Hengittävä mieli

Huomio huomio - abstraktikutsu löytyy täältä kaikille niille, jotka mielivät jättää esitysehdotuksensa Kokonaisia kohtaamisia - keho psykoterapioissa ja taideterapioissa kongressiin.

Abstraktit | Ohjeet - Turun kesäyliopisto Haluamme juuri Sinut mukaan! Kokonaisia kohtaamisia 2027 -kongressi kutsuu mukaan rakentamaan moniäänistä ja innostavaa ohjelmaa. Toivotamme tervetulleiksi abstraktit, jotka tarkastelevat kehon, mielen, vuorovaikutuksen ja terapian yhteyksiä erilaisista näkökulmista. Haluamme koota yhteen tutk...

Onpa mielenkiintoista. Tässä taitaa kuitenkin olla kyse siitä, että akuutissa vaiheessa keskittyminen ihovaurioon, kutinaan, kipuun kutsuu immuunivastetta toimimaan? Jos ongelma kroonistuu, tilanne lienee toisenlainen - silloin huomion suuntaaminen ei autakaan, vaan ylläpitää ongelmaa.

Tästä tuli mieleen hiljattainen oma kokemukseni.

Kutina on subjektiivinen aistimus ihan samalla tavalla kuin kipukin, m***a samalla biologinen tapahtuma. Sen voimakkuutta ei voi päätellä ulkoapäin, esimerkiksi siitä, miten näyttävä ihomuutos ulkopuolella näkyy.

Kävin lääkärin vastaanotolla poistattamassa punkin kärsäpalan, ja kerroin kutinan olevan infernaalista. Lääkäri totesi, että reagointini on psyykkistä. Hän näki hyvin pienen ihomuutoksen ja ehkä oireen kuvailuni ja ulospäin näkyvän paukaman epäsuhta johti ajatuksen psykologiseen selitykseen.

Se oli kuitenkin huono päätelmä. Pienen kudosmuutoksen ei tarvitse tuottaa pientä aistimusta. Sensoristen hermopäätteiden aktivaatio ja herkistyminen voivat tuottaa erittäin voimakkaan kutinan hyvin pieneltä ihoalueelta.

Minun tapauksessani punkin puremasta tuli luonnollinen koe: kutinaoire helpotti kun vierasesine poistettiin, m***a se palasi viikon päästä. Silloin huomasin, että paukamasta pistää esiin piikki ja se poistettiin omilla pinseteillä. Toinen osa punkin kärsää. Sen jälkeen alue vähitellen rauhoittui.

Tästä kokemuksesta tuli mieleen monet omat potilaat, joille on eri yhteyksissä sanottu jonkun oireen olevan ”vain korvien välissä” tai ”psyykkistä”. Oli kiinnostavaa kohdata itse tilanne, jossa joutuu tällaisen päättelyn kohteeksi. Se ei tuntunut mukavalta tietenkään, m***a häkellytti sen verran, etten saanut sanaa suustani. Olisin tietysti voinut haastaa nuorta lääkäriä ja kertoa, että olen tehnyt vuosia työtä kipupotilaiden ja psykosomaattisista oireista kärsivien kanssa ja niin edelleen.

Kivussa ja kutinassa on yhteinen ongelma: oireen biologinen lähde, hermoston tuottaman aistimuksen voimakkuus ja ulospäin havaittava kudosmuutos eivät ole yksi ja sama asia. Niiden välinen suhde voi olla epäsuhtainen. Tämä tekee kivusta ja kutinasta kiinnostavia ilmiöitä – ja joskus terveydenhuollossa niin hankalasti kohdattavia.

Ja palaan Hesarin artikkeliin. Ilmeisesti on hyödyllistä kutsua oma immuunivaste paikalle kiinnittämällä huomiota vauriokohtaan. Toki itse käytän lisäksi kortisonia ja antihistamiinia, jotta ei mene yöunet. Yöllä kun moni asia omassa fysiologiassa muuttuu ja se taas voimistaa kutinan tuntua.

Tutkimukset | Keskittyminen ihon vaurioon paransi tulehdusta Tutkimuksessa selvitettiin keskittymisen vaikutusta tulehdusvasteeseen.

Onpa hyvä, että tästä puhutaan yhä selkeämmin ja tehdään selvityksiä, ettei asia jää mutu-tuntuman tasolle. Nuori tarvisee apua, koska hän ei aikuistuttuaan välttämättä itsestään kasva ulos perfektionismista, vaan se voi jatkua pitkälle aikuisuuteen ja keski-ikään johtaen monenlaiseen mielenterveyden oirehdintaan, ahdistukseen, masennukseen ja uupumukseen.

Minusta on ollut hälyttävää, että vaativuus itseä kohtaan (ja muitakin toki) näyttää lisääntyneen myös niiden keskuudessa, jotka hoitavat muiden mielenterveyttä. (Tämä on minun arkihavaintoni kouluttajana ja työnohjaajana, ei perustu mittauksiin tai tutkimuksiin.)

Pulma näyttäytyy sitkeänä ja itseään ruokkivana ja ympäristö antaa sen tapahtua. Paljon itseltään vaativaa ei jarrutella tai pohdita tässä yhteydessä varhaisen puuttumisen tärkeyttä. Ongelma saa rehottaa vuosia ja kärsimyksen määrä voi itselle ja ympäristölle olla suuri. Vaativuus vie ilon elämästä ja onnistumisista, riittämättömyys kalvaa ja kovertaa sielua.

Tavallisuus kunniaan, riittävä riittää. Harvoin tarvitsee antaa kaikkeaan. Unohda: "riittää kun yrittää parhaansa" (koska miksi aina pitäisi yrittää parastaan?). Monesti riittää, vaikka et yrittäisi ihan parastasikaan.

Tutkija: Kouluissa on valtavasti oppilaita, joille ei riitä mikään
Helsingin Sanomat 3.8.2026

Itä-Suomen yliopiston väitöskirjatutkija Anna Kuusen tutkimuksessa kävi ilmi monen nuoren kokema perfektionismi ja huolestuneisuus.

Kuusi selvitti ammattikoululaisten, lukiolaisten ja 9.-luokkalaisten näkemyksiä suorituksistaan seuraavien väittämien avulla:
”Tuskin koskaan tunnen, että se, mitä olen tehnyt, on tarpeeksi hyvää.”
”En ole juuri koskaan tyytyväinen aikaansaannoksiini.”
”Olen usein huolestunut siitä, että en pysty täyttämään omia odotuksiani.”

Kuusi pitää huolestuttavana, että jopa yli puolet tutkitukseen osallistuneista nuorista ajatteli, että äärimmäiset väitteet kuvasivat heitä.

Tutkimukseen osallistuneista lähes neljäsosa lukeutui perfektionisteihin. Huolestuneita oli 28–38 prosenttia vastaajista.

Perfektionismi ei ole mielenterveyden kannalta merkityksetöntä. Tutkimusten mukaan se yhdistyy useammin uupumukseen, masennusoireisiin ja ahdistuneisuuteen. Kuusen mukaan tervettä perfektionismia ole olemassa.

Perfektionisti pitää virhettä epäonnistumisen merkkinä, kun kunnianhimoinen voi ottaa sen oppimisen paikkana.

Perfektionismista kertoo myös
✔️epäonnistumisen pelko
✔️ylikriittisyys itseä kohtaan
✔️tyytymättömyys omiin suorituksiin
✔️tavoitteiden saavuttaminenkaan ei tuo iloa.

Perheen, ystävien ja opettajien tuki on nuorten hyvinvoinnille tärkeää. Kuusen mukaan perfektionismiin taipuvaista voi tukea kertomalla, etteivät arvosanat mittaa kenenkään arvoa ihmisenä tai määritä elämän suuntaa.

Keskusteluissa kannattaa korostaa, että nuoren aikaansaannokset riittävät ja että tehtävät jätetään palautusaikataulujen puitteissa.

Nuoren kanssa kannattaa keskustella hänen tavoitteistaan, sekä niiden omaehtoisuudesta, realistisuudesta ja joustavuudesta. Lisäksi voi keskustella sallivasta suhteesta virheisiin ja muistuttaa että niistäkin selvitään.

Lue lisää: https://www.hs.fi/suomi/art-2000012168262.html

Kyllä, elävä luontosuhde kannattelee ja lohduttaa. Lisäksi näen arvokkaana sen, että luonnossa oleminen voi auttaa sietämään monenlaisia tunteita. Pari päivää sitten oli artikkeli (olikohan HS:ssa), jossa tuotiin esiin näkökulma, että suru voi olla todella voimakas kokemus tai reaktio. On ymmärrettävää, että ihmiset hakevan esimerkiksi psykoterapialta monesti helpotusta tällaisiin oloihin. Itse taas ajattelen niin, ettei surua tarvitse ”käsitellä tai työstää pois” vaan suuri muutos voi olla siinä, että sen kanssa voi olla turvallisesti toisen kanssa. Tämä toinen voi myös olla luonto. En ole yksin. Luonto ”ilmaisee” myös sellaista, johon me voimme tunteittemme kanssa samaistua, tai kokea, että luonto samaistuu meihin, peilaa tunteitamme. Luonto itkee kanssani, luontokin päästää irti. Luonnossa tapahtuva kiertokulku, vuodenaikojen vaihtelu tarjoaa tähän tilan, paikan, näyttämön ja kokemuksen kaikupohjan.

Vuodenkierto on edennyt syyskesään. Syyskesään liitän luonnon antimet, kuten marjat ja sienet sekä kuihtuvien ja kukkivien siemenet.

Täysikuu on parasta syyskesällä, kun alkaa olla pimeää ja vielä on kuitenkin lämmin. Näiden hehkuvien sävyjen lisäksi välillä on täydellisen harmaata kuten eilen, kun lähdimme saaresta kaupunkiin, sateen ja sumun keskeltä.

🧡🍃🍂🍄‍🟫🌾🍄🥀🌝🌻🌦️💨🫐

Luonnon hengitys - kehollinen matka luonnon kiertoon kirja sopii Kaikille, jotka kaipaavat maadoittumista, uusia näkökulmia ja lohtuakin.

Kirjan esittely Eeva lehdessä - Hyttysiä, erävesiä ja arktista jäätä – toimitus esittelee 5 syksyn parasta luontokirjaa
Luonto voi lohduttaa, opettaa ja yllättää – nämä luontokirjat saavat katsomaan ympärilleen tarkemmin.

Hyttysiä, erävesiä ja arktista jäätä – toimitus esittelee 5 syksyn parasta luontokirjaa | Voi hyvin Luonto voi lohduttaa, opettaa ja yllättää – nämä luontokirjat saavat katsomaan ympärilleen tarkemmin.

Arjen Väripilkkuja -blogissa kirjoitus Luonnon hengitys - kehollinen matka vuodenkiertoon -kirjasta. 💚🌿💚🌿

www.arjenvaripilkkuja.fi

Tässä muutamia ajatuksia rauhoittumisesta. Toisessa tilanteessa tarvitsetkin itsesi aktivointia, joskus vain tilaa sille että olet läsnä tunteillesi ja kehon reaktioille. Aina ei tarvitse säädellä vaan tehdä tilaa.

Psykologi vinkkaa kaksi tapaa, joilla hermoston voi rauhoittaa missä tahansa stressaavassa tilanteessa. 👇️ 👉 https://anna.fi/hyvinvointi/vagushermon-aktivointi?utm_medium=Social&utm_source=Facebook =1786105082

Riina kokosi kivasti keskustelumme, mitä on psykofyysinen psykoterapia, viitekehyksemme ydin. Tervetuloa koulutuksiin! Työnohjaajakoulutus alkaa syksyllä ja peruskoulutuksia on eri puolilla Suomea syksystä alkaen ja ensi vuonna. Seuraava syventävä koulutuksemme Turussa on täynnä (peruutuspaikkoja voi kysellä). Linkki koulutuksiin löytyy Riinan postauksen kommenttikentästä!

Luontolähtöinen psykofyysinen työnohjauskoulutus on alkamassa syksyllä - vielä ehtii mukaan!

Luontolähtöinen psykofyysinen työnohjaajakoulutus 2026-29 - Turun kesäyliopisto Luontolähtöisen psykofyysisen työnohjaajakoulutuksen teoreettinen viitekehys perustuu psykofyysiseen psykoterapiaan.