Moroversity

Moroversityläisten kiireessäkin vastaan joskus tulee teksti, jota on ihan pakko kommentoida. Nyt se on Sami Moision ja Hannu Vartiaisen iskevä teksti Suomen Kuvalehdessä yliopistojen pääomasta.

Kirjoittajien puheenvuoro ottaa taloustieteellisen kulman. Kun on käynyt selväksi, että tieteen itseisarvo argumenttina häviää tieteen ja tutkimuksen taloudelliselle välinearvolle, on tärkeää tuottaa kriittisiä otteita, jotka osaavat puhua sitä kieltä, mitä ministeriötasolla voisi kuvitella ymmärrettävän.

Samassa hengessä kirjoituksessa alleviivataan tietalouksien välisen globaalin kilpailun johtaneen korkeakoulutuksen – joskin tekstissä puhutaan vain yliopistoista – ”taloudellistumiseen”; korkeasti koulutettu väestö nähdään talouden veturina. Tässä kansainväliset toimijat, kuten OECD, ovat olleet muuttamassa aiempaa sivistysyliopiston paradigmaa.

Teksti keskeisesti kritisoi nollasummapelille rakentuvaa rahoitusmallia, joka korostaa määrää yli laadun (valmistuneiden opiskelijoiden määrässä, ja Julkaisufoorumin protestoinnista huolimatta myös julkaisuissa). Suomalaisen korkeakoulutusjärjestelmän poikkeuksellisen kovaa tulosohjausta on kritisoinut jopa OECD: rahoitusmalli nojaa erilaisten määrällisten indikaattoreiden nousuun ja laskuun.

Vaikka kaikki yliopistot tuottaisivat lisää opiskelijoita, niitä kaikkia ei palkita tästä taloudellisesti. Ainoastaan ne palkitaan, jotka selvästi nostavat määriään suhteessa muihin. Seuraa nollasummapelin kannustama kilpajuoksu pohjalle:
”Nykyisessä rahoitusmallissa yhdessä yliopistossa tavoiteajassa tuotettu tutkinto vähentää toisten yliopistojen rahoitusta. Tämä heikentää edellytyksiä yliopistojen väliselle yhteistyölle ja työnjaolle.”

Kirjoittavat huomauttavat, että nykyinen malli ei mittaa myöskään arvoa inhimillisen pääoman kasvattamiselle. Näin yksittäisellä yliopistolla on
“kannustin keventää tutkintoja sisällöllisesti niin, että tutkintoja valmistuu aikaisempaa enemmän ja nopeammin sen sijaan, että huomio olisi inhimillisen pääoman lisäämisessä eli koulutuksen laadullisissa kysymyksissä.

Mallin nollasummapeliluonne johtaa lisäksi käytännössä siihen, että yhdessä yliopistossa toteutetut tutkintojen keventämistoimet on omaksuttava myös toisissa yliopistoissa, sillä muuten ne häviävät taloudellisesti. Syntyy kilpailun kehä, jossa varsinainen ainoa kansallisen tason lopputulos on inhimillisen pääoman tason lasku.”

Taloudellisten resurssien myöntämisen vastuuta pakoileva oletus yksinkertaisesti on, että suomalainen korkeakoulutus on aina laadukasta. Kukaan ei kannata järjestelmästä kokonaisvastuuta; eivät poliitikot, ei OKM, eivät yliopistot. Laadun ylläpitämisen emotionaalinen ja psykologinen vastuu kaadetaan resurssiköyhässä ja aikaodotuksiltaan kiihtyvässä korkeakoulujärjestelmässä yliopistojen opetushenkilökunnan – ja toki opiskelijoidenkin – niskaan.

M***a tietenkin rahoitusmallin politiikkatasolla, tarvitaan kilpailullisia elementtejä, jotka pakottavat määrälliseen tehokkuuteen, koska mallin oletukset nojaavat työntekijöiden laiskuuden tehokkaaseen managerointiin. Tässä roolissaan, taloustieteellisten kannustimien valossa, järjestelmä ON tehokas, koska epävarmuus omasta toimeentulosta puristaa yliopistojen työntekijöitä – sekä opiskelijoita.

Tehostavilla taloustieteellisillä malleilla on aina odottamattomia seurauksia, koska ne pyrkivät osaoptimointiin tietystä näkökulmasta. Kukaan ei tässä yhtälössä pyri laskemaan yliopistotutkintojen tasoa, m***a siihen kuitenkin meitä ajetaan. Ei kukaan politiikassa, ministeriössä tai yliopistojen huipussa pyri tuottamaan tietoisesti pahoinvointia lisäävää epävarmaa työuramallia, m***a se on projektipohjaisen, ulkoiseen kilpailtuun rahoitukseen nojaavan politiikan väistämätön tulos.

Tähän vielä kun heitetään päälle tekoäly-pöhinän mukanaan tuoma keskinkertaisuuteen ja “riittävän hyvä” (engl. good enough) ajattelu, niin kilpajuoksu pohjalle tulee todennäköisesti pahenemaan.

Sami Moisio ja Hannu Vartiainen: Yliopistojen rahoitusmalli vaarantaa inhimillisen pääoman karttumisen Rahoitusmallin logiikan ei pitäisi ole ristiriidassa Suomen kasvustrategian kanssa, kirjoittavat professorit Sami Moisio ja Hannu Vartiainen.

Moroversityssä oltiin avoimesti m***a positiivisesti yllättyneitä, että näin selvä kritiikki meni Helsingin Sanomissa läpi. Kiitokset Tampereen yliopiston Jani Hakkaraiselle siitä, että laati näin selkeän tekstin akateemisen vapauden rakenteellisista ongelmista.
https://www.hs.fi/mielipide/art-2000011641573.html

On syytä muistuttaa, että yliopistolaiset tiedostavat kyllä vastuunsa julkisten resurssien käytöstä. Taloudellista ohjausta ei aina hahmoteta akateemiseen vapauteen sekaantumiseksi, m***a silläkin on (usein huomaamatonta, normalisoituvaa) merkitystä.

Nytkin, jos luvassa on vielä Orpon hallitukselta leikkauksia perusrahoitukseen (ja siirtoja erikseen haettavaan, määräaikaiseen projektirahoitukseen), m***a samalla myös halutaan nostaa taas kerran opiskelijamäärää, kyseessä on de facto leikkauksia.

Vahva suositus siis Hakkaraisen napakalle esitykselle. Moroversity oli postannut aiheesta myös lokakuun puolella; nämä päivitykset tukevat mukavasti toisiaan (https://www.facebook.com/moroversity/posts/pfbid097iLt3ez5WVn4Z7toeiLaK9zRSxy6QGheqT7xhHpVdSGYG81F2fMc6PBsprS4P8Vl).

Lukijan mielipide | Tieteen vapaus on heikentynyt Suomessa lyhyessä ajassa merkittävästi Tieteen vapauteen kuuluu, että valtio ei rajoita tieteen ja yliopistojen toimintaa.

[see below for English]

Moroversity on aikaisemmalla konsistorivaalien kierroksella, ja niin tälläkin kertaa, antanut kollektiivisen tukensa Yliopistodemokratia-vaalilistalle. Listan ehdokkaat ajavat oman ohjelmansa mukaisesti (https://yliopistodemokratia.wordpress.com/ohjelmamme-2/) niitä päämääriä ja arvoja osaksi yliopiston hallintoa, joita myös Moroversity pitää tärkeinä.

Moni yliopistolainen on ollut tyytymätön yliopisto-organisaation ja yhteisön välisen etäisyyden kasvamiseen; vallan keskittämisestä sen hajauttamiseen ja vallan siirtäminen alaspäin organisaatiossa olisivat keinoja parantaa kokemusta siitä, että yhteisön päätöksenteolla on aitoa merkitystä.

Suomalaisissa yliopistoissa on yhä poikkeuksellisen hyvät, lain ja johtosääntöjen takaamat vaikuttamisen foorumit, vaikka vastoinkäymisiäkin itsehallinnossa on tullut. Siksi oikea ratkaisu ei ole näiltä foorumeilta vetäytyminen, vaan niillä itsepintaisesti ja määrätietoisesti toimiminen.

Tampereen yliopiston konsistorivaalien äänestäminen on siis alkanut ja on avoinna 28.11. asti. Jos et katso voivasi äänestää Yliopistodemokratia-listaa, käytä kuitenkin äänioikeuttasi yliopistolaisena. Akateemisella itsehallinnolla on vain merkitystä, jos siihen panostetaan ja sen eteen nähdään vaivaa. Äänestämistä tässä tapauksessa ei juuri ole voinut helpommaksi tehdä.
...
Moroversity has previously endorsed, and now endorses again the electoral list for University Democracy in the ongoing elections for the academic board (konsistori). The programme put forth by the electoral list seems pretty solid (https://yliopistodemokratia.wordpress.com/in-english/) and in line with the goals and values that Moroversity also holds dear.

Many academics have felt disappointed and disillusioned by the growing rift between the university management and the university community. The centralization and upward movement of power decreases opportunities for meaningful self-governance. Power should be redistributed downwards in the organization.

Finnish universities still have exceptionally good protections for collegial decision-making, as long as academics are willing to be active on those forums, instead of (rather selfishly) withdrawing to their own office. Determined action to improve things IS possible.

Voting for the academic board in open on the TUNI Intranet until Nov. 28th. If you don't think the University Democracy electoral list is for you, then at least vote anyway. Academic self-governance only matters, if we value and practice it. Voting in these elections, if you're eligible, couldn't be easier.

No m***a, tämähän on hyvinkin ajankohtainen tapahtuma, ottaen huomioon että marraskuun puolivälissä on Tampereen yliopiston konsistorivaalit. Täältä voi varmasti saada hyvin näkökulmaa ja/tai tietoa sen suhteen, onko yliopistodemokratia tärkeää. Ja näin Moroversityn näkökulmasta, onhan se!

Tutkimushankkeemme UNIDEMO järjestää yhdessä Tampereen yliopiston Demokratiatutkimusverkoston (DRN) kanssa Demokratia-drinkit-tapahtuman ravintola Telakan toisessa kerroksessa 5.11. klo 16-17:30.

Koska Tampereen yliopistossa järjestetään yliopiston konsistorin vaalit 17.-28.11.2025, aihe on mitä ajankohtaisin.

Tarkoituksena on keskustella matalalla kynnyksellä yliopistodemokratiasta: mitä se on ja miksi se on merkityksellistä?

Keskustelijoina tämän teeman ympärillä ovat apulaisprofessori Hanna Kuusela (JYU) sekä yliopistolehtorit Anna-Kaisa Kuusisto (TAU) ja Jaakko Stenros (TAU). Keskustelua johdattelee alkuun tutkijatohtori Mikko Poutanen (TAU).

Tarkoitus ei kuitenkaan ole seurata edellä mainittujen paneelikeskustelua, vaan yleisön toivotaan osallistuvan keskusteluun esittämällä kysymyksiä sekä omia näkökulmiaan.

Yliopistolaiset itsekään eivät aina puhu yliopistosta, demokratiasta, saati yliopistodemokratiasta niin paljon kuin näin politiikan tutkijan näkökulmasta olisi hyvä. Yliopistodemokratia sanana tuntuu myös herättävän jännitteitä ja ennakkoluuloja. Ehkä tällaiset tilaisuudet voisivat auttaa niiden hälventämisessä.

Tilaisuuteen on vapaa/avoin pääsy. Lämpimästi tervetuloa!

Erinomainen ja jakamisen arvoinen postaus Parempi yliopisto -sivulta. Tieteen ja tutkimuksen vapaus - akateeminen vapaus - puhuttaa nyt Suomessa laajalti.

Media-nosto kertaa kaksi: Miksi suomalaisen akateemisen vapauden tila heikkenee? Hankkeemme varajohtaja Mikko Poutanen on saanut jatkaa akateemisen vapauden tilan laskusta mediassa viime viikkoina. Poutanen pääsi kommentoimaan Suomen tipahtamista akateemisen vapauden indeksin v…

Moroversity pahoittelee myöhässä tähän reagointia, m***a toivottavasti tästä on joillekin apua. Tämä postaus koskee vain Tampereen yliopistoa.

Tampereen yliopiston konsistorin vaalit järjestetään syksyllä 2025 kaudelle 2026–2029. Koska vaalisääntöä uudistettiin tänä kesänä, prosessiin on tullut haaste ennen kaikkea 2. kiintiössä (muu opetus- ja tutkimushenkilöstö ja muu henkilöstö) apurahatutkijoiden kohdalla.

22.9. julkaistussa vaaliluettelossa on isoja puutteita siksi, että uusi vaalisääntö määrittää vaalikelpoisuudeksi 6kk työ- tai resurssisopimussuhteen yliopistoon. Koska monessa tapauksessa resurssisopimuksia apurahatutkijoille solmitaan kalenterivuodeksi kerrallaan, syyskuussa tarkastetun vaalikelpoisuuden mukaan monella, jolla ei ole resurssisopimusta jo vuodelle 2026, ei ole nyt vaalioikeutta (koska syys-joulukuu 2025 on vain 4kk).

Tähän voi hakea oikaisua, m***a koska vaalisääntö on uusi, prosessit ovat vielä epävarmat. Nyt olisi tärkeää, että mahdollisimman moni apurahatutkija anoisi oikaisua, jotta ongelman laajuus selviää, ja joko a) vaalisääntöä täytyy päivittää tai b) resurssisopimuskäytäntöä muutetaan niin, ettei pidemmän rahoituskauden resurssisopimuksia pätkitä vuodeksi kerrallaan.

Jos katsot, että alustavassa vaaliluettelossa on äänioikeuteesi tai vaalikelpoisuuteesi vaikuttava virhe, voit jättää vaalitoimikunnalle oikaisuvaatimuksen intrasta löytyvällä lomakkeella viimeistään 6.10.2025.

Kiire siis tulee. Jos sinulla ei ole ensi vuoden kattavaa resurssisopimusta, vaikka rahoituskautesi jatkuu, ota tuota pikaa yhteyttä esihenkilöösi, ja pyydä uusi resurssisopimus järjestelmään, ja tee oikaisupyyntö näillä tiedoin varusteltuna.

Alustava vaaliluettelo ja oikaisuvaatimuslomake löytyvät intrasta konsistorin vaalien intrasivulta: https://intra.tuni.fi/fi/organisaatio-ja-paatoksenteko/vaalit/konsistorin-vaalit

Tämä siis koskee muitakin, kuin vain tässä mainittuja apurahatutkijoita, vaikka heidän kohdallaan ongelma on nyt tiedostettu.

On harmillista, että tietojärjestelmällinen tai hallinnollistekninen seikka, voi johtaa muutoin käytännössä läheisesti yliopistoon kiinnittyneen apurahatutkijan menettämään vaalikelpoisuutensa ja äänioikeutensa. Näin ei tietenkään olisi saanut tapahtua. Tässä on pakko laittaa kaikki toivo siihen, että yliopistodemokratian idea, tarkoitus ja substanssi olisivat tärkeämpiä oikaisupyyntöjen käsittelyn osalta, kuin muotoseikat.

intra.tuni.fi

Syyskiireissä (tunnetusti esimerkiksi Koneen säätiön hakemus painaa päälle) Moroversity ei ehtinyt tarttua ajankohtaisiin uutisiin akateemisen vapautumisen kaventumisesta Suomessa, mistä uutisoi Helsingin yliopiston Yliopisto-lehti:
https://www.facebook.com/yliopisto/posts/pfbid02ysmwsjpwEB4wNEfgzJntfm2BNa62eP2GMbpiiYkmzJ9SWduX7gZeh7kFvcmTPJ6hl

Kehitys tosiaan on erittäin huolestuttavaa, kun rima tieteen ja tutkimuksen vapauteen vaikuttaa laskevan monessakin länsimaassa. Aiemmin listojen huipuilla paistatelleiden lienee vaikeaa täysin tunnistaa näitä muuttuneita olosuhteita, koska kaikki eivät näitä ilmiöitä koe arkisessa työssään.

Kesäkuussa Moroversityn seuraaman Parempi yliopisto -hankkeen tutkijat julkaisivat myös esseen professorien, tieteentekijöiden ja yliopistojen opetusalan lehdessä eli Acatiimiissä (3/2025) niin kutsutusta tiedekritiikistä ja tieteen poliittisesta ohjauksesta tutkimuksen vapauden rajoitteina (https://parempiyliopisto.wordpress.com/2025/06/12/julkaisu-uutinen/). Essee kannattaa ehdottomasti lukea Yliopisto-lehden artikkelin päälle.

Aiheesta heräsi keskustelua myös menneen viikon Ylen Pyöreä pöytä -ohjelmassa (noin kohdassa 20:30: https://areena.yle.fi/1-75919378).

No, kehitys Suomessa on siis ongelmallista. Toimiin kannattaisi ryhtyä. Niin miksikö? Sen takia, että jenkkilässä meno on monikertaisesti sakeampaa. Brittilehti The Guardian uutisoi, että liberaalina tunnetun Kalifornialaisen yliopiston Berkleyn lakimiehet innostuivat keräämään presidentti Trumpin ja tämän hallinnon konservatiivisautoritaarisen mielivallan vuoksi listan epäilyttävistä tutkijoista ja opiskelijoista (https://www.theguardian.com/us-news/2025/sep/12/uc-berkeley-trump-administration-antisemitism).

Poliittisesti epäluotettavien toimijoiden listaaminen vieläpä yliopistoissa on jo niin räikeä askel kohti autoritaarisuutta, että se ansaitsee tulla moninkertaisesti alleviivatuksi. On vaikea kuvitella selvempiä rajoja, mitä voidaan ylittää, ilman suoraa poliittista ohjausta; epäsuora ohjaus on toiminut, kun yliopisto-organisaatio ennakoi autoritaarisen mielivallan odotuksia ja pyrkii miellyttämään.

Managerialistinen yliopisto omaksuu helposti juridisia piirteitä itseään varjellakseen. Pahimmassa tapauksessa tätä esimerkkiä tarkastellen yliopisto-organisaatio toisin sanoen on valmis uhraamaan yhteisönsä. Ja näinhän se loogisesti onkin: managerialistisesti johdettu organisaatio on ensisijaisesti kiinnostunut organisaation brändistä ja taloudellisesta tilanteesta.

Trumpin hallinto on käyttänyt julkista rahoitusta kiristyskeinona saadakseen yliopistot muokkaamaan toimintaansa, ja moni yliopisto onkin tähän myöntynyt kovamaineisista yliopistoista lähtien. Sääli vain on, että kiusaajille ja kiristäjille periksi antaminen ei yleensä johda siihen, että sitten tulee jätetyksi rauhaan. Todennäköisemmin kun periaate on rikottu, voidaan aina esittää uusia odotuksia, joihin “realistiset pragmaatikot” eivät voi kuin myöntyä uudelleen.

Näistä kuvioista voi viihteellisemmässä muodossa kuulla lisää Last Week Tonight -ohjelman viime viikkoisesta jaksosta (https://youtu.be/xk94il8L820?si=CRy02ktBYtM3WKtC) .

On hyvä muistaa, että autoritaarisissakin maissa on korkeakouluja ja yliopistoja, professoreita ja tutkijoita. Natsi-Saksasta Venäjälle tai Unkariin kyllä yliopistot jäävät pystyyn, kunhan ne on muokattu vallitsevalle poliittiselle järjestelmälle myönteiseksi.

Modernin suuryliopistot ovat organisaatioina kansainvälisiä. Muutokset yhdysvaltalaisessa yliopistokentässä vaikuttavat myös suomalaisiin tutkijoihin (ja opiskelijoihin), jotka ovat niissä töissä, opiskelemassa, vierailemassa, tai ylipäätään yhteistyössä. Tuoreessa Ylen jutussa Harvardin yliopiston hallinto – eli yliopisto-organisaation oma auktoriteetti – on jo “varoittanut” vierailevien tutkijoiden sosiaalisen median käytöstä: https://yle.fi/a/74-20182116

Näin siis rohkaistaan organisaation toimesta ennakoivaan itse-sensuuriin; näin rajoitetaan tutkijoiden sananvapautta ja laajemmin akateemista vapautta.

Perusteet ovat lähinnä ideologisesti rakennetut: kulttuurimarxilaisista salaliittoteorioista (https://vastapaino.fi/sivu/tuote/salaliittoteorioiden-politiikat/4771367) on ponnistanut uusi woke-ideologian olkinukke, ja sen rinnalle ovat nousseet melko lailla kautta linjan tekaistut väitteet yliopistojen (ja yliopistolaisten) antisemitismistä.

Ja tätä seuraavat myös muut länsimaiset laita- ja äärioikeistolaiset poliittiset toimijat; nyt on nähty, miten rahoituksen kautta voidaan lähteä pusertamaan yliopistoista viimein sellaisia toimijoita, kuin konservatiivisautoritaariset toimijat ovat pitkään toivoneet. Edes rikkaat ja maineikkaat yliopistot eivät ole immuuneja niiden rahoitusmallien kääntämisen niitä vastaan. Tässä ehkä pohdittavaa myös Suomeen saattaako tuloskeskeinen poliittinen rahoitusmalli omata sisällään siemenen nopeaankin autoritaarisen hallinnan käänteeseen myös Suomessa.

Nyt olisi hyvä kuunnella vakavalla korvalla Ylenkin jutussa siteerattuja tutkijoita, jotka ovat järkyttyneet siitä, kuinka hauraita keskeiset periaatteet, kuten akateeminen vapaus, voi olla. Eurooppalaiset yliopistolaiset, m***a myös ennen kaikkea liberaalia demokratiaa tukevat kansalaiset, eivät voi sivuuttaa näin merkittäviä poliittisia suunnanmuutoksia.

Vai käykö niin, että yliopistolaiset tulosohjauksen kanssa painien ja kansalaiset vain velkajarrun kaltaiset talousongelmat mielessään tuumivat, että asiahan on toki tärkeä m***a juuri nyt en ehdi/osaa/jaksa tehdä tällekin asialle jotain? Tämä pessimistinen tulkinta saa tukea siitä, että Israelin toimet Gazassa eivät ole – tähän asti – johtaneet poliittisiin saati akateemisiin boikotteihin.

Harvardin hallinto varoitti suomalaistutkijoita somen käytöstä ja poisti tutkijoiden profiileista kiellettyjä sanoja Harvardissa tutkijoina olleet pelkäävät, että myös itsesensuuri lisääntyy Trumpin hallinnon paineessa.

Tämä harmittava uutinen sai odotetun vahvistuksen heinäkuussa.

Helsingin yliopiston surkea kieltäytyminen asian käsittelyyn julkisuudessa kertoo PR-yliopistosta, joka suojelee brändiään sen omilta tyhmiltä päätöksiltä. Kyseessä on yliopiston itsenäinen ja sisäinen päätös, eikä yliopistolla ole velvollisuutta näitä perustella.

Ei suoranaisesti auta tänäkin kesänä leimahtaneissa Suomen Akatemian rahoituspäätösten kritiikin aikakaudella, että yliopistot organisaatioina vaikuttavat kääntyvän sisäänpäin.

Yliopistojen tilaa kriittisesti ja ansiokkaasti käsitellyt Jukka Kekkonen penää perustellusti Helsingin yliopistolta vastuuta itseään laajemman kontekstin huomioimisesta. Lukusuositus tälle jo nyt lomakauden jälkeen linkattavalle reilun viikon takaiselle vieraskynälle.

https://www.hs.fi/mielipide/art-2000011378025.html

Kaisa-talon kulttuurin kivijalka, Rosebud Sivullinen, uhattuna Helsingin yliopiston alainen kiinteistöjä hallinnoiva rahasto uhkasi irtisanoa Rosebudin suuren kirjakaupan Kaisa-talossa. Simes julkaisi toivomuskirjeensä yliopistolle 12. toukokuuta 2025 Facebookissa ja sai aikaan kannanottojen vyöryn – onneksi Rosebudin kirjakaupan puolesta. Ei, yliopiston ...