Minna Tallberg Hevostenkoulutus

Minna Tallberg Hevostenkoulutus Koulutusta, luentoja, webinaareja. Kotisivut: https://minnatallberg.com Olen kirjankirjoitustauolla, enkä pysty ottamaan yksityisasiakkaita. Också på svenska!

Verkkoluennot onnistuvat edelleen. Luentojen ja kurssien aiheena mm. hevosen hyvinvointi, käyttäytyminen, ilmeet ja eleet, stressin ja kivun tunnistaminen, mielentilan muokkaaminen otolliseksi koulutusta ja käyttöä varten, oppiminen ( osa 1-3), kouluttaminen, siedättäminen eli asteittainen, järjestelmällinen totuttaminen, palkintojen käyttö (osa 1-3), palkintojen käyttö ratsastuksessa, varsan kesyttäminen ja eskari sekä hevosvalokuvaus ja median kanssa toimiminen sekä julkaisukelpoisten valokuvien ja videoiden valinta. Also in English! Olen ns. "vanha hevosihminen", joka aloitti ratsastusharrastuksen alakouluikäisenä nelisenkymmentä vuotta sitten. Toimin useita vuosia ratsastukseen keskittyvänä toimittajana ja valokuvaajana ja siirryin 2000-luvun alkaessa kouluttajapuolelle, erityisosaamisena hevosten kouluttaminen. Suoritin eläintenkouluttajan ammattitutkinnon vuonna 2010 ja eläintenkouluttajan erikoisammattitutkinnon vuonna 2022. Vahvuutenani pidän sitä, että tunnen hevosalaa ja hevoskulttuuria perinpohjin ja osaan yhdistää tuoreimman koulutustiedon siihen. Erityinen mielenkiintoni on hevosen henkinen ja fyysinen hyvinvointi sekä kouluratsastus. Olen saanut luennoida jo useille tuhansille ihmisille, niin harrastajille kuin alan ammattilaisillekin. Käytännön kursseille on osallistunut useita satoja. Luentoja ovat viime vuosina tilanneet niin Suomen Ratsastajainliitto kuin Suomen Eläinlääkäriliitto, kymmenet ratsastus- ja hevosseurat sekä useat eläin- ja hevosalan oppilaitokset. Kirjoitin vuonna 2020 ilmestyneen kirjan "Toimiva hevonen - näin onnistut" ja se on saanut valtavan hyvää palautetta lukijoilta. Kirjan voit tilata mm. verkkokaupastamme https://holvi.com/shop/kuuranmaen/ ja muistakin kirjakaupoista. Seuraava kirjani käsittelee hevosen lastauskoulutusta ja ilmestyy vuoden 2022 lopussa.

Kun tapaa uuden hevosen, voi olla hyödyllinen ajatusleikki olla olettamatta mitään sen taidoista. Ei ole aivan tavatonta...
05/09/2026

Kun tapaa uuden hevosen, voi olla hyödyllinen ajatusleikki olla olettamatta mitään sen taidoista. Ei ole aivan tavatonta, että aikuisellakaan hevosella on aukkoja koulutuksessa, ja jos et oleta sen osaavan mitään vaan tarkistat, osaako se, saat todennäköisesti aukoista kiinni. Samalla hevonen tajuaa, että sinä pyydät tällä tavalla ja tunnistaa apusi.

Syksy on tulossa ja suunnittelin tässä taas nuorisohevosten kouluttamista. Mitä hevosen sitten kuuluu osata ensimmäisenä? Ainakin nämä asiat - ja osaamisella tarkoitan siis tällainen rautalanka-hevostenkouluttajaversio eli hevonen tekee pyydetyn asian aina, kevyestä avusta tai muusta merkistä, kunnes sitä pyydetään tekemään jotain muuta tai vapautetaan opetetulla vihjeellä.

1. Tulla ihmisen luo ollessaan tarhassa, laitumella tai irrallaan (en pidä hevosia irrallaan, vaikka asummekin kaukana muista, m***a joskus voi käydä peurat tai muu syy, miksi hevonen onkin irti ja silloin hyvä luoksetulo pelastaa ainakin omistajan hermoja)
2. Pitää pään paikallaan sopivalla korkeudella kun ihminen laittaa riimun tai suitset
3. Kulkea ihmisen mukana talutettuna, myös ravissa, myös pysähtyä ja hidastaa
4. Seistä paikallaan ilman, että on sidottuna kiinni
5. Nostaa kavioita ja pitää jalkoja ylhäällä pitempään (kyllä, se on kaksi eri asiaa)
6. Pysyä paikallaan kun ihminen koskettaa joka puolelle, myös korvien ja suun sisäpuoli
7. Liikkua eteenpäin eri pyynnöistä
8. Pysyä paikallaan tutkimisen, rokotuksen ja rauhoituksen ajan
9. Seistä paikallaan, kun loimitetaan
10. Laskea päätä
11. Kohottaa päätä
12. Kääntää päätä eri suuntiin
13. Pysyä paikallaan kun leikataan jouhia saksilla, klipataan, pestään, suihkutetaan ötökkäkarkotetta, kääritään kaviohaudetta tai pinteliä jalkaan, laitetaan suojat
14. Myödätä riimun paineelle niin hyvin, että vetopaniikki on epätodennäköinen jos hevosta sidotaan kiinni
15. Lastautua itse ja pysyä sisällä, kunnes pyydetään ulos

Mitä kaikkea unohdin? Ainakin käärimisen sietäminen sekä suojien laittaminen on itselläni hyvä olla listassa, näillä kun ei käytetä pinteleitä tai suojia ja suurimmalla osalla ei ole ollut niitä koskaan. Pidetään siis käärijäiset joku päivä!
Tuire Kaimion kirjassa Hevosen kanssa on hyvät ohjeet moneen näistä.

Kuvassa nuori newforestinponi kävelee tietä kohti, vapaana kotialueellaan. Taustalla näkyy matkailuauto.

02/09/2026

Katsokaa, miten kiva video!

Kouluratsastusnörttinä toki arvostan hevosen kokoamisastetta ja sitä, että joku pitää sellaisia vanhan klassisen ratsastuksen juttuja hengissä, m***a eniten arvostan hevosen mielentilaa. Eli sitä, että pomppujuttujen jälkeen hevonen on tuon verran nopeasti takaisin matalammassa stressitasossa.

Tämä on nimittäin hevosen hyvinvoinnin kannalta ihan ehdoton juttu ja jos saisin päättää, se olisi yksi tärkeimmistä muutettavista asioista nykyratsastuksessa. Korkeakaan stressitaso ei lyhytaikaisena haittaa hevosen hyvinvointia, kunhan se pääsee siitä palautumaan.

Veikkaan, että yksi syy tuohon videon hyvään hevosen mielentilan hallintaan on paitsi hyvä kouluttaminen myös se, ettei liikkeen suorittamiseen liity ihmisen tai varusteiden aiheuttamaa kipua. Jos ohjissa olisi kilojen paine, jos turpahihna painaisi kudoksia ja estäisi leukojen normaalit liikkeet (edit: jaa, on se tuossakin vähän tiukka) tai jos satula olisi epäsopiva jne. niin hevonen tuskin kykenisi ensinnäkään kokoamaan noin ja toisekseen tulemaan kootun liikkeen aiheuttamasta korkeammasta stressistä noin nopeasti alas.

Tasapainon ylläpitäminen: Jos hevosen päässä tai suussa on painetta, hevonen työntyy sitä vasten pysyäkseen pystyssä. Tämä on kokoamisen kannalta aivan tavattoman epäedullista. Toistan tässäkin itseäni: Älä vedä, ja opeta hevonen olemaan vetämättä.

Sunnuntaina Suomen Ratsastajainliitto sai uuden puheenjohtajan ja viisi uutta hallituksen jäsentä. Onnittelut teille ja ...
01/09/2026

Sunnuntaina Suomen Ratsastajainliitto sai uuden puheenjohtajan ja viisi uutta hallituksen jäsentä. Onnittelut teille ja erityiskiitokset siitä, että asetuitte ehdolle. Kaikki, mitä olen mediassa lukenut, antaa ymmärtää että vuorossa olisi radikaali muutos kohti normaalia. Normaalia avoimuutta ja toimintaa, keskustelun normalisoimista ja jäsenistön päätösten toteuttamista - niin, sellaisella normaalilla tavalla.

Pari vuotta sitten erosin liiton hyvinvointityöryhmästä peräänkuulutettuani pitkään liiton oman Hyvä hallintotapa -ohjeen seuraamista eli mm. päätösten kirjaamista ja toteuttamista. Sen jälkeen sain puhelun, jossa hallituksen jäsen tunnin ajan yritti taivutella minut perumaan eroni. Kun en näin tehnyt, sain kokea aikuiselämäni siihen asti oudoimman tapahtumatketjun, jossa liiton puheenjohtaja ja toiminnanjohtaja kertoilivat toiminnastani sepitteitä hevosnettilehdessä. Lisäys: ko. nettilehti on siis Hevosurheilu Ratsastus, ettei jää epäselvyyttä mikä lehti.

Edelleen odotan anteeksipyyntöä tästä, mutten henkeäni pidätellen, koska silloin olisin jo kuollut 😀 M***a täytyy sanoa, että olen oikein todella helpottunut ja iloinen liiton tämän vuoden tapahtumista. Ei minkään yhdistyksen kuulu toimia niin, että vapaaehtoisille ikään kuin kostetaan, kun he eivät toimi halutusti.

Pystyn ymmärtämään, että suljetussa kuplassa oudotkin toimintatavat voivat tulla ikään kuin normaaliksi. On ihan todella vaikea olla se, joka sanoo, ettei keisarilla ole rihman kiertämää yllään. Siksi ajattelin vielä kiittää Emiliä Vättöä, joka erosi hallituksesta jo keväällä kun muu hallitus ei suostunut tekemään yhteistyötä yleisen kokouksen asettaman selvitystyöryhmän kanssa. Ei aivan helppo juttu.

Kuten varmasti kaikki, toivon, että liiton toiminta normalisoituu nyt. Ajattelin nyt vielä kiittää liiton jäseniä eli ratsastusseuroja ja muita yhteisöjäseniä asiallisesta ja järkevästä toiminnasta tämän kevään ja kesän tapahtumien johdosta. On ollut ilo huomata, että valtaosa on ottanut tarpeen muuttaa liiton johtoa sellaisena kuin sen on aina pitänytkin olla, asiallisin keskusteluin ja päätöksin. Hyvä me!

Jatkoa johtajuudesta. Edellisen päivityksen yhteydessä tuli tosi kiinnostavaa keskustelua, kiitos kaikille siitä! Ongelm...
27/08/2026

Jatkoa johtajuudesta. Edellisen päivityksen yhteydessä tuli tosi kiinnostavaa keskustelua, kiitos kaikille siitä!

Ongelma ei mielestäni ole sanassa johtajuus vaan siinä, mitä mahdollisesti johtajuuden nimissä tehdään ja miten nämä teot asettuvat nykytiedon valoon. Siitä, mitä tiedämme sekä hevosen oppimisesta että sen luontaisesta käyttäytymisestä ja hyvinvoinnista.

Oletko nähnyt Gladiaattori-leffan? (Minä en.) Jos hevosen ja ihmisen kohtaamisesta tulee fiilis, että taistelija astuu areenalle, pyri arvioimaan hevosen kokemus tilanteessa. Se on kuitenkin kaikista tärkein. Ei se draaman kaari, jossa ihminen on vaikeuksien jälkeen voittaja.

Jos mietin ihmistä ja hevosta, niin johtaja on vastuussa. Johtajan tehtävä on arvioida, mihin voidaan mennä ja mitä tehdä niin, että se on turvallista. Yleensä hevoselle, m***a joskus on niinkin, että hevonen on tilanteessa parempi arvioimaan turvallisuutta. Esimerkiksi kultaisella 90-luvulla ratsastin päättäväisesti irlantilaista tammaa lumisella pellolla - suoraan syvään ojaan, jota ei näkynyt. Olisi kannattanut antaa tamman arvioida tilanne ja uskoa siihen.

Johtaminen tuo siis vastuuta. Ihmiselle. Minusta johtamiseen sisältyy suunnan päättäminen ja rajojen määritteleminen, joiden sisällä hevonen sitten saa mahdollisimman täyden vapauden olla hevonen. Mikromanageeraaminen ei ole hyvää johtajuutta, eikä hevosen vieminen sille ylivoimaisen vaikeisiin tilanteisiinkaan. Pelon ja ahdistuksen aiheuttaminen, väkivaltakaan ei kuulu hyvään johtamiseen.

Voidaanko hevosten luontaisesta käyttäytymisestä tehdä ihmisen ja hevosen väliselle suhteelle sopivia johtopäätöksiä ja perustella tekemisensä sitten sen luonnollisuudella? Olisin melko varovainen asian suhteen.

Ensinnäkin jos katsoo vain rajatussa tilassa ja rajatuilla resursseilla olevia kesyhevosia voi saada melkoisen vääristyneen käsityksen hevosten käyttäytymisestä.

Toisekseen voimme havainnoida ja tehdä päätelmiä, m***a oikeastihan emme voi tietää, mitä hevosen mielessä liikkuu milloinkin. Jos yritämme käyttäytyä kuten toinen hevonen, olemme helposti aivan sivuraiteella. Tämän lisäksi se on ihmisen kokoiselle hitaalle olennolle vaarallista, jos hevonenkin alkaisi käyttäytymään kuten toisten hevosten kanssa.

M***a entäs se luontainen käyttäytyminen? Johtaja liikuttaa hevosen jalkoja? Kunnioitus ja kunnioituksen puute? Ja mitähän näitä nyt on.

Juuri mitään, mitä olemme keksineet hevosten kanssa tehdä, ei kuulu hevosen luontaiseen käyttäytymiseen. Mahdollisesti juuri se, että toinen sanoo, että siirry, ja toinen siirtyy tai kinastelee asiasta. Hevosella ei ole luontaiseen käyttäytymiseensä kuuluvaa kykyä käsitellä, että ihminen sitoo sen päähän ja kehoon remmejä, joista ihminen pyytää tai vetää, tai istuu hevosen päällä, tai sitoo sen perään kärryjä tai rekiä.

Mikään hevoseläimen neljän miljoonan vuoden kehityskaaressa ei ole valmistellut sitä siihen, että ihminen haluaa sen kävelevän pieneen tilaan, johon se suljetaan ja sitä hölskytetään tunti, jolloin se on aivan uudessa ympäristössä yllättäen, tai että sen suuhun laitetaan metalliesine, josta ihminen aiheuttaa painetta, johon hevosen kuuluisi reagoida tietyllä tavalla. Juuri mitään, mitä teemme hevosten kanssa ei voida perustella hevosten luontaisella käyttäytymisellä. Se ei tarkoita, etteikö hevosten kanssa voisi tehdä monia asioita. Voi.

Itse en edes usko, että hevonen hahmottaa asioita kuten kunnioitus tai kunnitoituksen puute. Ne ovat ihmismäisiä käsitteitä, jotka aiheuttavat erilaisia tunteita. Iloa ja ylpeyttä, kun kunnioitetaan. Raivoa ja häpeää, kun ei kunnioiteta. Ihmisten kesken. Ei ihmisen ja hevosen välillä.

Mitä sen sijaan? Oppiminen ja opettaminen. Tutustuminen hevosen käyttäytymiseen niin, että ymmärtää kouluttamisen aloituksen kuuluvan hevosen kotiin.

Ensin opetetaan asiat rauhallisessa, tutussa ympäristössä, missä on toisia hevosia lähellä. Annetaan hevoselle kaikki mahdollisuudet onnistua ja oppia.

Seuraavaksi yleistetään asteittain vaikeampiin tilanteisiin, kunnes lopulta päästään halutessa niihin todella haastaviin tapahtumiin. Niistä ei kuitenkaan aloiteta.

Silloin areenalle astuvat kaksi yksilöä, jotka ovat oppineet tekemään yhteistyötä.

Kuvassa kaksi kaksivuotiasta oria leikkivät. Toinen leikkii purevansa toista kyljestä. Toinen haistelee lantakasaa ohi kävellessään.

Puhutaanko taas johtajuudesta? Ikuisuusaihe hevosalalla, ja tunteita herättävä aina vaan. Onko tärkeää, että hevonen kok...
26/08/2026

Puhutaanko taas johtajuudesta?

Ikuisuusaihe hevosalalla, ja tunteita herättävä aina vaan. Onko tärkeää, että hevonen kokee ihmistä johtajana? Onko hevosella edes mahdollisuus hahmottaa ihmistä johtaja-alamainen -skaalalla? Onko tällä edes mitään väliä?

Mitä enemmän olen oppinut, sitä enemmän olen sitä mieltä, että väliä on sillä, mitä tekee, ei niinkään sillä, millä sen tekemisensä selittää.

Joskus - yllättävän useinkin - nämä voivat olla räikeässä ristiriidassakin keskenään. Kuten erään englantilaisen koiraihmisen vanhassa kirjassa, jossa hän selitti kirkkain silmin sekä sitä, miten hän ohjaa koiriaan telepatialla että neuvoo, miten pitää nykäistä tietyllä tavalla kuristusketjusta.

Siinä, missä johtajuuspuheihminen näkee johtajuutta, minä näen hevosen käyttäytymistä, opettamista ja toivottavasti oppimista. Jos joku haluaa selittää sen johtajuusteorialla, ei se ole minulta pois.

Ongelmaksihan johtajuuspuhe muodostuu silloin, jos sillä oikeutetaan hevosen ikävä kohtelu.

Jos hevonen astuu varpaillesi, suhtaudut siihen todennäköisesti eri tavalla riippuen siitä, pidätkö sitä vahinkona, koska hevonen ei näe jalkoihinsa kovin hyvin ja jos se jännittyy, se voi levittää jalkansa pysyäkseen paremmin pystyssä. Jos taas olet oppinut, että hevonen ei kunnioita sinua ja johtajuuttasi jos se näin tekee, otat tallomisen todennäköisesti paljon henkilökohtaisempana loukkauksena. Älä anna hevosen kärsiä siitä.

Tutustu hevosen käyttäytymiseen äläkä vie sitä epäreiluihin tilanteisiin ja oleta sen käyttäytyvän epähevosmaisesti.

Pidä paine maltillisena niin, ettei se satuta tai pelota hevosta.

Anna hevoselle aina mahdollisuus omalla toiminnallaan välttää painetta.

Siedätä hevosen huolellisesti sellaiselle paineelle, joka ei ole vältettävissä.

Kokeile jatkuvasti, pärjäisitkö vielä kevyemmällä paineella ja paremmin opetetuilla ennakkomerkeillä.

Jos sinusta on selkeää ja helpottaa asioita ajattelemalla niitä johtajuuden kautta, se on minusta ihan fine. Kunhan olet hevoselle ennakoitava, reilu ja kohtelet sitä ystävällisesti. Silloinkin, kun se ei toimi kuten haluat.

Kuvassa kaksi kaksivuotiasta orivarsaa leikkivät ja harjoittelevat kaikenlaisia hyödyllisiä juttuja.

Asiahan ei minulle kuulu, m***a... (Olenkohan aloittanut montakin päivitystä näin? Todennäköisesti. Ei se ole koskaan es...
20/08/2026

Asiahan ei minulle kuulu, m***a...

(Olenkohan aloittanut montakin päivitystä näin? Todennäköisesti. Ei se ole koskaan estänyt minua ottamasta asioihin kantaa, jatkan siis samalla linjalla.)

Lueskelin muutama päivä sitten Suomen Ratsastajainliitto ry:n puolivuotistalouskatsastuksen ja tänään Hevosurheilu Ratsastus -nettilehden ansiokkaan jutun, jossa lukuja perattiin vähän tarkemmin.

Ei mulla siis muuta, kuin että jos nyt kerran on ratsastuksen MM-kilpailut, niin minusta se on PERIN OUTOA (tämä lausuttu jonkun vanhan miespoliitikon äänellä) että ratsastajien ja hevosten matkakuluista maksetaan vain 750 euroa. En ole pariin vuosikymmeneen itse huidellut hevosen kanssa ulkomailla, m***a voisin mutuilla, että Suomesta tai Englannista käsin Aacheniin ja takaisin matkustaminen on ihan vähän kalliimpaa.

Niin jos joku jäsen haluaa esittää jotakin liitolle, niin olisiko kuitenkin reilua, että syy, miksi ylipäätään on MM-kilpailut eli ratsastajat ja hevoset saisivat matkakulunsa liitolta? Kokonaan?

Vai olenkohan nyt ihan yksin ajatuksieni kanssa. Ilman ratsastajia ja hevosia ei kuitenkaan olisi kilpailujakaan. Joo, hevosillehan kilpailemattomuus olisi todennäköisesti ihan mieluinen juttu, m***a kun ihmiset tykkäävät kilpailla (jotkut ihmiset ainakin).

Kuva: shetlanninponitamma ja sen varsa laitumella.

Tällä hieman älyttömällä kuvalla palaan näille sivuille, hei vaan taas! Kuvan asiayhteys päivityksen lopussa.Minulla on ...
15/08/2026

Tällä hieman älyttömällä kuvalla palaan näille sivuille, hei vaan taas! Kuvan asiayhteys päivityksen lopussa.

Minulla on kysymys: Haittaako sinua, jos Instagramissa ja Facebookissa on samat postaukset?

Minulla on Facessa noin tuplasti seuraajia Instaan verrattuna, yhteensä noin 11,5 tuhatta, ja nyt kun pääsin taas koneella käsiksi säätöihin niin olisi helppo julkaista päivitys aina molempiin. M***a onko se vain minusta outoa? Olen niin kärryiltä tipahtanut siitä, mikä on somemaailmassa käypää ja mikä ei, etten osaa sanoa. Tai tuskin olen koskaan niiden kärryjen kyytiin edes kiivennyt, jotta voisin tipahtaa niiltä :D

Joten kerro mielipiteesi, minua kiinnostaa. Tässä kun kirjoittelin tätä päivitystä niin tuli mieleen, että enpä ole koskaan kylläkään itse harmitellut, että "voi, tuossa on se sama päivitys kuin Facessa!". Ehkä tein vain ongelman tyhjästä.

Kuvassa tapahtui siis: Meille tuli 20 vuotta sitten paperiton lusitanotamma (keskellä) silloiseen isoja hevostammoja + 120 cm korkea poniorilaumaan. Voin kertoa, että harvemmin nauran ääneen hevosten käyttäytymiselle, m***a silloin nauroin. Poniori oli nimittäin sitä mieltä, että mahtavaa, ajan tammani yhteen - ja paikan vanhat tammat olivat tietenkin sitä mieltä että ei, emme halua vielä vasta tullutta tammaa ihan noin lähelle, kiitos vaan.

Joten voikko tamma väisti, ja ori haki sen takaisin, ja tammat häätivät sen kauemmaksi, jolloin ori haki sen takaisin. Oriithan melko harvoin ajavat tammoja kasaan, ellei ole jokin hälyttävä tilanne, m***a tuolloin näin sellaisenkin lähes katkeamattomana looppina. Loppu hyvin, kaikki hyvin - musta ja voikko tamma ystävystyivät ja elivät kylki kyljessä seuraavat 11 vuotta.

Ponioriille kävi huonommin, sen hieno pilkullinen väritys toi mukanaan alttiuden krooniselle uveiitille, se sokeutui ja jouduttiin lopettamaan vain kymmenvuotiaana. En tiedä, onko tälle jo geenitestiä, m***a tuo oli ensimmäinen käytännön muistutus siitä, että harvinaiset ominaisuudet ovat usein harvinaisia jostain käytännön syystä. Harmi, Pilkku oli mahtava poni ja nätti kuin sika pienenä, kuten kuvasta näkyy.

Tämä x 1000. Hevonen ei ole ihminen, eikä se kaipaa sellaista adrenaliinipiikkiä kuin jotkut ihmiset. Hevosen resilienss...
18/02/2026

Tämä x 1000. Hevonen ei ole ihminen, eikä se kaipaa sellaista adrenaliinipiikkiä kuin jotkut ihmiset. Hevosen resilienssi rakentuu hiljalleen pienistä ja asteittain suuremmista onnistumisista.

Ja hei, nyt kun asetuin koneelle, tietääkö kukaan mikä juttu tämä Ratsastajainliiton ylimääräisen yleisen kokouksen järjestämisen takana on? Olen lukenut allekirjoituskeräyksen saatekirjeen, enkä yhtään saanut siitä selville, miksi puheenjohtaja ja hallitus pitäisi erottaa ja valita uudet. Eilen kuuntelin liiton järjestämää keskustelutilaisuutta eikä sielläkään tullut esille mitään varsinaista syytä, kovin hienosti on hoidettu asiat omasta mielestä.

Mietin vain sitä, että jollei syitä ylimääräiselle yleiselle kokoukselle kerrota, miten on tarkoitus, että jäsenseurat voisivat äänestää siellä järkevästi? Saati sitten niin, että yhdistyksen omat hyvät toimintatavat säilyisivät, jolloin ainakin meidän ratsastusseurassa pidetään hallituksen kokous jossa päätetään äänestyksestä.

Kuten olen jo jotain 20 vuotta papukaijamaisella toistomäärällä intännyt, hevosala tarvitsee avointa, asiapitoista keskustelua. En edelleenkään voi mitenkään käsittää, miksei sitä voida käydä vaan edelleen suhmuroidaan sisäpiireissä, siltä tämäkin vaikuttaa.

Ei niin, että olisin itse jotenkin vakuuttunut SRL:n hallituksen toimintatavoista viimeisen parin vuoden aikana, päin vastoin. Ko. hallitus on kuitenkin valittu aikanaan eli suurin osa äänioikeutetuista jäsenistä on syyskokouksissa ollut sitä mieltä, että juuri tämä pj ja juuri nämä hallituksen jäsenet ovat hyviä.

Se, mihin minusta olisi kyllä saatava muutos, on syyskokouksen toimintatavat. Eli ensinnäkin liiton tehtävä olisi ilmoittaa hyvissä ajoin, mihin mennessä jäsenyhdistysten ja -yritysten on jätettävä asialistalle toivomansa asiat. Ihan omana tiedotteena, ei niin, että pitää kaivaa ne jostain säännöistä. Toisekseen liiton olisi kyllä saatava taloustiedot riittävän yksityiskohtaisina jo kokouskutsun mukana, ei kuten viimeksi ilmeisesti kävi, joku osuus kokousta edellisenä iltana. Ei silloin kukaan ehdi siihen perehtyä kunnolla.

Kolmas ja todella tärkeä asia on mielestäni se, että kokouksessa ei saa yrittää ohittaa jäsenten ajamia asioita, jos ne ovat ajoissa toimitettu ja niistä selkeästi käy ilmi esimerkiksi, että lisätään asia X toimintasuunnitelmaan ja talousarvioon. Tätä olen nähnyt ainakin kahdessa kokouksessa, eikä sellainen mitenkään voi jatkua. Eli sen sijaan, että hallituksen edustaja sanoo jotain asiaan jonka jälkeen se ohitetaan, tehdään kuten on normaali toimintatapa: jäsenen esitys - kannatetaanko - äänestetään asiasta tarvittaessa - päätetään - viedään pöytäkirjaan. Ja toteutetaan.

Nonni. Mulle saa kertoa, mistä on kyse. Se, mitä ei saa tehdä, on haukkua ihmisiä. 1800-lukulainen kohteliaisuuden ilmapiiri on tällä sivulla.

Muutamia talven ja keväänkin juttuja tulossa! Olen Helsinki International Horse Showssa Suomen Eläintenkouluttajat ry:n ...
15/02/2026

Muutamia talven ja keväänkin juttuja tulossa!

Olen Helsinki International Horse Showssa Suomen Eläintenkouluttajat ry:n standilla näillä näkymin perjantaina noin klo 14.20-20 ja sunnuntaina noin klo 10-14.30, tule juttelemaan!

Hevoset-messuille 25.4. olen paikan päällä ainakin lauantaina. Kivaa! Silloin on kevät!

Ja kunhan tästä saan tekemättömät jutut jotenkin alta pois, kaivan vielä vähän videoarkistoja ja teen livewebinaarin, jossa voimme katsella videoita ja jutella siitä, mitä niistä näemme ja mitä hevonen viestii. Aivan jokainen video on joko kuvattu ulkomailla tai sitten se esittää omia hevosiani.

Kiitos kaikille osaanotoista, ne lämmittävät pakkasessa ja surussa. Ja aina kun vanha eläin kuolee, se on surullista ja haikeaa, muttei samalla tavalla järkytys kuin jos olisi ollut nuorempi. Tämä nyt vain on sopimus, jonka teemme hankkiessamme eläimiä. Ja olisi maailma aika tyhjä ilman niitä.

Kotimme on kymmenen vuoden jälkeen ilman suomenhevosta, kun kaikkien ystävä, aina kiltti ja erityisesti pienten shettisv...
14/02/2026

Kotimme on kymmenen vuoden jälkeen ilman suomenhevosta, kun kaikkien ystävä, aina kiltti ja erityisesti pienten shettisvarsojen kärsivällinen kaitsija Viima sai jatkaa matkaa. Jälleen kerran olen hirmu kiitollinen, että on olemassa päivystävä eläinlääkäri, sillä tokihan tänään oli lauantai-iltapäivä. Eikä olisi voinut nopeammin ja paremmin mennä. Viima olisi toukokuussa täyttänyt 24, joten ei se ihan nuori ollut.

Ja koska itse aina mietin, että mitähän tapahtui (luulen, että se on halu tietää, jos voisi estää ettei samaa tapahdu omille eläimille tai jotain) niin Viima oli muutaman kerran saanut lievän ruokatorven tukoksen. Sellainen uusii helposti ja tällä kertaa se oli vakava, eikä edessä ollut mitään hyvää.

Toisessa kuvassa Viima oli juuri päässyt laitumelle, ja kylki kyljessä ja samalla ruohotupolla on tietenkin Viiman bestis Alfons. Alfons on onneksi aika monen kaveri, joten se tulee pärjäämään ilman Viimaakin.

Kaikki hevosethan ovat suuria persoonallisuuksia, m***a Viima oli kyllä suurimmasta päästä. Ruuna sellainen kuin se parhaimmillaan on, leikkisä ja liikkuva ja huumorintajuinen. Kyllä, olen sitä mieltä, että eläimilläkin voi olla hyvä huumorintaju. Viimalla oli.

Osoite

Kuuranmäki
Sipoo
04170

Ilmoitukset

Saat tiedon ensimmäisenä: lähetämme sinulle sähköpostia, kun Minna Tallberg Hevostenkoulutus julkaisee uutisia ja tarjouksia. Sähköpostiosoitettasi ei käytetä muihin tarkoituksiin, ja voit perua tilauksen milloin tahansa.

Ota Yhteyttä: Koulu

Lähetä viesti: Minna Tallberg Hevostenkoulutus:

Oikopolut

Jaa

Kategoria