09/05/2022
Kuvan on ottanut Noora pari viikkoa sitten Adoptioperheet ry:n kanssa järjestetyssä Minäkuva-työpajassa Helsingissä. Kuvatehtävänä oli ottaa kuva, joka antaa voimaa tulevaisuudessa. Noora kertoo kuvastaan näin: "Ei tarvii pärjätä yksin, sen oon viikonlopun aikana oppinut. On vaikeaa päästää ihmisiä lähelle ja vuosien aikana oon katkaissut välit kavereihin. Pitää uskaltaa tuoda itseään esille ja uskaltaa, uskaltaa. Elämää voi kulkea yhdessä."
Vertaisryhmiä on kiitollista pitää. Niissä ryhmissä luottamus toisiin syntyy vaivattomasti ja tuntuu kuin jokainen tietäisi mistä mielenmaisemasta käsin toinen puhuu. Kun eräs nuori osallistuja kertoi kuvaamansa kuvan kautta omaa elämäntarinaansa ja lauseen:"ei sillä ole väliä, jos meistä ei tule läheisiä, koska se lähtee joka tapauksessa", kysyin kuka tunnistaa tämän lauseen omasta elämästään? Kaikkien meidän kädet nousivat ylös. Hetki oli järkyttävä ja samalla kuitenkin ryhmän kautta hyväksyvän parantava.
Meitä adoptiotaustaisia ihmisiä yhdistävät voimakkaasti lapsuuden hylkäämiskokemukset, jotka vielä aikuisenakin vaikuttavat elämään tavalla tai toisella, huomaamatta. Kun hyväksyy ja tiedostaa taustansa, ensimmäinen askel on otettu. Ehjemmäksi kasvaminen on mahdollista.
"Aivan mieletön, upea järisyttävä kokemus. En olisi ikinä tullessani uskonut mitä tulen kokemaan ja kohtaamaan. Tämä hyväksynnän ja kuulluksi tulemisen kokemus on ollut uskomatonta. Paljon viisauksia ja oppia lähtee mukaan kotiinviemiseksi. Kuvaaminen tuntui olevan juuri sitä mitä tarvitsin avatakseni sanoittamisen lukkoa ja kirjoittaminen auttoi tarinan kertomisessa." - yhden adoptoidun palautetta työpajasta. Kiitollisena minäkin.
