15/08/2026
Lauantaille jäi tämä postaus, oli vain ajatuksissa eilen. Jospa nyt vähän jaksaisi päivitellä enemmän meidän touhuista.
Uusi toimintakausi aloitettu ja hyvillä mielin taas mitenkäs muutenkaan, ei kyllä ole vieläkään tullut oloa, että en tätä haluaisi tai jaksaisi tehdä, ei olisi m***aa vuotta että tulee 20v. täyteen, ihan jotenkin käsittämätöntä 😳 Naapuri sanoikin että sinä se jaksat kulkea lasten kanssa ja aina ootta yhtä iloisia 😅 Ei tämä työ toki aina niin helppoa ole, kaikessahan on omat haasteensa, niinkuin elämässä muutenkin, valot ja varjot. M***a miten tärkeä asia se on, että tykkää työstään. Ei kai tätä oikein muuten voisi tehdäkään. Ja omaa ammattitaitoa pitäisi muistaa itse arvostaa. Kuten ohjaaja sanoi vuosia sitten, itseään on hyvä välillä taputtaa olkapäälle, ihan jokaisen. Itselle se suurin kiitos on aina se, että lapsilla on hyvä olla, ovat vapautuneita ja omia itsejään♥️
Lapset palaili lomalta niin reippain ja iloisin mielin ja uusi pikkuinen aloitti varhaiskasvatustaipaleensa ja ihana aina huomata miten äkkiä se luottamus syntyy ja koen niin tärkeänä, että saan olla se turvallinen syli. Ja miten lapset toimii keskenään ottaen toiset huomioon, myös pienemmän 😊
Näinä aikoina varsinkin olen kiitollinen näistä perheistä ja lapsista joiden osa lapsuutta ja arkea saan olla. Usein päivien touhuissa se kiitollinen olo tulee itselle pienissä hetkissä, lasten halauksista, hymyistä, lasten naurusta, kiireettömyydestä. ♥️
