18/03/2026
Positiivisen vahvisteen käyttö ratsukoulutuksessa. Olin luennolla. Muutamia mietteitä koulutuksesta ja siinä käytettävistä menetelmistä.
Positiivinen vahviste = jotain lisätään koulutuksessa tavoiteltaessa jotain tulosta.
Negatiivinen vahviste = jotain otetaan pois koulutuksessa tavoiteltaessa jotain tulosta.
Ruokapalkkakoulutus = annetaan joku herkku silloin, kun hevonen tekee halutun toimenpiteen koulutuksen aikana.
Positiivinen vahviste voi olla ruokapalkka, m***a se ei ole sama asia. Hevoselle annetaan herkku silloin, kun se tekee halutun asian. Positiivinen vahviste on myös esimerkiksi pohje, paine tai vastaava, kun se lisätään koulutustilanteessa kohdistuen hevoseen tavoiteltaessa haluttua asiaa. Eli hevosta kohti lisätään jotain. Ei ole huono juttu.
Negatiivinen vahviste taas poistaa paineen. Esimerkiksi pohkeenväistössä meillä on pohkeesta paine, jota hevonen väistää -> paine poistuu -> negatiivinen vahviste, jonka seurauksena hevonen saa olla rauhassa. Ei ole huono juttu.
Minä kritisoin usein ihmisten kapeakatseisuutta, fokusoitumista yhteen asiaan ja yksinkertaisesti sitä, että ajatellaan että vain yksi asia toimii. Syyllistyn siihen itsekin usein, m***a yritän aina välillä ajatella myös laatikon ulkopuolelta. Se, että joku koulutuskeino toimii yhdellä, ei välttämättä toimi toisella.
Tänään nähtiin hevonen, joka varsin nopeasti kertoi hienovaraisesti, että ei jaksa keskittyä tehtävään. Nähtiin hevonen, joka jännitti pienestä paineesta. Ja nähtiin hevonen, joka luki ihmistä todella upeasti ja teki pyydetyn asian lukemalla ihmistä. Nähtiin myös käytöstä, jolla vaadittiin herkut itselle, tultiin ihmisen tilaan, kyllästyttiin, kiinnostuttiin, innostuttiin, rentouduttiin, jännityttiin ja tarjottiin kaikkea mitä osattiin. Hevoset on mainioita eläimiä. Niiden käytöstä määrittää niiden persoona, pinna, mieliala, luotto ihmisen ja eniten se, tahtooko ne edes olla ihmisen lähellä. Se, millä tavalla niitä koulutetaan riippuu niiden persoonasta ja siitä, missä väleissä se on kouluttajansa kanssa.
On äärimmäisen hienoa, että nykyään meillä tunnetaan m***a koulutustyyliä. Löytyy varmasti jokaiselle omansa.
M***a hyvät ihmiset, älkää kadotko kapeakatseisuuden syövereihin, vaan pyrkikää käyttämään esimerkiksi eläinten koulutuksessa yksilökohtaisia keinoja. Lukekaa hevosta, tahtooko se tehdä jotain asiaa kerran vai useasti. Onko slle parasta antaa hetkkua vai poistaa paine, vai onko näiden yhdistelmä toimivin. Pitääkö edetä nopeammin vai hitaammin.
Ja sokerina pohjalla, kenellekään tässä maailmassa ei tee paha käydä välillä epämukavuusalueella, tuntea pientä stressiä tai ahdistusta, jännittyä tai kokea negatiivisia tunteita. Ne kasvattaa ja niiden välttelemisen sijaan merkitsee enemmän se, miten niistä päästään yli ja eteenpäin. Opetetaanko me hevosia välttämään negatiiviset tunteet, vai käsittelemään ne ja pääsemään niistä yli? Negatiiviset tunteet on okei, kouluttajan tehtävä on tuoda eläin negatiivisesta tunteesta neutraaliin ja positiiviseen ja lopettaa harjoitus siihen, että viimeinen tehtävä on ollut helppo ja kiva. Vaikka tehtäisi joka askelella laukanvaihtoja, jos se on hevosen mielestä vaikeaa, niitä voi silti vaatia vähän ja lopettaa harjoitus johonkin mikä on hevoselle tosi helppoa. Näin se oppii rentoutumaan myös vaikeessa tehtävässä. Okei oli vähän raffi esimerkki, m***a you get the point.
Eli kaikki koulutustavat on toimivia, kun löytyä itselle ja omalle hevoselle sopivimman. Ja se ei sisällä väkivaltaa. On okei käyttää ääntä, ääneen ei kukaan kuole. On okei käyttää painetta. On okei koskettaa tarvittaessa. On okei käyttää ruokapalkkaa. On okei puolustaa itseään tarvittavalla voimalla ja paineella, jos hevonen tulee päälle. On okei tehdä asiat pehmeästi ja hienovaraisesti.
Kunhan ollaan selkeitä, määrätietoisia ja reiluja, jokainen tapa kouluttaa toimii.
Jk. Yllättävän moni hevosen koulutusmetodi toimii myös kissoihin, koiriin ja lapsiin.
