Svensksund AD 1790 - Beneath the red waves

Tällä hetkellä kokemamme pandemia eristää ihmisiä, aiheuttaa kuolemia sekä suuria taloudellisia ongelmia. Tauti koskettaa kaikkia ja tässä synkässä tilanteessa voimme myös ottaa oppia omasta historiastamme. Kustaa III:n sodan aikana 1788-1790 sotaväen joukossa levisi kuumetauti joka myös tarttui siviiliväestöön. Tämä tauti sekä muut sodan aiheuttamat taudit johtivat Ruotsin kuningaskunnassa ainakin 20 000 hengen kuolemiin, näistä puolet oli sotaväkeä. Vain noin 1500 sotilasta kuoli taisteluissa. Ruotsin valtio ei tuolloin kyennyt kaitsemaan tautia joka pääsi leviämään ja aiheutti kuolemia vielä vuosia sodan päättymisen jälkeen. Maamme on näiden tapahtumien jälkeen kulkenut pitkän tien ja nykyinen yhteiskuntamme pystyy paremmin rajoittamaan sekä hoitamaan kultutauteja. Ihmisten henki on rahaa tärkeämpää ja kansamme aiemmin koetut vastoinkäymiset osoittavat että tämäkin haastava tilanne tullaan selättämään!

The current epidemic isolates people, causes death and economic turmoil. This disease effect all of us. We can during these dire times we can look at our own history to see the impact of similar conditions to our society. As direct result of the war of Gustavus III 1788-1790, a fever epidemic spread among the Swedish army. The civilian population was also afflicted by the lethal pandemic. It is calculated that the fever as well as other illnesses that were spread in the wake of the war resulted in the death of 20 000 people in the Swedish kingdom, half of these were soldiers. Only 1500 men died as direct result of battle. The Swedish state, which then also included Finland, was at the time unable to contain the disease, which continued to cause deaths for years after the war. Our country has since gone a long way and we are now far better capable of containing epidemics. Human life is more valuable than money and our people have been able to recover from more severe adversities. This knowledge reassures us that we will be able to overcome this epidemic as we have done in the past.

On ollut tapahtumarikas viikko. Saimme viimeisen kansainvälisen seminaarimme päätökseen ja lisäksi julkaisimme uudet 3D mallinukset Ruotsinsalmen hylyistä. Nyt voi jokainen kotikoneeltaan kokea pinnan alla olevaa Ruotsinsalmen historiaa!

Det har varit en innehållsrik vecka! We avslutade vårt sista internationella seminarium och publicerade 3D-modeller av skeppsvrak i Svensksund. Nu kan alla med hjälp av hemdatorn bekanta sig med det kulturarvet som tidigare har varit dolt nedanom Svensksunds vågor!

It has been an eventful week. We concluded our last seminar and also published the new 3-models of shipwrecks at Svensksund that are accessible for the public. Take a look of some of the amazing history in Svensksund!
https://sketchfab.com/3d-models/st-nikolai-1b22412deb9e4375806274a097c0c4f8

St Nikolai - 3D model by MuseovirastoMeriarkeologia [1b22412] - Sketchfab Copyright (C) 2019-2020 Museovirasto. Photography and 3D Modelling by Richard Eller, Cerella Oy, Finland Tämä on purjealuksen hylky, jota pidetään venäläisen sotalaiva St. Nikolain hylkynä. Hylyllä on muinaismuistolain perusteella 1976 määrätty suoja-alue. Suoja-alueella sukeltamiseen tar...

Final Project Seminar is well underway at the Maritime Center Vellamo with participants from Finland, Estonia and Russia. The Changing Faces of Svensksund will continue for two days. The cultural director of Kotka, Tomi Purovaara, delivered a welcome speetch and now researcher Johanna Wassholm from Åbo Akademi discusses The Battle of Svensksund in History Culture. It is going to be an exiting day!

Kordelin hankkeen viimeinen yhteinen seminaari on tällä hetkellä käynnissä Merikeskus Vellamosssa. Osallistujia on Suomesta, Virosta sekä Venäjästä. Kotkan kaupungin kulttuurijohtaja, Tomi Purovaara toivotti äsken osallistujat tervetulleiksi, parhaillaan Åbo Akademin tutkija Johanna Wassholm esittää millä eri tavalla Ruotsinsalmen meritaistelua on muistettu ja esitetty Suomessa. Seminaari jatkuu vielä huomenna!

Hyvää Runebergin päivää!
Runebergin ”Vänrikki Stålin tarinat” tekivät vuoden 1808 sodasta merkittävän osan suomen kansallista identtiteettiä. Tämän päivän kunniaksi tuomme esille erään Ruotsinsalmen veteraanin tarinan jota ei ole aiemmin kerrottu m***a joka ansaitsee tulla kuuluksi.
Ahvenanmaan Möckelön kylän merisotilaalle Daniel Johansson Skatalle syntyi poikalapsi vuonna 1770 joka nimettiin myös Danieliksi. Perhe oli köyhä ja kasvavan sisarparven ruokkiminen oli vaikeata. Daniel joutui jo 12-vuotiaana renkipojaksi eräälle tilalliselle. Vuonna 1788 Isä hukkui komennuksella Viaporissa. Jotta hänen perheensä saisi pitää torpan Danielista tuli isänsä korvaaja ja hänet kirjattiin helmikuussa 1789 merisotilas Daniel Danielsson Skatana. Daniel joutui sotavangiksi Ruotsinsalmen ensimmäisessä meritaistelussa 24.8.1789 ja hänet vietiin Mustalle Merelle saakka jossa hänen omien sanojensa mukaan hän sairasteli ja näki nälkää. Hän sai palata kotiin 16 toukokuuta 1791 ja sai hyvän vastaanoton.
Sotavankeudesta palattuaan hän nai toisen merisotilaan tyttären ja muutti Flakan kylään ruotuun joka kaipasi merisotilasta. Tällöin Danielin ruotunimeksi tuli Boman. Parin kolmesta lapsesta vain yksi selviytyi aikuisikään saakka. Vuonna 1808 Daniel oli komennettuna Viaporiin jonka venäläiset valtasivat ja hän joutui toistamiseen sotavankeuteen. Tällöin hänet vietiin Pietariin josta hän sai palata kotiin 14 elokuuta 1809. Daniel oli syvästi murheissaan siitä että hän ei enää ollut Ruotsin kansalainen vaan Venäjän alamainen. Hänen viimeinen ruotsalaisen merisotilaan palkka maksettiin 31.12 1810. Daniel jatkoi elämäänsä torpparina vanhassa merisotilaan torpassaan Flakan kylässä. Vanhojen sotilaiden elämä ruotujakojärjestelmän lakkauttamisen jälkeen ei ollut helppoa sillä ne koettiin rasitteena. Eräs kylän vanhoista ruotutilallisista halusi päästä hänestä eroon ja sai tukea asialleen kirkkoherran avustajalta, maisteri Stenbergiltä. Stenberg uhkasi lähettää Danielin sotilaaksi Venäjälle sillä verukkeella että kahta sotaa kärsinyt veteraani oli irtolainen. Asiaa ei kuitenkaan puitu sen enempää sillä Lemlahden kirkkoherra Jung, joka oli toiminut pataljoonansaarnaajana Kustaa IIIn sodassa, puuttui asiaan. Kirkkoherra osasi nuorta kollegaansa paremmin arvostaa veteraanien tekemiä uhrauksia.
Daniel kuoli 80-vuoden ikäisenä torpassaan 13.12.1850. Vänrikki Stålin tarinoiden ensimmäinen osa oli julkaistu vasta kaksi vuotta aiemmin. Runebergin ansiosta veteraanien arvostus yhteiskunnassa kasvoi ja näiden elinolosuhteiden parantamiseksi järjestettiin useita julkisia keräyksiä.

----
Glad Runebergs dag!
Finlands nationalskald, Johan Ludvig Runeberg, skrev diktsamlingen ”Fänrik Ståls sägner” som integrerade upplevelsen av kriget 1808 till en del av det nationella arvet. För att hedra denna dag kommer vi dela historien om en veteran från det första slaget vid Svensksund 1770 och 1808-års kriget. År 1770
föddes en pojke i båtsman Daniel Johansson Skatas torp i Möcklö by i Jomala, Åland. Pojken fick också heta Daniel och hans uppväxt präglades av fattigdom. Daniel måste flytta hemifrån och bli drängpojke i 12 års ålder till en närliggande gård. År 1788 drunknade Daniels far vid Sveaborgs fästning och den 19-årige Daniel måste rycka in som faderns ersättare så att hans familj skulle få bo kvar på båtsmanstorpet. Han intecknades i båtsmansrullan i februari 1789 som Daniel Danielsson Skata. Daniel deltog i det första slaget vid Svensksund 1789 hamnade i krigsfångenskap hos ryssen. Han transporterades till Svarta havet där han var mycket sjuk och svalt under sin fångenskap. Daniel släpptes efter kriget och återvände hem den 16 maj 1791 där han fick ett varmt välkomnande.
Väl hemma gifte han sig med dottern till en annan båtsman och blev rotebåtsman i Flaka by och antog rotenamnet Boman. Endast ett parets tre barnen överlevde till vuxen ålder.
Vårvintern 1808 befann sig Daniel i Sveaborg och när fästningen kapitulerade till de ryska trupperna blev han krigsfånge för den andra gången. Daniel återvände till Åland från fångenskapet i St. Petersburg den 14 augusti 1809. Daniel var bedrövad eftersom han inte längre var svensk medborgare utan rysk undersåte. Daniels sista båtmanslön från Sverige anlände den 31 december 1810. Efter kriget bodde Daniel och familjen kvar i det gamla torpet som landbonde. Det var en svår tid eftersom det gamla svenska indelningsverket avskaffades under den ryska tiden och de gamla soldaterna och båtsmännen betraktades som ekonomisk börda för byarna. En av de största bönderna i Flaka ville bli av med Daniel och fick stöd för sin sak av den biträdande församlingsprästen Stenberg. Stenberg kallade Daniel för lösdrivare och hotade att skicka Daniel som soldat till den ryska armén. Hotelserna upphörde då kyrkoherden Jung fick nys om saken. Jung hade själv varit bataljonspräst under Gustav III:s krig och hade därmed en större aktning för veteranernas uppoffringar än hans yngre kollega.
Daniel dog 80 års ålder i sin egen stuga den 13 december 1850. Det första trycket av ”Fänrik Ståls sägner” hade utgivits två år innan. Runebergs verk gav upphov till en större social medvetenhet om de åldrande veteranernas svåra läge och man organiserande flera insamlingar för att ge ekonomisk stöd gamla soldater som levde i armod och fattigdom.

-----

Happy Runeberg´s day!
The Finnish poet, Johan Ludvig Runeberg, wrote the epic poem “The Tales of Ensign Stål”, which amalgamated the experience of the War of 1808 as part of the Finnish national legacy. To honour this day we will share the story of a veteran from the first battle of Svensksund.
In 1770 a boy was born to the boatsman Daniel Johansson Skata of Möcklö village in the Åland islands. The boy was also named Daniel and he grew up in very modest condition. Daniel had to move from home to work as a farm hand at the age of 12. In 1788 Daniel´s father drowned at the fortress of Sveaborg and Daniel had to replace him in order for the family to keep the boatsman´s cottage. He was enlisted in February 1789 as Daniel Danielsson Skata. Daniel took part in the first Battle of Svensksund in 1789 and was taken captive by the Russians. He transported to the Black Sea and was very ill and starving during his captivity. Daniel was eventually released and returned home on 16th of May 1791 and received a warm welcome.
Back home he married the daughter of another boatsman and moved to the village of Flaka where he became the village boatsman and took the name Boman. Only one of the three children of the Boman family survived in to adulthood.
In 1808 Daniel was commanded to Sveaborg and as the fortress surrendered to the Russian troops he was taken in to captivity for a second time. This time Daniel was imprisoned in St. Petersburg and managed to return home on the 14th of August 1809. Danile was sad as he no longer was a Swedish citizen but a Russian subject. He received his last salary boatsmans´s salary from Sweden on the 31st of December 1810 and he then continued to live in his cottage as a croft farmer. The old Swedish rote-system of enlisting troops ended with the Russian take-over of Finland and life for the old soldiers became hard as they were now viewed as a burden. One of the largest farmers in Flaka wanted to rid himself of Daniel and gained support from the assisting parish vicar Stenberg. Stenberg threatened to enlist Daniel as a soldier in the Russian army as he considered him a vagrant. This issue was not pressed further as the vicar Jung got wind of the issue and ended the threats. The Vicar had worked as a battalion priest during the War of Gustavus III and clearly appreciated the sacrifices of the veterans more than his younger colleague.
Daniel died at the age of 80 in his own cottage on the 13th of December 1850. The first print of “The Tales of Ensign Stål”, had been published just two years prior. Runeberg´s work brought more attention to the plight of the veterans and resulted in several fundraisers to help support aging soldiers.

Fortification seminar at Hamina-Fredrikshamn. A historic and attractive city with a strong military heritage and is a modern garrison town. There is a need to further develope tourism in the SE region of Finland. A challenge for the future.
Linnoitus seminaari Haminassa. Historiallinen ja pittoreski kaupunki jossa yhdistyy sotilaallinen perinne ja moderni varuskunta. Alueen matkailuelinkeinoa on yhä tarve kehittää ja kävijöiden lisääminen on lähitulevaisuuden haaste.

There are shipwrecks from the War of Gustavus III in other sites in Finland than just Kotka. In 1788 the ship of the line Crownprince Gustavus Adolphus attempted to escape from the Russian Fleet but got stuck aground and the crew was taken captive.The Russians torched the ship which finally exploded. 200 years later the wreck was located outside Helsinki at Harmaja light house. In 2000 the first Wreck Park in the Baltic Sea was opened at the site and divers can now experience this unique site which now also has information signs.

Vuonna 1788 linjalaiva Kronprins Gustav Adolf yritti paeta venäläistä laivastoa muuta ajoi karille. Venäläiset vangitsivat miehistön ja polttivat aluksen joka lopulta räjähti. Yli 200 vuotta myöhemmin laivan hylky löytyi Harmajan edustalta noin 20 metrin syvyydestä. Vuonna 2000 paikalle avautui Itämeren ensimmäinen hylkypuisto, johon sukeltajat voivat nyt tutustua ainutlaatuisen kulttuuripolun ja opastaulujen avulla.

Kierros Helsingin hylkypuistossa Kustaa III:n sodassa vuonna 1788 linjalaiva Kronprins Gustav Adolf ajoi karille, räjähti ja upposi. Yli 200 vuotta myöhemmin laivan hylky löytyi Harmajan edu...

Ämpyrin saaren lähistöltä toukokuussa löydetyn hylyn ikä on tarkentunut. Tämä n. 20 metriä pitkä hylky muistuttaa tykkisluuppia ja on otaksuttu uponneen Ruotsinsalmen ensimmäisessä meritaistelussa 1789. Museoviraston meriarkeologit ottivat hylystä syksyllä näytekappaleen ja sen dendrokronologinen analyysi osoittaa että kappaleen viimeisin vuosilusto on vuodelta 1847. Suomalaisilla telakoilla sekä Pietarissa rakennettiin vielä vuonna 1854 lähes sata tykkisluuppia jotka rakenteellisesti eivät juuri eronneet Ruotsinsalmen taistelun aikaisista. Nämä alukset olivat pääsääntöisesti 22 metrin mittaisia. Tämän aluksen uppoamissyy ei ole selvillä m***a on mahdollista että se liittyy Krimin sotaan. Vuonna 1855 englantilainen laivasto tuhosi Kotkan venäläisen merilinnoituksen ja polttivat kaupungin. Ehkä tämä tykkisluuppi upotettiin tarkoituksellisesti jotta se ei päätyisi vihollisen käsiin? Tämä saattaa siis olla ensimmäinen Ruotsinsalmesta löydetty hylky joka on liitettävissä Krimin sodan tapahtumiin. Kotkan edustalla saattaa löytyä kahdesta eri sodista peräisin olevia hylkyjä!

Earlier this year a new wreck was discovered at the small island of Ämpyri in Kotka. This 20 meter long wreck was presumed to be a gun slop that sank during the first Battle of Svensksund in 1789. The maritime archaeologists from the Finnish Heritage Agency took a few wood samples of the wreck and these have now been dated using the dendrochronological method of tree ring dating. The sample indicate that the outer core of the tree is from 1847. Gun sloops were constructed at Russian ports as late as 1854. These vessels were essentially of the same type as the ones used in the battles of Svensksund more than half a century before. These were around 22 meters long. We don’t know why this boat sank but it may be connected with the events of the Crimean War. In 1855 the English navy destroyed the Ruotsinsalmi Fortress and burned the town. It is possible that this sloop was sank deliberately to avoid falling in to the hands of the enemy. This would mean that there are wrecks from two separate wars laying on the bottom of the sea at Kotka.

Siuntion Sjundbygårdissa on eräs kiinnostava Ruotsinsalmen muisto. Kustaa III:n sodan aikana Henrik Adlercreutz oli kartanon isäntä m***a asusti Porvoon Boen kartanossa. Ruotsalaiset saivat paljon sotasaalista vuoden 1790 taistelusta. Tykkien arvokkaan metallin lisäksi myös alusten köysistöt sekä purjeet olivat erityisen haluttua kauppatavaraa. Adlercreutz sai ilmeisesti halvalla hankittua suuren määrään käyttämätöntä venäläistä purjekangasta jota hän käytti juhlasalinsa katon vuoraamiseen. Remontin jäljiltä jäi useita käyttämättömiä kangaspaketteja. 1700-luvulla valmistettuja purjeita, jotka kaiken lisäksi on tehty pellavasta, ei tiedettävästi ole juuri säilynyt joten löytö on ainutlaatuinen. Lisäksi kartanossa on hyljenahalla päällystetty matka-arkku jonka omistaja on epäselvä m***a malli on sama jota ruotsalainen upseeristo käytti henkilökohtaisen omaisuuden säilyttämiseen osallistuessaan Kustaan sotaan. Arkun sisäseinät on vuorattu kirjeillä.

A piece of Svensksund history is preserved at Sjunby manor in Siuntio, Finland. Henrik Adlercreutz was the owner of the manor during the War of 1788-1790, but he resided at his other manor house Boe in Porvoo. The Swedes collected a lot of plunder from the Russian fleet after the 1790 battle. Guns were valuable as source of metal. Ropes, tackle and sails were recovered from the wrecked vessels and sold at auction. Adlercreutz managed to secure a large amount of unused Russian sailcloth which he used to decorate the roof of the ballroom at Sjundby. Some packs of cloth remained unused and are still in storage at the manor. 18th century sailcloth made out of linen is a real rarity as it is perishable and therefore rarely found in such a preserved state. There is also a travellers crate wrapped in sealskin whose original owner is unknown. Swedish officers that took part in the war of Gustavus III used this type of crate to store their personal belongings. The insides of this crate is covered with used paper letters.

Hyvää itsenäisyyspäivä Suomi.
Tämä on vanhin säilynyt kuva suomalaisesta sotaveteraanista. Kuva otettin Porvoossa vuonna 1845 ja esittää ratsumestaria Otto Mauriz Stålhammaria joka syntyi Smålannissa 1770 ja kuoli Porvossa vuonna 1850. Stålhammar oli Kustaan sodan veteraani. Koiviston lahdessa kolmantena päivänä kesäkuuta vuonna 1790 häntä kohtasi epäonni hänen seisoessaan ruotsalaisen fregatin kannella. Venäläisten ampuma tykinkuula repi irti hänen oikean käsivartensa. Hän joutui myöhemmin sotavankeuteen ja vietti loppusodan Pietarissa. Stålhammar muutti Ruotsista Suomeen 1815 sillä hänellä oli täällä sukulaisia. Stålhammar vietti rauhallista ja hiljaista elämää Porvoossa ja kaupungin väki koki hänet miellyttävänä ja ystävällisenä miehenä. Kuvassa hän on pukeutunut takkiin ja liiviin. Liivi joka tuskin näkee on vihreä silkki-liivi jonka Stålhammar sai lahjaksi prinssi Nassau-Siegeniltä. Lisäksi hänen rinnallaan on nähtävissä Kuninkaallisen miekan ritarikunnan mitali. Daguerrotyyppi on Porvoon museon kokoelmissa ja mitalia säilytetään Porvoon ruotsinkielisen lukion kokoelmissa. Otto M. Stålhammarin tarina on osa Merikeskus Vellamon tulevaa ”Kohtalona Ruotsinsalmi” näyttelyä.

The following post honours the Finnish day of independence.
This is the oldest surviving picture of a Finnish War Veteran. It was taken in 1845 in Borgå and portrays born in Småland, Sweden in 1770, died in Borgå, Finland in 1850. A veteran of the Russo-Swedish war of 1788-1790 he was unfortunate to be hit by a cannonball while standing on the deck of a Swedish frigate at Björkösund on June 3rd 1790. The ball sheered of his right arm. He was taken captive by the Russians and spent the rest of the war in St. Petersburg. Born in Sweden, he became a Finnish national in 1815 as he had relatives in Finland. He lived a quiet, simple life in Borgå and he was well liked by the town´s people. Underneath the jacket, unseen in the picture, Stålhammar is wearing a green silk vest which he received as a gift by the prince Nassau-Siegen during his captivity. He is also earing the medal of the Royal order of the Sword on his left chest. The original daguerreotype picture is in the Borgå museum collections and the medal is kept at the Borgå Gymnasium Collections. Stålhammar will be featured in the upcoming Svenksund exhibition at the Maritime Center Vellamo.