Minna Tallberg Hevostenkoulutus

Tämä x 1000. Hevonen ei ole ihminen, eikä se kaipaa sellaista adrenaliinipiikkiä kuin jotkut ihmiset. Hevosen resilienssi rakentuu hiljalleen pienistä ja asteittain suuremmista onnistumisista.

Ja hei, nyt kun asetuin koneelle, tietääkö kukaan mikä juttu tämä Ratsastajainliiton ylimääräisen yleisen kokouksen järjestämisen takana on? Olen lukenut allekirjoituskeräyksen saatekirjeen, enkä yhtään saanut siitä selville, miksi puheenjohtaja ja hallitus pitäisi erottaa ja valita uudet. Eilen kuuntelin liiton järjestämää keskustelutilaisuutta eikä sielläkään tullut esille mitään varsinaista syytä, kovin hienosti on hoidettu asiat omasta mielestä.

Mietin vain sitä, että jollei syitä ylimääräiselle yleiselle kokoukselle kerrota, miten on tarkoitus, että jäsenseurat voisivat äänestää siellä järkevästi? Saati sitten niin, että yhdistyksen omat hyvät toimintatavat säilyisivät, jolloin ainakin meidän ratsastusseurassa pidetään hallituksen kokous jossa päätetään äänestyksestä.

Kuten olen jo jotain 20 vuotta papukaijamaisella toistomäärällä intännyt, hevosala tarvitsee avointa, asiapitoista keskustelua. En edelleenkään voi mitenkään käsittää, miksei sitä voida käydä vaan edelleen suhmuroidaan sisäpiireissä, siltä tämäkin vaikuttaa.

Ei niin, että olisin itse jotenkin vakuuttunut SRL:n hallituksen toimintatavoista viimeisen parin vuoden aikana, päin vastoin. Ko. hallitus on kuitenkin valittu aikanaan eli suurin osa äänioikeutetuista jäsenistä on syyskokouksissa ollut sitä mieltä, että juuri tämä pj ja juuri nämä hallituksen jäsenet ovat hyviä.

Se, mihin minusta olisi kyllä saatava muutos, on syyskokouksen toimintatavat. Eli ensinnäkin liiton tehtävä olisi ilmoittaa hyvissä ajoin, mihin mennessä jäsenyhdistysten ja -yritysten on jätettävä asialistalle toivomansa asiat. Ihan omana tiedotteena, ei niin, että pitää kaivaa ne jostain säännöistä. Toisekseen liiton olisi kyllä saatava taloustiedot riittävän yksityiskohtaisina jo kokouskutsun mukana, ei kuten viimeksi ilmeisesti kävi, joku osuus kokousta edellisenä iltana. Ei silloin kukaan ehdi siihen perehtyä kunnolla.

Kolmas ja todella tärkeä asia on mielestäni se, että kokouksessa ei saa yrittää ohittaa jäsenten ajamia asioita, jos ne ovat ajoissa toimitettu ja niistä selkeästi käy ilmi esimerkiksi, että lisätään asia X toimintasuunnitelmaan ja talousarvioon. Tätä olen nähnyt ainakin kahdessa kokouksessa, eikä sellainen mitenkään voi jatkua. Eli sen sijaan, että hallituksen edustaja sanoo jotain asiaan jonka jälkeen se ohitetaan, tehdään kuten on normaali toimintatapa: jäsenen esitys - kannatetaanko - äänestetään asiasta tarvittaessa - päätetään - viedään pöytäkirjaan. Ja toteutetaan.

Nonni. Mulle saa kertoa, mistä on kyse. Se, mitä ei saa tehdä, on haukkua ihmisiä. 1800-lukulainen kohteliaisuuden ilmapiiri on tällä sivulla.

Muutamia talven ja keväänkin juttuja tulossa!

Olen Helsinki International Horse Showssa Suomen Eläintenkouluttajat ry:n standilla näillä näkymin perjantaina noin klo 14.20-20 ja sunnuntaina noin klo 10-14.30, tule juttelemaan!

Hevoset-messuille 25.4. olen paikan päällä ainakin lauantaina. Kivaa! Silloin on kevät!

Ja kunhan tästä saan tekemättömät jutut jotenkin alta pois, kaivan vielä vähän videoarkistoja ja teen livewebinaarin, jossa voimme katsella videoita ja jutella siitä, mitä niistä näemme ja mitä hevonen viestii. Aivan jokainen video on joko kuvattu ulkomailla tai sitten se esittää omia hevosiani.

Kiitos kaikille osaanotoista, ne lämmittävät pakkasessa ja surussa. Ja aina kun vanha eläin kuolee, se on surullista ja haikeaa, muttei samalla tavalla järkytys kuin jos olisi ollut nuorempi. Tämä nyt vain on sopimus, jonka teemme hankkiessamme eläimiä. Ja olisi maailma aika tyhjä ilman niitä.

Kotimme on kymmenen vuoden jälkeen ilman suomenhevosta, kun kaikkien ystävä, aina kiltti ja erityisesti pienten shettisvarsojen kärsivällinen kaitsija Viima sai jatkaa matkaa. Jälleen kerran olen hirmu kiitollinen, että on olemassa päivystävä eläinlääkäri, sillä tokihan tänään oli lauantai-iltapäivä. Eikä olisi voinut nopeammin ja paremmin mennä. Viima olisi toukokuussa täyttänyt 24, joten ei se ihan nuori ollut.

Ja koska itse aina mietin, että mitähän tapahtui (luulen, että se on halu tietää, jos voisi estää ettei samaa tapahdu omille eläimille tai jotain) niin Viima oli muutaman kerran saanut lievän ruokatorven tukoksen. Sellainen uusii helposti ja tällä kertaa se oli vakava, eikä edessä ollut mitään hyvää.

Toisessa kuvassa Viima oli juuri päässyt laitumelle, ja kylki kyljessä ja samalla ruohotupolla on tietenkin Viiman bestis Alfons. Alfons on onneksi aika monen kaveri, joten se tulee pärjäämään ilman Viimaakin.

Kaikki hevosethan ovat suuria persoonallisuuksia, m***a Viima oli kyllä suurimmasta päästä. Ruuna sellainen kuin se parhaimmillaan on, leikkisä ja liikkuva ja huumorintajuinen. Kyllä, olen sitä mieltä, että eläimilläkin voi olla hyvä huumorintaju. Viimalla oli.

Vinkki: Katso videoita aina ilman ääntä ensin.

Omassa somekuplassani on tullut sama videopätkä vastaan kymmeniä kertoja viime viikolla, missä (ulkomaalainen) kouluttaja lyö hevosta raipalla. Eri kouluttajasta kiersi samaisessa somekuplassa toinen vähän vastaava videopätkä. Tilanne eri, tapahtuma sama. Olennaista on, että kouluttaja vie hevosta tilanteeseen, jossa hevonen "epäonnistuu" ja sen jälkeen lyödään hevosta raipalla. Eli itse houkutellaan "väärä" käytös esille, jotta hevosta saadaan rankaistua siitä.

Se, mikä on mielenkiintoista on, miten suuresti tällainen nykyään herättää pahennusta hevosihmistenkin kesken. Nämä ulkomaanelävät ovat olleet sellaisia tunnettuja, kymmeniä- tai satojatuhansia seuraajia, siksi varmasti videot ovatkin lähteneet kiertämään.

M***a asiaan: Sen jälkeen, kun seurasin yhtä kouluttajaa livenä ja uskoin, mitä kouluttaja selitti, olen tietoisesti katsonut hevostenkoulutus- ja ratsastusvideoita ilman ääntä. Se avaa mahdollisuuksia nähdä, mitä videossa aidosti tapahtuu. Ainakin itselläni on selvästi taipumus uskoa ainakin alussa sitä, mitä minulle selitetään tapahtuvan. Ja jokainenhan selittää asioita parhain päin.

Puhutaan hevosen hermoston tasapainottamisesta ja siitä, että hevosta autetaan itse säätelemään tunteitaan, tai selitetään että tässä tehdään hevoselle traumaterapiaa ja niin edelleen. Samalla se, mitä hevoselle tehdään, voi olla aivan jotain muuta.

Joten suosittelen: Katso ensin ilman ääntä. Arvioi, miltä hevosesta tilanteessa tuntuu. Se voi olla silmiä avaava. Jos seuraavaksi puhe ja teot eivät kohtaa, usko mieluummin tekoja.

Tämä ei tarkoita sitä, etteikö saisi julkaista videoita keskeneräisestä koulutuksesta, saa ja pitääkin. Koulutuksessa tapahtuu aina kaikenlaista hauskaa ja outoa. M***a aina kannattaa muistaa ankkatesti: "If it looks like a duck, swims like a duck, and quacks like a duck, then it probably is a duck." Jos hevosta säikytellään, oli välineenä raippa, köysi tai mikä tahansa, parempaakin tapaa tehdä löytyy kyllä.

Kuva: Lihava lokakuun voikko poni katsoo kameraan sumuisella laitumella.

Viimeistelin tuossa illan webinaaria ja totesin, että hauska puhua kilpailuihin valmistautumisesta kun itse taisin kilpailla helpolla aluetasolla viimeksi tasan 40 vuotta sitten 😀 M***a arvaa, mitä olen työkseni tehnyt aika monessa leffatuotannossa ja muussa kuvauksessa parinkymmenen viime vuoden aikana?

Just niin: varmistanut erilaisten eläinten toimintakyvyn uusissa, oudoissa ympäristöissä. Siinäkin sitä varsinaista kouluttamista on tuotannosta riippuen paljon tai vähän alle puolet, ja enemmistö on eläimen hyvinvoinnin varmistamista ja eläimen totuttamista kaikenlaisiin asioihin, mitä sen normaalissa ympäristössä ei todennäköisesti ole. Ja opitun yleistämistä uusiin ympäristöihin. Mitä kilpailu, klinikka, uusi talli jne. on.

Joten tänään selviää, mikä on eläintenkouluttajan näkemys aiheesta kilpailuihin valmistautuminen, toivottavasti olette linjoilla! Saa kysyä ja kommentoida lopussa, ja tunnetustihan kanssani saa oikein mielellään olla eri mieltä, se on minusta vain kivaa. Pahinta on näennäinen kohteliaisuus ja konsensus, jos oikeasti ollaan toista mieltä. Kaikkea voi tehdä vähintään 100 eri tavalla, sitäpaitsi.

Kuvassa minä ja hoitohevoseni Eppu kansallisissa kenttäkilpailuissa Niinisalossa vuonna 1986. Kuvan otti Satu Salmivalli. Olen nykyään järkevämpi ja osaan sovitella riimuja paremmin.

Tänään 9.2. voi vielä ilmoittautua SRL Hämeen alueen järjestämälle verkkoluennolle, jossa saan puhua siitä, miten hevosta voi auttaa selviytymään paremmin uusissa ympäristöissä, kuten kilpailuissa, valmennuksissa, kursseilla, klinikkakäynnillä ja tallinvaihdoksissa!

Aika: 10.2.2026 klo 18 alkaen
Paikka: Teams, tallenne katsottavissa 2 viikkoa
Hinta: 5 euroa

Osa aiheista alla. Linkki Kipaan kommenttina. Tulkaa mukaan, lähemmäs sata on jo ilmoittautunut! Ja laittakaa hei kysymyksiä Teamsin chattiin luennon aikana, minusta on tosi paljon hauskempaa vastata kysymyksiin kuin kuunnella omaa ääntäni!

Onkohan tällaistakin peliä olemassa? Saat enemmän pisteitä, mitä pienemmät säkit keossa on alimpana (Racing Mineral ja ihan minisäkki eli 20 kg kanankalkkia) ja mitä isompia säkkejä on ylimpänä (kaura ja Rypsi-Krono). Lisäpisteitä ajettavasta matkasta ja sen kaltevuudesta.

Tiedättekö, mikä on somessa kivointa? Kun saa ihan uusia ajatuksia päähänsä somekeskustelussa. Joku tuossa kommentoi hevosten kylmänkestävyydestä puhuttaessa, että entä sellaiset, jotka ovat eläneet kuumassa ilmastossa, sopeutuvatko nekin? Oma kokemus on, että kyllä, meillä on asunut joitain Espanjasta ja Portugalista lähtöisin olleita hevosia, jotka oikein oivasti sopeutuivat kylmiin talviin.

M***a se itselleni uusi ajatus oli siis se, että mitenhän on, onkohan näillä etelän roduilla sopeutumista myös siinä, että onkin kesällä paljon ruohoa ja talvella ei yhtään, jos siis ovat sellaisia hyviä rehunkäyttäjiä kuten meidän ovat olleet. Kun meillä laihdutetaan hevosia talvella ja saavat kesällä lihoa laitumella jonkun verran, ja etelässähän ruokaa on saanut toisin päin, kesällä on kuivaa eikä ole ruohoa, sitä on sitten talvella. Tajusikohan kukaan tuosta ajatuksesta mitään? Pääni sisällä se oli aivan kirkas...

Eli mietin sitä, vaikuttaako näihin iberialaisiin tms. tuo vuodenajankierron vaihtuminen täällä pohjoisessa siinä, milloin lihotaan ja milloin laihdutaan. Ja jos vaikuttaa, niin miten.

Kuva: Varsa makaa laitumella ja sen Portugalista lähtöisin oleva emä syö ruohoa varsan ja kuvaajan välissä.

Suosittelen!

Positiivinen vahvistaminen ja hyvinvoinnin huomioiminen ratsun koulutuksessa
- 17.3. Luento, Kokkola & etäyhteys
- 18.3. Käytännön harjoituksia, Kaustinen

Oletko pohtinut;
🥕Miten yhteisestä tekemisestä saadaan hevoselle motivoivaa ja mielekästä?
🥕Miten voi käyttää ruokapalkintoja niin, ettei hevonen ala pysähdellä ja kerjätä ruokaa?
🥕Miten ruokapalkintoja voi käyttää niin, ettei hevosta tarvitse syöttää koko ajan?
🥕Miten luodaan toimiva ja tavoitteita edistävä koulutustilanne?

Hyviä käytäntöjä positiivisen vahvisteen hyödyntämiseen opitaan eläintenkouluttaja & tietokirjailija Tuire Kaimion luennolla ja seuraamalla käytännön harjoituksia.

Lisätietoja ja ilmoittautuminen: https://laari.info/kaynnissa-olevat-hankkeet/vastuulliset-ja-kestavat-hevosenpidon-mallit/

Tilaisuuden järjestää: Vastuulliset ja kestävät hevosenpidon mallit -hanke.

Toistetaanko yhdessä: Ihminen ei ole hevonen... Ei, vitsi vitsi, m***a minulle nämä pakkaset jo riittäisivät. Koska en ole hevonen, pakkasten ötökättömyys ei riitä ilahduttamaan minua, vaan ostin rivin Eurojackpotia ja surffailin kivoja taloja Andalusiasta. En voittanut mitään, joten täällä jatketaan. Kuten puolisoni aina sanoo, ens kuun jälkeen on jo huhtikuu!

Ihmisen hyvinvoinnista puhun tällä sivulla vähän, m***a yksi ehdoton asia on, että hevosten elinolosuhteet järjestetään sellaisiksi, ettei ihmisen tarvitse esimerkiksi liikuttaa hevosta, ellei ihminen sitten jostain syystä halua, kun on -25. Eli hevoselle varmistetaan sosiaalinen elämä, sitä kannustetaan omatoimiseen käppäilyyn ympäri tarhaa ruuan perässä ja a vot, sitä ei välttämättä tarvitse liikuttaa kun vasta sitten, kun haluaa.

Tämähän toki sisältää senkin vastuun, että ihminen ei sitten vaadi hevoselta sellaista, johon hevonen ei ole valmis. Joutohevonen, siitoshevonen, lemmikkihevonen, minishettikset ja muut, joille ei välttämättä rakenneta kuntoa harraste- tai urheilumielessä, ovat juuri sen kuntoisia, mikä niiden sillä hetkellä elämä elämä vaatii. Ihminen ei siis voi olla ihmisenä sohvalla viltin alla tammi-helmikuun ja sitten mennä tallille, ottaa hevonen tarhasta, ja vetää kahden tunnin laukkamaasto. Kunto rakennetaan pikku hiljaa takaisin halutulle tasolle.

M***a täytyy kyllä sanoa, että ainakin nuorilla, terveillä hevosilla tuo joutohevosenakin luotu peruskunto on aikamoinen. Kaksitoista vuotta sitten veimme kaverin kanssa kahta nuorta andalusialaistammaa oriin luokse, ja koska oriinpitäjä oli kiva ja tammat toki takakengittömiä, ne pääsivät yhdessä isolle laitumelle. Vaikken kuuna päivänä vaatisi hevosta menemään laukkaa ja satunnaisia ravipätkiä tunnin ajan ilman mainittavaa taukoa, niin silloin tammat menivät. Hikoilivat kyllä, hengästyivät myös, m***a jaksoivat oikein hämmästyttävän pitkään juosta hämmästyttävän lujaa. Mulla on vieläkin kuva hevosen tunne-ehdollistuminen -dialla luennoilla siitä seitsenvuotiaasta oriista, joka ravaa kohti tammoja siellä laitumella. Veikkaan, että se jäi oriilla mieleen ikuisesti.

Noin, menenpä käynnistämään Avantin, kun annan sille aamuisin armoa, kun oli taas -23. Päivällä onneksi aurinko lämmittää ja nyt on joku paljon parempi luku mittarissa. Vedet kulkevat kätevästi laastipaljuissa (joo, some, eivät ole elintarvikemuovia m***a vesi on niissä vain sellaiset neljä minuuttia) isossa ahkiossa eli jättipulkassa aamuisin, kansakunnalla on edelleen vapaa heinä ja nyt laitan taas uuden paalin sinne tänne pitkin tarhaa.

Ai niin: toki on paikkoja, missä aidosti ei ole tilaa niin isoille tarhoille, että niissä saisi hevosen liikkumaan edes tarpeellinen määrä suoliston toiminnan ylläpitämiseksi. M***a haluan nyt kuitenkin muistuttaa itsestäänselvyydestä eli siitä, että kun meillä hevosten tämänhetkinen talvitarha on noin puoli hehtaaria, jolloin tämä liikkumisaspekti sekä se, että hevoset laukkaavat siellä mielellään, täyttyy, siihen on yksi syy: Kaikki hevoset tarhaavat samassa ryhmässä yhdessä tarhassa. Jos laittaisin nämä kaikki yksin omaan tarhaansa, tarhat olisivat säälittävän pieniä neliöitä.

M***a kun hyväksyy sen, että hevonen voi loukkaantua silloinkin, kun se tarhataan muiden hevosten kanssa (se voi loukkaantua yksin tarhatessaan myös, kuten karsinassakin) ja päästää pelosta irti, avaa portteja tarhojen väliin ja antaa hevosten liikuttaa itseään ja toisiaan, tilaa onkin maagisesti riittävästi. Itsestäänselvyyksien paasaaminen loppu.

En siis itse ole pelännyt hevosten yhteen laittamista, olen saanut seurata sen verran paljon hevosia, joita laitetaan yhteen ja kaikki menee hienosti, m***a ymmärrän sellaisia ihmisiä, joita tämäkin pelottaa. Kyllä ne silti kannattaa tarhata yhdessä, riittävän isossa tarhassa, jossa on riittävästi resursseja edes sen tutustumisajan. Hei, itse asiassa nyt on ihan oiva aika yhdistämiselle! Takakengät pois, vapaata heinää levitettynä tasaisesti ympäri tarhaa ja rauhoittavat omistajille. Sitten sohvalle viltin alle tai murtsikkasukset jalkaan ja lenkille, kukin taipumuksensa mukaan tai molempia. Hevoset kiittävät, ovat sosiaalisia eläimiä.