Sala-Gym Lehtikangas

You can get the feeling or an approaching journey by several ways. One that never fails, is to pack your bike! This time in a brand new Signature Pro Transport Bag! Packing is easy, no need to uninstall aerobars. The price to pay is huge bag to travel with. Anyway, Race Across Austria calling. Start of the race for SGL at 09:40 cet on 26.8.

calling in just 10 days. Sala-Gym boys are prepared, everything optimized from head to toe 💪 Bikes are perfect, legs too. We're ready to defend our European champion title!

It's always nice to visit Marche reagion. One of the best places for road cycling, I think. SGL favourite bar Hospitality George offering favourite drink for the thirst. Original Hart-Sport products need to be self imported so far 😅

Hydra 2026, 1000 km bike packing challenge

Hydran ei pitänyt olla vuoden 2026 ohjelmistossa. Eikä oikeastaan minkään muun vuodenkaan. Siihen tuli ilmoittauduttua, koska emme päässeet ystäväni Juha Rinta-Ahon kanssa helmikuussa Marokkossa järjestettyyn Atlas Mountain Race -kisaan. Sinne ilmeisesti oli sen verran halukkaita osallistujia, että emme päässeet arpajaisista läpi. Meriiteistä ja motivaatiosta homma tuskin jäi kiinni. Juha löysi Hydran korvikkeeksi, ja niinpä päätettiin lähteä tähän 1000 km ajoon Puolaan ja Baltiaan. Lähtöpaikkojen määrää oli tässäkin rajoitettu, m***a siitä ei muodostunut ongelmaa, ja lähtönumeroiksi saatiin ripeinä kavereina numerot 1 ja 2.

Myönnän heti, että en ymmärtänyt mihin tuli ilmoittauduttua. Jostain syystä mieleeni oli juurtunut kuva sorateistä ja helposti ajettavista, kuivista ja kovapohjaisista savipoluista. Tässä illuusiossa sitten elettiin muutama kuukausi, ja keskityttiin lähinnä yöpymisvarusteiden hankintaan ja logistiikan hoitoon. Sinällään ihan oikeita asioita nekin, ja niiden osalta homma menikin maaliin; auto jätettiin maalikaupunkiin Zarasaisihin, josta pari paikallista jannua heittivät meidät lähtöön Puolan puolelle. Bivyt ja makuupussit silkkilakanoineen olivat oikeassa käytössä parinakin yönä. Kalusto läpäisi tarkastuksen lähtöpäässä, ja Juhan jäykkäperäinen Orbea ei kaivannut matkalla mitään erikoisempaa kuin vahaa ketjuihin, ja oma 10 vuotta vanha sotaratsuni, Canyon Lux, selvisi niin ikään koitoksesta kunnialla. Makuasioista ja valinnoista on hyvä kiistellä, m***a uskallan väittää, että useamman päivän kisassa (tai oikeastaan bike packing -haasteessa. Kisastahan ei varsinaisesti ole kyse, vaikka se kisana ajettiinkin) vajaan parin kilon painolisä täysjoustosta kannattaa ottaa kannettavakseen. Helpossakin maastossa ja sorateiden epätasaisuuksilla jousto tuo mukavuutta, ja mukavuus tuo mahdollisuutta pitää ketjua kireällä. Tämän kokemuksen perusteella uskon, että ultramatkoilla tullaan näkemään enenevissä määrin täysjoustogravelpyöriä. Enkä tarkoita mitään lötkörunkoja, vaan ihan oikeasti iskunvaimennettuja, kisakäyttöön viritettyjä mukavuuspyöriä.

Kalusto pelasi siis hyvin. Mitä nyt Garminiin olisi pitänyt ymmärtää ladata parempi taustakartta, sillä peruskartalla ei juuri näkynyt polkuja, saati korkeuskäyriä. Täytyy ensi kertaa varten tutustua tähänkin aiheeseen vähän paremmin. Juhalla homma oli paremmin hallussa, ja kaksin ajellessa navigointi onnistui kohtalaisesti. Toki tulkinnan varaa oli paljon, ja kymmeniä pummeja tehtiin. Ei tosin koskaan mitään kohtalokkaita, sillä kyllä sen ilman karttaakin huomaa, milloin erkaantuu liikaa reittiviivalta. Suurin osa pummeista ja pään raapimisista johtui siitä, että luonnossa ei näkynyt kasvillisuuden seasta mitään polkuun viittaavaa. Kaluston lisäksi ruokahuolto oli onnistunut. Peruskuormaa varten oli mukana noin kilo HartSportin erilaisia melasseja ja juomajauheita. Paikallisista kaupoista sitten sai juomaa ja kiinteää ruokaa. Ison osan energian tarpeesta tyydytin kaupoista täydennetyillä karkeilla ja olutmakkaroilla tai minisalameilla. Lämpimät ruoat napattiin Kaunasin kebab-kioskista ja Vilnan McDonaldsilsta.

Sitten itse reitistä ja kisasta: aiemmin mainittuja rullaavia savipolkuja oli vain häviävän pieni osa. Sen sijaan upottavaa hiekkaa riitti loputtomiin. Myös soratiet olivat todella pehmeitä. Metsissä ajettiin mutaisia polkuja ja sammaloituneita reittejä pitkin. Usein ei ollut mitään reittiä. Jokainen maastopyöräilijä lienee kokeillut, miten kevyttä on painaa sammalpatjalla eteenpäin… Tämän kanssa olisi vielä pärjännyt, m***a kymmenet vesoittuneet urat, nokkospensaikot sekä hoitamattomat niityt ja niiden viiltelevät heinikot laittoivat miehen tilanteen mukaan sekä hiljaiseksi, että huutamaan. Myrskyt olivat hoitaneet reitille luonnollisia esteitä; puita oli nurin siellä sun täällä. Jotkin rungot oli toisia helpompi ylittää tai alittaa, harvoja haluttiin lähteä kiertämään (koska järjestäjä erikseen kehoitti sitä välttämään). Todella jyrkissä jokitörmien nousuissa joutui pinnistämään kaikki voimat, että sai raahattua ja työnnettyä raskaaksi varustellun pyörän ylös. Eikä alas laskeutuminenkaan ollut joka kerta helppoa. Välillä tietysti ajettiin helpompaakin tietä ja jopa asfalttia, m***a kyllä päällimmäisenä tunteena oli jatkuvien esteiden ja hidasteiden selvittäminen. Kaiken kaikkiaan reitti oli todella paljon vaativampi, kuin mitä ajatuksissa oli ennen starttia. Jälkikäteen katsellen, tieto oli tavallaan saatavilla kuvauksista ja youtube-videoista, m***a jotenkin sitä vain haluaa uskoa helppoon, tai ainakin normaaliin rataan. Asiat kirkastuivat maalissa, kun järjestäjä totesi olevansa tyytyväinen reittiin, jos puolet osallistujista keskeyttää. Kuulemma ei ollut tarkoituskaan järjestää mitään sunnuntaiajoa asfaltilla.

Startissa taktiikkana oli, jos nyt ei ihan paukusta täysillä, niin kuitenkin reippaasti kärjen mukana ensimmäisille poluille. Siten, että ei tarvitse jäädä jumiin hitaampien flanelipaitojen taakse. Tässä tavallaan onnistuttiin hyvin, koska alkukiihdytyksen jälkeen ei juuri muita enää ihan hetkeen nähty. Ensimmäinen päivä yritetiin ajaa maltilla. Silti allekirjoittaneella alkoi 28 asteen helteessä kone osoittamaan keittämisen merkkejä, ja oli parempi hillitä menoa entisestään. Kilpakumppanit olivat kuitenkin rauhallisella taktiikalla liikkeellä, eikä kukaan tullut kantaan kiinni ensimmäisenä päivänä. Toisena päivänä keli oli helpompi ja kolmantena päivänä kunnon sademyräkkä antoi vielä lisää viilennystä. Unien kanssa oltiin loppujen lopuksi hyvin vähillä tunneilla, ja viimeisen 500 km aikana nukuttiin vain tunnin yöunet, joilla tavallaan ratkaistiin ensimmäisenä maaliin tulo. Vuosia sitten toteamani viisaus ”Voittoa ei ratkaise kovin FTP, vaan se voittaa, joka pystyy pitämään pisimpään 200 W” pätee yhä. Painava maastopyöräkin kulkee yllättävän vähillä tehoilla, m***a ketjun on silti pysyttävä kireällä mahdollisimman suuren osan ajasta. Juomaa ja ruoka on saatava, ja kipujen pysyttävä sietokynnyksen alapuolella. Mukavuuteen on syytä laittaa paukkuja näin pitkässä ajossa, ja treenaaminen ja varusteiden kokeilu on hankalaa, kun ongelmat yleensä alkavat vasta tuntien tai päivien ajon jälkeen.
Vaikka suoritus itsessään oli tähänastisista raskain ja reitillä huuto kaikui, hetkeäkään en vaihtaisi pois. Moni vannoo näiden aikana ja jälkeen ”ei enää ikinä”, m***a jotenkin tästä jäi nälkä. En nyt mene mitään lupaamaan tai sitoutumaan, m***a enpä pitäisi ihmeenä, jos altistun Hydralle toisenkin kerran. En suosittele tapahtumaa kenellekään, m***a tietysti jos joku tykkää pyöräily- ja selviytymishaasteista, niin onhan tuossa oiva vaihtoehto lähteä kokeilemaan. Matkalla tapaamamme ihmiset olivat aivan mahtavia! sekä kilpakumppanit että järjestäjät, majoittajat ja logistiikassa auttaneet tyypit ansaitsevat suuret kiitokset. Varmasti osana sairasta kaipuuta ajoa kohtaan, he ovat osasyyllisiä.

Aiheesta kiinnostuneille lisätietoja ja vinkkejä saa kysymällä.

Olli

Kuvat sekoitus omia, Juhan ja järjestäjän kubia. Kysykää tekijänoikeuksia ennen käyttöä.

1000km MTB challence Hydra calling. I got myself to start place in Poland with and help of gyus from Lithuania. Start on Tuesday at 09:00 Helsinki time. Rainy weather and dark nights ahead.

What could be the more refreshing recovery drink after 400 km tide, than an authentic Bavarian Helles 😍🍺.

Uusi kausi, vanhat kujeet.

Kesän 2026 merkittävimmät haasteet alkaa olla raapustettu Sala-Gymin poikakalenteriin. Mitään uutta ei ole luvassa, vaan nyt haetaan jatkoa menestykselle. Jano on kova.

Kesäkuussa Olli lähtee hakemaan 1000 km ”Hydra” MTB-kisasta voiton. Tai siis jaetun voiton tarkemmin ottaen, sillä pitkälle matkalle lähdetään yhdessä KV-kentillä ja kotimaassa menestystä niittäneen Juha Rinta-ahon kanssa. Kaksikko hitsautui yhteen edellisen kauden Midnight Sun Gravel -tapahtumassa, josta kotiintuomisina oli jaettu kolmas sija. Parisarjaa Hydrassa ei ole, m***a ajatuksena on ajella kahdelleen, jotta matka sujuu rattoisammin, ja pyöräilyn lisäksi voi kilpailla, kumpi kertoo huonommat vitsit. Mitään kahden miehen junaa tosin ei voi lähteä rakentamaan, sillä peesailu tai varusteiden jakaminen ei kuulu pelin henkeen. Isona ja väkevänä miehenä Juha on mitä mainioin ajokaveri Puolan ja Baltian lakeuksille. Koskaan ei tiedä, millaisen vastaanoton tällainen pyöräilytapahtuma saa, ja joudutaanko kenties metsien eläinten tai miesten väijytykseen, ja polkuraivon kohteeksi.

Hydra ajetaan kesäkuun alkupuolella Puolan ja Liettuan maastoissa. Järjestäjän sivuilta löytynee ainakin jonkinlainen seuranta.

https://hydra.epas.cc/

Juhannuksen juhlinnan jälkeen Sala-Gym ottaa pienen irtioton pyöräilystä, kun seikkailu-urheilun legendaarinen joukkue, Koira, herää taas henkiin! Tänä vuonna Lohjan Endurance Questissa. Koira on noutanut vuosikymmenten saatossa palkintoja useammalta mantereelta. Viimeisimpänä miesten sarjan ykköspalkinnon viime vuoden Savonlinnan kovatasoisesta kilpailusta. Vaikka kokoonpano on vaihtunut useaan kertaan, on tämän kesän joukkueessa mukana myös ihan alkuperäisen Koiran verta: 90-luvulta saakka joukkueen painetta selässään kantanut Kalle Hollmén tuo nimittäin kokemuksensa tiimiin, ja hänen vainuunsa luottaen lähdetään metsästämään podiumsijaa viime kesän jatkumoksi.

https://www.endurancequest.org/

Heinäkuun ohjelmistoon sopivat hyvin kesän kovimmat kutsukilpailut, Kajaani-Triathlon ja Tuopissa-Ajot. Nämä kulttitapahtumat eivät varmastikaan esittelyjä kaipaa. Jos mielenkiinto heräsi ja itseluottamus on huipussa, myös Päämajaan toimitettuja hakemuksia saatetaan ottaa huomioon.

Elokuun lopussa Olli ja Heikki lähtevät Itävaltaan 1000 km RACA (Race Across Austria) maantiekisaan puolustamaan viime kesänä ansaittua EM-kultaa. Pahuksen kalliit mestaruusvaatteet painavat vielä tallin taseessa, ja nyt on niin kutsuttu pakkorako voiton suhteen, koska ei vain voida heittää EM-paitoja naulakkoon yhden kauden jälkeen.

https://www.raceacrossaustria.com/raca-east-west?locale=en

Valmistautuminen kauteen on sujunut vähintään kohtalaisesti. Tallin masters-osastolla on toki painittu painonhallinnan kanssa, m***a viimeistään kesän lopussa nähdään likimain höyhenenkevyitä vuoristokauriita. Syytäkin on, sillä RACA:n 16 000 nousumetriä karsivat kyllä jyvät akanoista. Kalusto on tänäkin vuonna viimeisen päälle valittu, ja edelleen luotamme Canyonin konkeleihin ja Garminin elektroniikkaan. Edellisen EM-kisan energiahuollon epäonnistumisesta viisastuneena, talli päätti ottaa ravitsemukseen ihan uuden tulokulman: tästä eteenpäin paidassa komeilee kotisuomalaisen Hart-Sportin logot! Tuntuu jopa jossain määrin epäreilulta kilpakumppaneita kohtaan; Kaikilla ei ole mahdollisuutta vetää tähän malliin Hart-Sportia. Sen verran kovan luokan tuotteesta on kyse, että lähemmäs kiellettyjä aineita ei enää taida kemiallisen valmennuksen sääntöjä rikkomatta päästä. Kaikki sallitut keinot on kuitenkin arvokisavoitosta taisteltaessa otettava käyttöön, ja nyt ei homma jää ainakaan melasseista kiinni!

Eli kaikenkaikkiaan kova kisakausi on edessä. Pidetään sormet ristissä ettei alati kulmien takana vaativat loukkaantumiset pilaa kautta, eikä kuskeilla tai huollolla henkiset paineet nouse turhan koviksi. Vaikka mestaruus on tuonut jonkin verran lisähuomiota ja velvollisuuksia edustaa kaikenlaisissa ristiäisissä, on valmistautuminen mennyt olosuhteet huomiden vähintään kohtalaisesti. Eiköhän tästäkin voitokas kausi saada kirjotettua kainuulaisen urheilun historiaan!

THE NEW ERA – POWERED BY HARTSPORT ⚪️⚫️🏆

SGL siirtyy uuteen aikakauteen. Luovumme perinteisestä sinisestä ja vedämme päälle uuden, minimalistisen mustavalkoisen ilmeen, joka kantaa mukanaan Italian EM-voiton perintöä. 🇮🇹

M***a uusi aikakausi vaatii myös uutta virtaa. Meillä on kunnia ilmoittaa, että SGL:n matkassa on tästä eteenpäin suomalaisen urheiluravitsemuksen todellinen legenda ja edelläkävijä: 🔋

Kun ”happi loppuu” ja Alppien nousut tai kotimaan vastatuuli alkavat painaa, HartSport pitää huolen, että koneessa on oikeaa polttoainetta. HartSportin logo uudessa asussamme ei ole vain kumppanuus – se on lupaus siitä, että SGL ei tingi suorituskyvystä, oli kyse varusteista tai energiasta.

Käy tsekkaamassa tuore SGL RACEWEAR 2026 -kuvasto alla olevasta linkistä. Mukana on tarinaa autotallivuosista, historiikin tähtihetkiä (kieli poskessa kirjoitettuna tietenkin) sekä tietenkin koko uusi mallisto hanskoista ja kengänsuojista viralliseen SGL-mukiin.

https://drive.google.com/file/d/1IiEScmJMsrZs9Brz0owpaDrpeP44cM_g/view?usp=sharing

Rain, mud, sand, aching legs. That’s what Finnish autumn rides are made of. Just darkness was missing from the list today, and nice vibes of and its perfect weather is just a distant memory 😅 Anyway a great ride today. Good start for winter season. For the next ride, some service and maintenance needs to be done, and more spare parts to be carried. New seatback served perfectly, and showed to be stabile to carry everything needed for longer rides or just challenging weather. Keep on riding through the winter everybody 😁

I missed my bottles while packing important stuff for holiday. Didn’t want to buy just random bottles, so I contacted if they had suitable ones for my old Colnago Dream. Luckily Italian hospitality showed once again his face, and Dott. Morelli personally gave me this present. Thank you for your time and making my bike complete ❤️ Need to possibly work just a bit more to get SGL jersey on that wall 😁