Rikosseuraamusalan koulutuskeskus

Kriminologisen kirjaston kuukauden kirja: elokuu 2026.

Ellen J. Green: Kuoleman katu. Into Kustannus 2026.

Syyskuuta vuonna1949 pidetään alkupisteenä yhdysvaltalaisille median käsittelemille joukkoampumisille. Ellen J. Greenin kirja kertoo, miten 28-vuotias Howard Unruh ampui kolmetoista ihmistä New Jerseyn Camdenissa omilla kotikulmilllaan.. Jossain vaiheessa Howard oli vielä sangen tavallinen nuorimies, m***a jokin muuttui ja katkaisi ikään kuin kamelin selän. Yhdysvaltalainen true crime -kirjailija ja psykologi Ellen J. Green tutustui aiheeseen ja on kirjoittanut vakuuttavan syväluotauksen siihen, mikä teki nuoresta miehestä joukkoampujan.

Kirjan suuri ansio on siinä, miten se osoittaa yksilöpsykologisesti nurkkaan ajetun ihmisen henkisen niksahtamisen. Lisäksi se kertoo sen, millaisia keskivertoamerikkalaiset olivat tuohon aikaan, ja varmaan myös sen, millaisia nykyäänkin. Lievästi erikoista ja yksinäistä Howardia pilkkasivat niin kadun lapset kuin paikalliset aikuisetkin ja hänen rakentamansa kotiportti varastettiin päivää ennen surmatekoja. Nöyryytykset olivat liikaa, ja aseharrastaja Howard lähti keskellä päivää kotoaan kotikatunsa liikkeisiin kostamaan saamaansa kohtelua naapureilleen. Howard löysi osan listansa ihmisistä, m***a moni tielle osunut viaton lapsi tai aikuinen sai surmansa luodeista.

Howard Unruhin sanottiin muuttuneen komennuksellaan sodassa viitisen vuotta ennen ammuskelua. Hän palveli sodan aikana Ardenneilla Euroopassa 1944-45 ja ampui lukuisia vihollisia, mikä jätti häneen lähtemättömät jäljet, ainakin mitä tulee hänen äidilleen lähettämiin kirjeisiin. Kirjassa vaihtelevat Howardin äidin ja hänen ainoan kotikulmien ystävänsä, Raymondin näkökulmat. Elävä kuvaus pakottaa lukijan ymmärtämään tapahtumien merkityksen niin ampujan, kuin myös lähipiirin kannalta.

Tarina ei pääty ampumiseen, vaan lähipiirin ja henkiin jääneiden naapureiden vaiheita seurataan vuosia eteenpäin. Itse Howard todettiin syyntakeettomaksi murhiin, ja hänen asuinpaikakseen muodostui New Jersey State Hospital at Trenton. Iso yllätys oli, että monenlaista diagnoosia saanut Howard muuttui ajan mittaan kuta kuinkin samankaltaiseksi ystävälliseksi henkilöksi, kuin hän oli joskus ollut. Kirjan kirjoittajalla on vahva käsitys, että normaali suhde ulkomaailmaan erään vanhan ystävän kautta ikään kuin normalisoi hänen psyykeensä.

Tunnetuin joukkoampuminen lienee 20.4.1999 tapahtunut kahden koulun oppilaan tekemä joukkomurha Columbine High Schoolissa, Yhdysvaltojen Coloradossa. Parhaana kouluampumisia käsittelevänä kirjana pidetään yleisesti juuri kyseiseen tapahtumaan pureutuvaa Dave Cullenin teosta Columbine (2009).

Etsitkö vielä opiskelupaikkaa? Tiesitkö, että meillä voit opiskella rikosseuraamusalan perustutkinnon?

Meillä on töitä tarjolla nyt ja tulevaisuudessa! Haku vanginvartijakoulutukseen alkaa 6.8.2026.

🔹Osaatko toimia paineen alla?
🔹Kestääkö malttisi vaativissakin tilanteissa?
🔹Haluatko työskennellä ihmisten parissa?
🔹Oletko tiimipelaaja, johon muut voivat luottaa?

Jos vastasit kyllä, hae meille opiskelemaan!

✔️ Lyhyt opiskeluaika (max 16 kk)
✔️ Palkallinen työssäoppimisjakso (10 kk)
✔️ Merkityksellinen työ

Työ vanginvartijana ei ole helppoa, m***a se on tärkeää, vaikuttavaa ja palkitsevaa. Työssä korostuvat turvallisemman arjen rakentaminen, vastuu ja ihmisten kohtaaminen.

Avaa uusi ovi urallesi ja jätä hakemus 6.8.–25.8.2026!
Kaikki eivät meille hae. Haetko sinä? 🫵

Koulutus ja käytäntö kohtaavat vankiloissa!🤝

Rikosseuraamusalan koulutuskeskuksen yksikönpäällikkö Johanna Huusko osallistui Risen sisäiseen TET-harjoitteluun Helsingin vankilassa. Harjoittelun tarkoituksena on, että operatiivisesta työstä etäämmällä työskentelevät päälliköt pysyvät ajan tasalla Risen operatiivisten yksiköiden arjesta ja toiminnasta. TET-harjoittelussa keskeistä on siis päästä tutustumaan ja oppimaan.

Johannan mentorina toimi päivän ajan RSKK:n opettaja Kimmo Nykänen, joka suorittaa parhaillaan käytännön työjaksoa Helsingin vankilassa rikosseuraamusesimiehen tehtävässä.

Koulutuskeskuksen opettajia käy säännöllisesti käytännön työjaksoilla vankiloissa. Näin varmistetaan, että heidän osaamisensa ja ymmärryksensä operatiivisesta toiminnasta pysyvät ajan tasalla.

Kriminologisen kirjaston kuukauden kirja: kesäkuu 2026.

Ida Paackari: Tunnustan vaienneeni. Books On Demand 2026.

Vankila- ja rikosmaailmaan sijoittuvat uudet kirjat ovat tavallisesti aikalaiskertomuksia karusta subutex-maailmasta, jengikulttuureista ja ahdistuksesta. Ida Paackarin Tunnustan vaienneeni -esikoisteos on jotakin muuta. Se on vanhakantainen kirjeromaani äidin ja tyttären välisestä suhteesta, jossa on näkymättömänä pohjavireenä äidin vankeusrangaistus. Kirjoittajanimi Ida Paackarin taustalla on henkilö, joka ei tule rikosseuraamusalalta, vaan hänellä on monipuolinen työura mm. yksityisellä sektorilla sekä ura- ja opintoneuvonnassa.

Keski-ikäinen Ella saa käsiinsä äitinsä kuoleman jälkeen tämän muistikirjoja ja jonkinlainen henkinen ylisukupolvinen pato murtuu. Hänen äitinsä Raili joutui 1960-luvun alussa Hämeenlinnaan kuritushuoneeseen, ja nämä kirjeet ovat selitys ja anteeksipyyntö siitä, miksi asiat menivät niin kuin ne menivät. Romaanin rakenteessa Ella vastaa omalla näkökulmallaan ikään kuin kirjeenvaihdossa äitinsä ajatuksiin. Idea kävi tutuksi pari vuotta sitten, kun äiti puhui kertojan löytämissä päiväkirjoissa Finlandia-palkitussa Sirpa Kähkösen 36 uurnaa -teoksessa. Kähkösen kirjassa ei pyydetty tosin anteeksi, m***a ymmärrys voi olla pienestä kiinni ja voi tajuta toisen tehneen parhaansa elämässään – myös suhteessa lapseensa.

Paackarin kirjan ihmiskuvaus on elävää ja erityistunnustus täytyy antaa ajan tapakulttuurin, miljöön ja esineistön tavattoman tarkalle luonnostelulle. Ei jää epäselväksi millaisessa maailmassa Ella eli, eikä myöskään se, millaiset tapahtumat johtivat hänen kuritushuonetuomioonsa. Paackarin kirjan maailmassa ihmiset ovat pahoista teoistaankin huolimatta suoria ja rehellisiä – ainakin naiset. Miehet saattavat olla raiskaajia, hyväksikäyttäjiä ja suostuttelijoita vääriin tekoihin.

Rikosseuraamusalan koulutuskeskus (silloiselta nimeltään Vankeinhoidon koulutuskeskus) kustansi 1980- ja 1990-luvuilla runsaasti vankeinhoitoon liittyvää kirjallisuutta. Julkaisuihin mahtuu helmiä, kuten Hämeenlinnassa vanginvartijana toimineen Mirjam Mattilan muistelmateos Olin vanginvartija (1993) sekä muistoja sekä runoja sisältävä Rautapuu kukkii (1993).

Ida Paackari kertoo kirjansa jälkisanoissa, miten Mirjam Mattilan tekstit toivat hänelle idean jonkinlaisesta ulkopuolisesta keskushahmosta: vanginvartijasta, jolla oli suuri sydän ja jolle inhimillisyys oli tärkeämpää kuin pilkuntarkat säännöt. Vankikin voi saada osakseen välittämistä ja sympatiaa. Tunnistan vaienneeni -kirjassa muutoksessa ja vankeusajasta selviämisessä on iso osa vartija Mikkolalla, jonka luonnekuvalla on lyhyet jäljet Mirjam Mattilaan ja tämän kirjoituksiin.

Kriminologiseen kirjastoon on taas hankittu kovia uutuuksia. Ohessa listaus viime vuoden marraskuusta tähän päivään hankituista kirjoista. Mukana tuoreiden tutkimusten verkkolinkkejä.

https://www.rskk.fi/kriminologinen-kirjasto/uutuusluettelo/

Voit myös pyytää kirjastolta käyttäjätunnukset e-kirjastoomme

https://www.ellibslibrary.com/crimlib

”Opitut teoriat, tarkastustoiminta ja voimankäyttöharjoitukset konkretisoituvat paremmin itse työssä, ja olen jo ensimmäisen viikon aikana kokenut m***a ahaa-elämystä.”

RSKK:n opiskelija Hanna kertoo blogikirjoituksessaan ensimmäisen työssäoppimisviikon tunnelmista.

Lue koko blogikirjoitus 👉https://www.rskk.fi/ajankohtaista/opiskelijablogi/

🗓️Seuraava haku koulutukseemme alkaa 6.8.2026!

Kriminologisen kirjaston kuukauden kirja : toukokuu 2026.

Pia Puolakkka: Narsistit vankilassa 2. Oikeuspsykologi kertoo. Deadline Kustannus 2026.

Oikeuspsykologi Pia Puolakan ensimmäinen Narsistit vankilassa -kirja oli melko yleisluontoinen teos erilaisista narsistisista vankityypeistä ja myös yleistä narsismista. Tässä uudessa kirjassa Puolakka laajentaa narsismin käsitettä ja ulottaa sen koskemaan myös arkielämän näyttämöitä vankilan ohella. Tämä toinen osa myös pureutuu syvemmin ammattimaiseen työskentelyyn ja havaintoihin. Pia Puolakka toimii nykyään rikosseuraamusalan yksityisyrittäjä luennoitsijana, kouluttajana ja kirjoittajana. Hän toimii myös yksityisenä psykoterapeuttina.

Puolakka tarkastelee toki ensisijaisesti narsismia vankilassa, m***a hänelle vankila on laboratorio, jossa ihmisyyden eri puolet näkyvät kärjistetymmillään. Pia Puolakan mukaan kaikki ilmiöt, mitkä löytyvät vankilasta, löytyvät myös ulkomaailmasta, m***a osin vähemmän kärjistettyinä. Hän kuvaa narsismin uhreja, narsismia perheessä, parisuhteessa ja myös erilaisissa yhteisöissä. Kirjassa on lukuisia keissejä narsisteista, narsismin uhreista sekä koetun manipulaation seurauksista. Pia Puolakan oma kuntouttava metodi liittyy hypnoosin käyttöön, ja tästä kirjassa onkin esimerkkejä,

Wattu IV-terveystutkimuksen mukaan vangeista kahdella kolmasosalla on persoonallisuushäiriö, yli 90 prosentilla päihdeongelma ja yli 90 prosentilla traumataustaa. Psykoanalyyttisen teorian mukaan narsismi syntyy jo lapsen varhaisissa ihmissuhteissa. Jos aikuisen käytös lasta kohtaan herättää turvattomuutta, vihamielisyyttä tai arvaamattomuutta, lapsen minäkuva jää hauraaksi, epävarmaksi ja kielteiseksi. Narsismi kehittyy tällöin suojaksi. Sinä sitä sitten ollaankin. Empatian puute ja taipumus väkivaltaisuuteen saattavat tehdä narsistista paitsi manipuloijan, myös fyysisen uhan. Pia Puolakan työ on koettaa lisätä näiden vammautuneiden ihmisten itsetuntemusta ja saada yhteyden normaaleihin tunteisiin, kuten empatiaan. Narsistit ovat usein itse uhreja.

Skeemat, eli tunnelukot eivät ole olleet vieraita Puolakan omassakaan elämässä, ja mukaan tulee kuvausta hänen omasta lapsuudestaan, ja niistä skeemoista, jotka ovat säädelleet hänen omaa elämäänsä pitkälle aikuisuuteen. Näissä tunnelukoissa rakennetaan useinkin elämää rajoittavia selityksistä itselleen. Skeemojen muutos on usein kivuliasta, koska muutos ylipäätään tekee kipeää. Jokainen on Puolakan mukaan tavallaan vanki vankilassa, m***a ihminen, joka ymmärtää oman vankilansa rakenteen, on jo vapaa.

Kirja kasvaa loppuaan kohti elämänfilosofista pohdintaa. Kaiken arvokkaan yhteiselämän pohjalla on vapaan mielen moraali – kunnioitus toista kohtaan. Eräänlaisena mottona on, että ”kukaan ei pääse maailmaani kutsumatta, mikäli pysyn tietoisena”.