13/09/2026
”Nyt sun tarttee kyllä jo ryhdistäytyä!” Kun lapsi tai nuori on toiminut tavalla, mihin koemme tärkeäksi puuttua ja ohjata toimintaa parempaan suuntaan, saatamme puskea, kiihtyä ja paineistaa tilannetta. Muistutamme säännöistä, ilmaisemme tyrmistyksemme ja hengitämme niskaan liudan kysymyksiä päästäksemme perille syistä ja syyllisistäkin. Tai vähintään painamme omaa näkemystämme ja mielipiteitämme päälle.
Syntyy väittelyä, puolustautumista, vetäytymistä ja sulkeutumista. Yhteys katkeaa eikä keskustelu etene.
On olennaista palauttaa lapsi takaisin yhteyteen ennen kasvattamista, neuvomista ja käyttäytymisen ohjaamista. Tämän tiedämme jo aivojen uhka-turva skannauksenkin näkökulmasta. Kun uhka lisääntyy, vähenee mahdollisuudet tyyntyä ja keskustella järkevästi. Kun taas saamme tilanteeseen enemmän huokoista tilaa ja vahvistettua turvan signaaleja, tyyntyminenkin mahdollistuu niin, että pääsemme takaisin yhteyteen.
Siksi on viisasta hetkellisesti vähentää vaatimuksia, lisätä joustavuutta ja pysähtyä kuuntelemaan. Kuulla lapsen ja nuoren kokemusta, aistia sitä, minkä kaiken kanssa hän tässä on. Mitä kaikkea tätä tilannetta ennen onkaan tapahtunut? Onko kuormitus paisunut yli? Sietoikkunan koko kapealla?
Ja ennen kaikkea, miten voimme palata tästä takaisin yhteyteen yhdessä? Mallintaa turvallista säätelyä ja takaisin sietoikkunaan paluuta. Jotta sen jälkeen voimme taas palata sovittuihin raameihin ja sääntöihin. Hetkellinen hellittäminen ei siis tarkoita niiden unohtamista, vaan enemmänkin niihin palaamisen mahdollistamista turvallisesti ja yhteyden vaalimisen kautta.
Tärkein tavoite ei ole perille pääsy, vaan tapa, millä sinne yhdessä matkaamme. ❤️
Millaisia merkityksellisiä hetkiä sä muistat siitä, kun paineisista tilanteista onkin päästy palaamaan takaisin yhteyteen?
