansa o.k., ja elää vain elämäänsä kaikkine nousuineen ja laskuineen.
