Merja Carlander, työnohjaus ja coaching

Frank Martela kirjoitti jokin aika sitten Helsingin Sanomissa mielenkiintoisen jutun toivon ja toimijuuden eroista. Se herätti paljon keskustelua.

Alla oleva teksti on kopio Frank Martelan Facebook-sivulta, jossa hän valotti lisää tätä erityisen tärkeää aihetta. Voit lukea jutun tekstistä, m***a jos haluat tutustua myös sen herättämiin kommentteihin, niin kirjaudu Martelan Facebook-sivulle.

"Toivon ja toimijuuden suhde herättää keskustelua. Taannoinen kolumnini aiheesta poiki viisi sitä kommentoinutta mielipidekirjoitusta Hesarissa, ja esimerkiksi LinkedIn-postaukseni keräsi 130 kommenttia.

Näitä kommentteja lukiessa huomaa, että sekä toivo että toimijuus ovat moniulotteisia käsitteitä, joten filosofina työ on aloitettava käsitteiden tarkemmalla määrittelyllä, vasta sen jälkeen voi ottaa kantaa siihen onko ”toimijuus tärkeämpää kuin toivo”, kuten esitin.
Toimijuutta ja toivoa yhdistää se, että molemmat ovat tulevaisuusorientoituneita ja kytkeytyvät paremman tulevaisuuden mahdollisuuteen.

Toivo tarkoittaa, että haluaa jonkin asian tapahtuvan ja on jonkinasteinen usko siihen, että asia voi tapahtua. Eli se vaatii että a) on jokin asia, jonka haluaisi tapahtuvan, ja b) on jonkinasteinen usko että asia voi tapahtua. Joskus toivo on vahvempaa, joskus heikompaa. Jalkapallofani voi 2-0 tappioasemassa 5 minuuttia ennen loppua toivoa vielä jonkinlaista ihmettä, joka kääntäisi lukemat – ja aina silloin tällöin tällaisen ihmeen näemmekin.
Toivo käsitteenä ei kuitenkaan ota kantaa siihen, kuka tämän myönteisen tulevaisuuden tekee todeksi. Joskus toivo voi kytkeytyä omaan toimintaan, joskus toivomme asioita, joihin emme itse pysty vaikuttamaan, kuten että sade lakkaisi tai että Venäjä lopettaisi hyökkäyssotansa Ukrainaan.

Toimijuus eroaa toivosta keskeisesti siinä, että toimijuuden ytimessä on oma toimintani. Toimijuus vaatii a) jonkin päämäärän, jonka koen tavoittelemisen arvoiseksi, b) jonkinlaisen suunnitelman miten tätä päämäärää voi tavoitella, ja c) jonkinasteisen uskon siihen että kyseisen päämäärän voi saavuttaa. Ihminen on toiminnallinen olento, joka tarvitsee elämäänsä päämääriä ja tekemistä – paikallaanolo masentaa – ja siksi toimijuuden kokemus on olennaisen tärkeätä hyvinvoinnillemme.

Toimijuuden ja toivon keskinäinen yhteys on vahvin tuossa toimijuuden ehto c:ssä – toiminta edellyttää jonkinasteista uskoa siihen, että toimintani voi edistää haluamaani päämäärää. Eli tässä mielessä toivo on yksi toimijuuden ennakkoehto.
Kun sitten sanon, että toimijuus on tärkeämpää kuin toivo, tarkoitan sillä sitä, että toimijuus ei saa olla kiinni siitä kuinka paljon tai vähän uskon päämäärän saavuttamiseen.

Uskoni siihen että demokratiat voittavat autokratiat maailmassa vaihtelee. Uskoni siihen että ilmastokriisi voidaan ratkaista vaihtelee. Uskoni siihen että suomalainen hyvinvointivaltio saadaan pelastettua rahoituskriisistä vaihtelee. Joinakin hetkinä uskon näiden toteutumiseen enemmän, joinakin hetkinä vähemmän. M***a jos päämäärät ovat tarpeeksi arvokkaita, haluan tehdä oman osuuteni niiden saavuttamiseksi ihan riippumatta siitä onko onnistumisprosentti 78% vai 6%. Molemmissa tapauksissa on parempi tehdä parhaansa kuin lyödä hanskat tiskiin. Jos toimijuus hiipuu sitä myötä kun toivo hiipuu, on tämä itseään toteuttava ennustus, joka saa ihmiset luopumaan toiminnasta juuri silloin kun sitä eniten tarvitaan. Siksi kolumnissani julistin että nuoret tarvitsevat toimijuutta enemmän kuin toivoa. Ja usein paras tapa lisätä toimijuutta on auttaa ihmistä löytämään se itselle arvokas päämäärä sekä tehokkaat keinot sitä edistää.

Erityisesti vastustan sellaista toivoa, jota käytetään ihmisten passivoimiseen. Petri Rajaniemi käytti esimerkkinä Tadeus Borowskia, joka keskitysleirille päädyttyään koki, että väärä toivo piti uhrit passiivisina ja hiljaisina, sen sijaan että he olisivat ajoissa kapinoineet. Albert Camus on osuvasti todennut, että ”toivo on alistumista” ja tällainen toivo estää toimimasta, kun ihminen lohduttaa itseään turhalla haaveella siitä, että asiat kyllä ratkeavat itsestään.

Itseäni vuorostaan pyydettiin tarjoamaan toivoa nuorille, että ”ei tarvitsisi kadulla osoittaa mieltä ilmastonmuutosta vastaan.” En kokenut pyyntöä mielekkääksi. Olisi väärin mennä sanomaan nuorille, että pois kaduilta koska toivoa on, kyllä me aikuiset tämän ratkaisemme. Ongelma on oikea. Ja jos nuoret haluaa pois kaduilta osoittamasta mieltä, pitää heille osoittaa jokin tehokkaampi keino vaikuttaa asioihin. Nuoret tarvitsevat passivoivan toivon sijasta toimijuutta, ymmärrystä tehokkaista tavoista toimia ja resilienssiä toimia silloinkin kun toivoa on vähän. Kun maailma ahdistaa, liike on lääke!

Toki toimijuus on riippuvaista toivosta siinä mielessä, että jos onnistumisprosentti on 0%, tällöin ei toimijuus auta. Kun lentokone on syöksykierteessä, jossakin kohtaa tulee se hetki, kun pilotin on luovuttava toivosta, että saa koneen oikaistua ja sen sijaan laukaistava heittoistuin.

M***a useimmissa tilanteissa toivoa on ainakin vähän. Ja silloin tärkeintä olisi, että ihminen toimii luovuttamisen sijasta. Ja jos haluamme vahvistaa hänen toimijuuttamme, autamme häntä parhaiten auttamalla häntä löytämään strategisesti parhaan tavan toimia – tämä nostaa myös onnistumisprosenttia.
Sitten on ne ääritapaukset, joissa ei toiminnallisessa mielessä ole mitään tehtävissä. Markus Lammenranta muistutti HS-mielipidekirjoituksessaan psykiatri Viktor Franklin havainnosta keskitysleirillä: Kun leiritoverilta katosi toivo, luovuttaminen näkyi hänen olemuksessaan ja tarkoitti, että kyseinen vanki ei enää kauaa elänyt. Maaret Kallio taas kertoi, että psykoterapeutin työssään kohtaa ihmisiä, joita toimijuus ei auta: ”Lapsensa menettäneelle ei voi julistaa tekemistä”, koska asiantilaa ei voi enää muuttaa. M***a toivo siitä että elämässä voi joskus taas olla valoa, voi auttaa kulkemaan surun ja menetyksen lävitse. Eli niissä tilanteissa, joissa ei ole enää jäljellä oman toimijuuden mahdollisuutta, toivo siitä että asiat joskus menevät parempaan suuntaan, voi auttaa jaksamaan.
Useimmissa tilanteissa on kuitenkin jonkinasteinen mahdollisuus toimia – ja silloin kannattaa keskittyä toimijuuden vahvistamiseen. Ihminen on ajallinen olento, joka välittää omasta elämästään. Siksi haluamme että hyvät asiat toteutuvat tulevassa elämässämme. Toivo ja toimijuus molemmat kytkeytyvät tähän, m***a jälkimmäinen on vahvemmin kiinni henkilön omassa tekemisessä ja sen tuottamassa tuloksessa. Siksi edelleen olen sitä mieltä, että tässä ajassa tarvitaan erityisesti enemmän toimijuutta.

Vähän vielä teoriataustaa asiasta kiinnostuneille:
Filosofi Christian Listin määritelmässä ”intentional agency” eli suunnattu toimijuus tarkoittaa, että toimijalla on a) jonkinlainen uskomus siitä miten asiat ovat, b) jonkinlaisia toiveita siitä miten asioiden pitäisi olla, ja c) kyky ohjata omaa toimintaansa näiden kahden pohjalta kohti haluttujen asioiden tapahtumista. Eli toimijuus tarkoittaa kykyä ohjata omaa toimintaa kohti haluttua tulevaisuutta ja edellyttää näin ollen, kuten omassa toimijuus-määritelmässäni yllä kuvasin, sekä itselle arvokkaita päämääriä että näitä kohti eteneviä suunnitelmia.

Psykologian puolella suosituimman teorian toivosta tarjoaa Charles R. Snyder, joka määrittää toivon koostuvan a) toimijuudesta eli päämääriin suuntautuvasta energiasta sekä b) reitistä eli jonkinlaisesta suunnitelmasta, jolla edetä kohti päämääriä. Jari Hakanen ja Janne Kaltiainen huomauttavat omassa HS-mielipidekirjoituksessaan, että kun he ovat Snyderin toivoa tutkineet suomalaisessa työelämässä, ennustaa tämä toivo vähäisempää työuupumusoireilua ja vahvempaa työn imua. Kansainvälinen tutkimus osoittaa myöskin, että Snyderin toivo on yhteydessä niin hyvinvointiin, terveyteen kuin tuottavuuteenkin. Eli Snyderin kuvaama toivo tuntuisi olevan asia, johon kannattaa panostaa.

En ole näistä tutkimustuloksista eri mieltä. Sen sijaan itse koen, että Snyder tarjoaa meille teorian toimijuudesta m***a ei toivosta. Eli sekä Snyderin määritelmä että sen pohjalta kehitetty mittari ovat hyviä kartoittamaan ihmisen toimijuuden kokemusta. Omasta näkökulmastani Snyder on siis kehittänyt oikein toimivan teorian, joka mahdollistaa tärkeän inhimillisen ilmiön tutkimisen. Hän on vain nimennyt sen vähän väärin. Itselläkin heräsi nyt halu tutkia toimijuutta empiirisesti ja voi olla että tulen Snyderin mittaria siinä hyödyntämään. M***a todennäköisesti tulen kutsumaan mitattua ilmiötä toimijuudeksi." Frank Martela

Oletko ihmetellyt minkä vuoksi yritykseni Facebook-sivulla on niin hiljaista? Kerronpa sinulle.

Keväällä 2025 muutama isompi yhteistyösuhde päättyi kumppanien luopuessa ulkoisten palvelujen ostosta ja aloin pohtia mitä jatkaa ja mitä muuttaa. Olisiko aika jättää yritystoiminta vähemmälle. Mikä olisi se seuraava askel?

Pohdin mitä omassa osaamisessani on sellaista, josta olen kokenut omien asiakkaitteni hyötyneen eniten, missä voin monipuolisesti olla tukena ja ennen kaikkea mihin itse haluaisin panostaa. Tätä ei oikeastaan tarvinnut kauaa miettiä.

Mitäpä jos keskittyisin hyvän tekemiseen. Nyt olen oikeastaan tyytyväinen, että muutama ovi sulkeutui niin voin keskittyä täysillä lionstoimintaan. Tämä harrastus vie nyt entistä enemmän mennessään. Näin monipuolisesta mahdollisuudesta tehdä hyvää en olisi osannut uneksiakaan yksitoista vuotta sitten liittyessäni mukaan.

Siinä sivussa tekee hyvää myös itselleen. Omassa elämässään saa kokea monia hienoja hetkiä, kun näkee mitä erilaisilla pienilläkin teoilla voi saada aikaan. Puhumattakaan suuremmista, kun yhdistämme voimamme vaikkapa nyt parin viime vuoden aikana keräämällä varoja ja lahjoittamalla kaminoita ja ambulansseja Ukrainaan tai järjestämällä ympäri Suomea Auta lasta - auta perhettä -keräyksiä.

Ensimmäinen isompi tehtäväni vuonna 2015 oli pohtia miten me leijonat voimme omassa piirissämme, johon kuuluu useampia klubeja, tukea turvapaikanhakijoita, joita tuli Suomeen yli 32 000. Sen jälkeen olen saanut toimia oman piirini jäsenjohtaja ja piirin LCIF-koordinaattorina, joka kerää varoja maailmanlaajuisesti lahjoitettavaksi erilaisiin, kaikkiaan kahdeksaan tarpeeseen hätäavusta, nälän helpottamiseen, nuorison tukemiseen, näkökyvyn tukemiseen jne. Tällä hetkellä minulla on ilo toimia piirimme palvelutoimenkoordinaattorina. Omassa lionsklubissamme teemme paljon hyvää paikallisesti, m***a osallistumme myös kansallisiin ja kansainvälisiin hankkeisiin.

Uusia ystäviä on löytynyt sekä kaupunginosassani toimivasta omasta ihanasta lionsklubistani, lionspiiristämme ja tapaamisista ympäri Suomea. Kansainväliset kokoukset ja foorumit tuovat oman lisävärinsä. Viime syksynä Europa Forum Dublinissa, edellisenä vuonna Bordeauxssä ja sitä edellisenä Itävallassa. Ensi syksynä matkustetaan lionsporukalla Saksaan.

Olen saanut myös oppia valtavasti uutta. Järjestö tarjoaa monipuolisia kouluttautumismahdollisuuksia. Maailman kuva laajenee myös kansainvälisissä tapaamisissa.
Ps. Mukaan mahtuu uusia jäseniä. Klubeja löytyy ympäri Suomea. Kysy pois, jos kiinnostaa.

Millä mielellä suuntaamme kohti tulevaa vuotta?

Astummeko rohkeasti eteenpäin vaikka emme tiedä mikä meitä odottaa?

Vai varaudummeko rakentamalla korkealle kunnon pesän, joka toisaalta tuo meille turvaa samalla kun voimme nähdä kauas ja ennakoida mitä on tulossa?

Joulun aika on toivottavasti tuonut sinullekin myös hitaita hetkiä, aikaa jolloin voi pysähtyä ilman paineita. Välillä pysähtymällä annat tilaa ja mahdollisuuden löytää itsestäsi ja itsellesi jotakin uutta.

Hyvää vuotta 2026 meille kaikille.

Olipa tänään antoisa lauantaipäivä. Osallistuin Elämisen taitoja Lions Quest-liikuntaseurakoulutukseen.

Mukana oli lähes 18 nuorten urheiluvalmentajaa ja neljä meitä Lionsjärjestön mm. nuorten tukemisen kanssa toimivaa jäsentä.

Hyviä luento-osuuksia joukkueen ryhmähengen luomisesta ja ylläpitämisestä, tunne- ja vuorovaikutus taitojen kehittämisestä ja hyödyntämisestä valmennustyössä.

Opimme myös toiminnallisten harjoitusten tekemistä, joita voimme hyödyntää lasten ja nuorten kanssa.
Tästä sai hyviä eväitä lapsen ja nuoren terveen kehittymisen ja riskikäyttäytymisen ennaltaehkäisyyn.

Kiitos erinomaiselle kouluttajalle vararehtori Sirpa Kannistolle, joka myös päivätyössään toimii luokan ja liikunnanopettajan.
Onnistuit myös ryhmäyttämään meidät hyvin. Oli ilo päästä työstämään asioita yhdessä eri ikäisten urheiluvalmentajien kanssa.

Kuvassa valmentajista Hilla Pekkarinen Helsingin Miekkailijoista, HEM:stä ja Veera Pulkkinen Järvenpään palloilijoista, Jäpsistä.

Alun perin 5-25 -vuotiaiden lasten ja nuorten parissa toimiville opettajille ja kasvattajille suunnattu koulutus on toiminut Suomessa jo yli 30 vuotta, ja sinä aikana on koulutettu lähes 22 000 kasvattajaa ohjelman käyttöön.

Tarttuuko itsemyötätunto? - Elävää työelämää Blogi: Merja Julkunen 29.9.2025 Alustavan tutkimusnäytön perusteella itsemyötätunto voi tarttua ihmisestä toiseen myös ilman tietoista omaa pyrkimystä. Jos nyt pelästyit, niin todennäköisesti olet ymmärtänyt itsemyötätunnon väärin. Julkisessa keskustelussa itsemyötätunto usein vä....

Onpa ollut työntäyteinen kevät sekä yrittäjähommissa että vapaaehtoisrintamalla.
Ilmankos ovat postaukset tänne yrityksen sivuille jääneet vähiin.

Juuri naputtelin viimeisen näyttötutkinnon arviointiaineiston eteenpäin.
Arviointikeskusteluja on ollut huhti-touokuun aikana 27. Tässä työssä on ollut antoisaa vuoden ajan olla mentorina 19 yrittäjälle ja nyt työelämän arvioijana tavata mitä erilaisempia yrittäjiä ja tutustua monenlaiseen liiketoiminnan kehittämisprojekteihin.

Tänään on illansuussa useamman tutkinnon päättäjäisjuhlat. Kiva päästä niihinkin mukaan onnittelemaan valmistuneita.

Kohta taas vuosi vierähtänyt innokkaitten yrittäjien mentorina heidän suorittaessaan joko Yrittäjyyden ammattitutkintoa tai Tuotekehittämisen erikoisammattitutkintoa. Osalla on jo toimiva yritys, osa on aloittelemassa yritystoimintaa ja osalla yrityksen ensimmäinen toimintavuosi on päässyt jo mukavasti alkuun.

Kuudentoista opiskelijan joukosta löytyy niin monenlaisia liikeideoita laidasta laitaan. Itselle heidän ansiostaan aukenee myös monia uusia maailmoja. Mielenkiintoisia keskusteluja on käyty sekä varsinaisesta businessideasta m***a toki myös yrittäjyydestä yleensä.

Mitä on toimitusjohtajuuden lisäksi olla sekä tuotekehittäjä, markkinointipäällikkö, viestintävastaava, vastuullisuuskoordinaattori, talousjohtaja ja pitää huolta omasta jaksamisestaan ja työhyvinvoinnista. Sain myös olla kouluttamassa molempien tutkintojen luokkia itsensäjohtamisessa.

Olen kiitollinen, kun olen saanut olla rinnallakulkija näillä kehittymispoluilla.
Nyt on jäljellä vielä tutkintojen arviointitilaisuudet. Ensimmäisiä on pidetty ja hyvin on olleet hommat hanskassa.
Tämän kuvan otin itsestäni yhden viikolla olleen arvioinnin jälkeen. Ilmeestäni näkee, että hyvin meni.

Tässä aivan eriomainen selkeä polku unelma-asiakkaan kartoittamiseksi Satu Sankalalta.
Kannattaa tutustua.

Unelma-asiakkaan kartoittaminen - Sadun Markkinointitoimisto Unelma-asiakkaan kartoittaminen on yksi tärkeimmistä tehtävistä yrityksessä. Kun tiedät, kenelle puhut, on viestintä paljon helpompaa.

Kuusi viikkoa on vierähtänyt välillä lomaillen ja välillä etätöitä tehden. Viimeisiä päiviä lämmössä ja viikonloppuna kotiin. Tämä viikko pidetään (melkein) lomana. Sähköpostien läpikäyntiä ja suunnittelua, m***a ei kokouksia Teamsissä.

Maaliskuussa alkaakin kunnon rutistus. Suuri joukko Yrittäjän ammattitutkintoa sekä Tuotekehittämisen erikoisammattitutkintoa suorittavista yrittäjistä, joita minulla on ollut ilo mentoroida lähes vuoden, valmistuu. Arviointikeskusteluja riittää. Odotan niitä itsekin mielenkiinnolla. On hienoa saada olla todistamassa miten kukin on kehittänyt omaa yritystoimintaansa ja itseään yrittäjänä. Samalla oma maailmakuvanikin laajenee.

Lionsrintamalla tapahtuu myös paljon sekä omassa klubissa että piirissämme. Nyt on akut ladattu ja on mukava taas tarttua toimeen. Tehdään yhdessä hyvää.

Ps. Bungalow varattu samalle ajanjaksolle vuodelle 2026.

Omanikäisiin pitäisi tutustua heti, jotta oppii, kuinka kaverisuhteissa ja arjessa toimitaan suomeksi, kasvatustieteilijä Maria Ahlholm Helsingin Yliopstosta kommentoi tänne muuttaneiden vastaanottamista. Jos suomenkielistä vertaisryhmää ei ole, vallan saa usein englanti.

Kielitietoisuus edellyttää myös yksikielisyyden ihanteesta luopumista ja oppilaiden monikielisen taustan hyväksymistä ja tukemista. Ahl­holm vahvistaisikin maahanmuuttajataustaisten oppilaiden oman äidinkielen opetusta osana koulupäivää. Oman äidinkielen hyvä osaaminen edistää myös suomen kielen omaksumista.

Kaikilla ulkomailta Suomeen muuttavilla lapsilla ja nuorilla on oikeus käydä peruskoulua riippumatta perheen taustasta. Ensimmäisen lukuvuotensa lapset ja nuoret viettävät yleensä valmistavassa opetuksessa oman opettajan johdolla. Ryhmässä on usein eri-ikäisiä, niin ikään vastasaapuneita oppilaita.

Vuoden jälkeen oppilaat siirtyvät yleisopetukseen, jossa he opiskelevat suomi toisena kielenä -oppimäärää ja saavat tarvitessaan tukea eri oppiaineissa.

Lue lisää alla olevast linkistä.

Saavatko Suomeen muuttaneet lapset riittävästi tukea kielen oppimiseen? | Helsingin yliopisto Omanikäisiin pitäisi tutustua heti, jotta oppii, kuinka kaverisuhteissa ja arjessa toimitaan suomeksi, kasvatustieteilijä Maria Ahlholm kommentoi tänne muuttaneiden vastaanottamista. Jos suomenkielistä vertaisryhmää ei ole, vallan saa usein englanti.