06/10/2026
Mulle jaettiin tää video whatsapissa ja se herätti ajatuksia mitä halusin jakaa myös teille. Tässä videossa on mun mielestä tärkeä pointti.
Vanhemman ei tarvitse voida hyvin joka hetki, jotta lapsi voisi voida hyvin. Me voidaan käydä läpi todella vaikeita elämäntilanteita ja silti rakastaa lapsiamme, olla heille läsnä ja tarjota heille turvaa. Tiedän tämän myös omasta elämästäni.
M***a se ei silti muuta mun ajatusta siitä, että sillä, miten me itse voidaan, on valtavasti merkitystä myös ihmisille meidän ympärillä.
Mulle itsestä huolehtiminen ei tarkoita sitä, että omat mielihalut laitetaan muiden tarpeiden edelle tai että omia valintoja voidaan perustella sillä, että ”mun täytyy tehdä näin voidakseni hyvin”. Melkein mistä tahansa ajatuksesta voi tehdä itselleen tekosyyn, jos haluaa vältellä vastuuta omista valinnoistaan.
On arvokasta pystyä toimimaan oikein ja olemaan läsnä silloinkin, kun itsellä on vaikeaa. Ja joskus siihen voidaan tarvita ihan konkreettista opettelua: pysähdy, katso silmiin, ota syliin, ole läsnä.
M***a toivon ettei se olisi ns. päätepiste?
Mä uskon tosi vahvasti myös siihen, että meidän kannattaa tehdä sitä omaa sisäistä työtä, jotta meillä olisi itsessämme enemmän tilaa yhteydelle. Että läsnäolo, läheisyys ja toisen kohtaaminen eivät olisi vain asioita, jotka muistamme tehdä oikein, vaan ne voisivat tulla mahdollisimman aidosti ja luonnollisesti.
Ja ennen kaikkea eikö vanhempikin ansaitse voida hyvin?
Ei vain siksi, että silloin lapsi voisi paremmin, vaan ihan itsensä takia.
Ehkä sanoisinkin nykyään tämän niin, että sun ei tarvitse ensin voida hyvin, jotta ihmiset ympärilläsi voisivat voida hyvin. M***a sillä, miten sä voit ja miten olet yhteydessä itseesi, on väistämättä vaikutusta myös siihen, miten kohtaat muut.
Ja siksi mä uskon edelleen siihen, että muutos lähtee itsestä ja oma hyvinvointi tulee priorisoida🤎🙏🏼
