Suomen mindfulness-instituutti

Lomalta palaaminen voi olla yllättävän vaativa siirtymä. Se on ollut sitä myös minulle ❤️

Vaikka olisi saanut levätä, arjen rytmi, vastuu ja jatkuvat kohtaamiset voivat palauttaa kuormituksen nopeasti näkyviin.

Olen kuullut viime aikoina monelta asiakkaalta ja kohtaamistyön ammattilaiselta saman:

“Olen jo niin väsynyt, loman levollisuus on kadonnut”

Ja haluan sanoa tähän yhden asian:

sinun ei tarvitse ansaita palautumista tekemällä ensin kaiken muun.

Erityisesti kohtaamistyössä tämä on tärkeää. Kun työssäsi olet jatkuvasti toisten ihmisten kokemusten, tunteiden ja tarpeiden äärellä, on helppo oppia suuntaamaan huomio ulospäin.

Silloin oma väsymys voi jäädä huomaamatta tai sen huomaa vasta siinä vaiheessa, kun voimavarat ovat jo vähissä.

Siksi palautuminen tarvitsee aivan tietoisen paikan kalenterissa ja omassa elämässä.

Ei siksi, että olisit heikko tai ettet kestäisi työtäsi, vaan koska sinäkin olet ihminen, jota sinun tehtäväsi on kannatella. ❤️

Mindfulness auttaa pysähtymään oman kokemuksen äärelle.

Itsemyötätunto auttaa kohtaamaan itsensä siinä kokemuksessa ilman jatkuvaa vaatimusta olla toisenlainen.

Näitä taitoja voi harjoitella.

❤️ Ensi viikolla alkavat Itsemyötätunnon taidot -verkkokurssi ja 🌿 6 viikon mindfulness-kurssi.

Jos syksy on jo tuntunut raskaalta, ehkä nyt ei ole aika vaatia itseltäsi enemmän.

Ehkä on aika alkaa tukea itseäsi enemmän.

→ Kurssit löydät profiilin linkistä.

Viime päivät olen saanut hidastaa lomatunnelmissa luonnossa ja mökillä.

Ja jälleen huomasin saman asian, jonka näen myös työssäni.

Se tapa, jolla kohtaamme itsemme silloin, kun kukaan ei katso, näkyy lopulta myös siinä, miten kohtaamme toisen ihmisen.

Kohtaamistyössä puhutaan paljon menetelmistä.

Ne ovat tärkeitä, m***a niiden rinnalla on jotain, mikä jää helposti näkymättömäksi.

Ammattilaisen oma läsnäolo, joka ei synny yhdestä harjoituksesta eikä yhdestä koulutuspäivästä.

Se rakentuu vähitellen siitä tavasta, jolla opimme suhtautumaan myös omaan kokemukseemme.

Olen lukenut viime päivät upeita oppimispäiväkirjoja, joita ohjaajakoulutettavat kirjoittavat matkastaan. Totuus on se, että ammatillinen kasvu ja henkilökohtainen kasvu eivät ole kaksi eri polkua. Ne kulkevat vahvasti rinnakkain.

❤️ Mikä auttaa sinua palaamaan takaisin läsnäoloon silloin, kun työ tai elämä alkaa viedä mukanaan?

Kohtaamistyössä puhutaan paljon siitä, miten voimme olla turvallisia toisille ihmisille.

Paljon harvemmin puhutaan siitä, miten turvallisia osaamme olla itsellemme.

Silti nämä kaksi asiaa eivät ole toisistaan irrallisia.

Jos työpäivän jälkeen huomaat puhuvasi itsellesi tavalla, jolla et koskaan puhuisi asiakkaallesi, pysähtyisin tämän äärelle.

Jos oma sisäinen puhe on jatkuvasti ankarampi kuin se tapa, jolla kohtaat asiakkaasi, myös kaikkein merkityksellisin työ alkaa vähitellen kuormittaa.

Siksi uskon, että ammattilaisen tärkein työväline ei ole vain hänen osaamisensa.

Se on myös hänen kykynsä kohdata itsensä samalla myötätunnolla, jonka hän haluaa tarjota toiselle.

Ehkä kaikkein tärkein kysymys ei ole:

“Kohtasinko asiakkaani riittävän hyvin?” Vaan myös:

“Miten kohtasin tänään itseni?”

❤️ Jos tämä pysäytti sinut, laita kommentteihin
Emoji tai sana kuvamaan sitä, mitä toivot itsellesi ja muille kohtaamistyön ammattimaisille.

Moni ajattelee, että mindfulness-ohjaajakoulutuksessa opitaan ennen kaikkea uusia harjoituksia ja menetelmiä.

Niitäkin opitan, m***a ne eivät ole syy siihen, miksi perustin Mindfulness-instituutin.

Perustin sen, koska näin liian m***a osaavaa kohtaamistyön ammattilaista, jotka antoivat työssään valtavasti muille, m***a jäivät yksin sen kysymyksen kanssa, jota moni kantaa hiljaa mielessään:

“Olenko riittävän hyvä kohtaamaan tämän ihmisen?”

Totuus on, että tähän kysymykseen ei vastata ensimmäisenä uusilla menetelmillä. Vaan rakentamalla turvallisempi suhde itseen.

Siksi koulutuksemme ei kehitä vain osaamista.

Se kehittää tärkeintä työvälinettäsi – sinua.

❤️ Mikä sai sinut alun perin kiinnostumaan kohtaamistyöstä?

“Tarvitsen vielä yhden menetelmän.”

Tämä on ajatus, jonka kuulen kohtaamistyön ammattilaisilta usein.

M***a vuosien kouluttamisen, terapeuttisen työn ja tutkimuksen äärellä olen alkanut ajatella, että useimmiten kyse ei ole siitä.

Useimmat kohtaamistyön ammattilaiset osaavat jo paljon. He ovat kouluttautuneet, harjoitelleet ja sitoutuneet työhönsä. He tietävät, miten kohdata, kuunnella ja kannatella.

Silti he huomaavat toisinaan kiirehtivänsä asiakkaan kokemuksen ohi, kantavansa työpäivän tapahtumia mukanaan tai arvioivansa itseään paljon ankarammin kuin ketään muuta.

Silloin kysymys ei ole ensimmäisenä osaamisesta.

Kysymys on siitä, kuinka turvallinen suhde ammattilaisella on omaan kokemukseensa.

Uskon, että turvallinen läsnäolo ei synny vain siitä, että opimme uusia menetelmiä.

Vaikuttava kohtaamiskyky rakentuu siitä, että opimme kohtaamaan myös itsemme samalla myötätunnolla, jolla haluamme kohdata toisen ihmisen. ❤️

Juuri siksi myötätuntokeskeisessä mindfulness-ohjaajakoulutuksessa CMIF® emme keskity vain siihen, mitä ammattilainen tekee.

Harjoittelemme sitä, millainen ihminen ammattilainen on toista kohdatessaan.

Koska totuus on se, että ammattilaisen vaikuttavin työväline ei ole hänen menetelmänsä.

Se on hänen läsnäolonsa.

❤️ Mitä ajattelet tästä väitteestä? Tarvitsevatko kohtaamistyön ammattilaiset ensimmäisenä lisää menetelmiä – vai turvallisemman suhteen itseensä?