14/09/2026
Valo tulee Varkaudesta -tapahtuma 4.9.26 Warkauden Wanhalla Asemalla klo18-20.30.
Tilaisuuden ja sen sisällön kuvaus
Tilaisuus rakentui useista osioista, jotka lomittuivat toisiinsa. Ohjelma eteni luonnollisesti ja osittain improvisoiden ilman kirjallista käsiohjelmaa, jonka vuoksi kuvaus voi olla paikoin vaillinainen.
Erik Gullman lausui avaussanat, johon liittyi ”laululle lähtö” vanhan kansanrunouden vakiintuneen lyyrisen runotyypin, "Karjalan käen" mukaisesti.
Erik esitti varkautelaisen näkijän ja henkisen opettajan, Martta Horjanderin kaksi runoa - Kansojen laulu ja Näkyjä. Nämäkin Martan laulut ovat syntyneet yhdessä sävelen kanssa.
Pianisti Tobias Vänttinen soitti Sibeliuksen Finlandian.
Erik lausui runonsa Veneenveisto, Kaihoni Kannel ja Runoruhtinas. Niissäkin kansanrunouden sointi yhdistyi hänen vahvasti eläytyvään ja osin laululliseen ilmaisuunsa.
Ohjelman toisessa osiossa Pirjo Rossi lausui kesän ja alkusyksyn luonto- ja tunnelmarunojaan, ja esitti niiden jälkeen yhdessä Arja Lehtosalmen kanssa neljä säveltämäänsä ja sanoittamaansa laulua taustaäänitteiden säestyksellä. Laulujen nimet ovat Suomelle, Kaukainen vuori, Yksinäisyys ja Muistoissa.
Tämän jälkeen pianisti Tobias Vänttinen soitti hienon sovituksensa Markku Pölösen tv-sarjan Karjalan kunnailla tunnusmelodiasta. Esitys loi vahvan ja herkän tunnelman. Video liitteenä.
Kolmannen osion muodosti Erik Gullmanin niin ikään vaikuttavasti esitetty runokokonaisuus, jossa vanha ja uusi kulkivat rinnakkain kuljettaen välillä klassisiin ja jopa arkaaisiin, välillä ajankohtaisiin näkymiin ja tunnelmiin. Erikin runojen jälkeen Timo Valkama lauloi ikivihreitä lauluja Tobias Vänttisen säestyksellä. Tämä lauluosuus toi ohjelmaan kevyemmän ja laulullisen hengähdyksen. Esityksestään video liitteenä.
Neljäs osio koostui Pirjo Rossin esittäytymisestä ja kirjoittamistaustansa kuvauksesta. Runoja, satuja, kertomuksia ja näytelmiä oli alkanut syntyä jo varhain. Hän kertoi myös pitkästä ystävyys- ja oppilassuhteestaan Martta Horjanderiin 70-luvun Varkaudessa. Ja Martan vaikutuksesta luovuuteensa, etenkin runojen kirjoittamiseen. Martta oli ihmisten auttaja ja henkinen opettaja, joka uskoi Vuorisaarnan käytäntöön ja hyvän voittavaan voimaan. Tältä pohjalta toimii edelleen hänen 80-luvun vaihteessa perustamansa Ihmisyyden Tunnustajien yhteisö, joka on sijainnut jo pitkään Mänttä-Vilppulassa. Pirjo Rossi kertoi myös runokammari-ryhmästä, johon menneillään oleva tilaisuuskin liittyi. Sen yhtenä ajatuksena on tutkia suomalaisen runouden juuria ja samalla itseään, runoja kirjoittamalla, m***a myös muun luovuutensa kautta. Runokammari-tapahtumissa on tilaa myös kuulijoiden runoille ja muille ilmaisuille.
Puheenvuoronsa jälkeen Pirjo Rossi esitti elämää, ihmistä ja ihmisyyttä koskevan runosikermänsä, josta tällä sivulla ollut jo aiemmin video .
Joitakin päiviä ennen tilaisuutta saatiin tietää, että Erikin pitkäaikaiset ystävät säveltäjä Oliver Kohlenberg ja vaimonsa kirjailija Seija Kohlenberg tulisivat tilaisuuteen, ja että säveltäjä Kohlenberg soittaisi jotain laajasta tuotannostaan. Tuo ohjelma-ajankohta sovittiin onnistuneesti itse tilaisuudessa. Se olisi nyt, tässä kuvattujen osioiden jälkeen, kahvikonserttina.
Kuultiin kuitenkin jo tätä ennen Oliver Kohlenbergin lyhyempi pianokappale, vokaaliteos, ”mummonsa lauluja”, m***a tällä kertaa ei laulettuna. Esityksen jälkeen Seija ja Oliver Kohlenberg vielä lyhyesti esittäytyivät, ja Oliver kertoi sävellystyöstään.
Ennen pianosonaattiaan Oliver Kohlenberg kertoi sävellyksensä synnyn taustasta, sekä mihin sen nimi, ”Kolmesti kuvastuva kuu” hänellä kokemuksellisesti liittyy. Teos on omistettu kirjailija Lin Jutangin (1895-1976) muistolle.
Kuunneltiin konsertto kahvin ja Erikin muiden ystävien valmistamien moninaisten tarjousten äärellä.
Esittelypöydällä oli katseltavissa Erik Gullmanin, Pirjo Rossin ja Seija Kohlenbergin kirjoja.
Esiintyjänä ja mukana olijana koin tilaisuuden välittömäksi ja lämminhenkiseksi. Esityksiä kuunneltiin, keskityttiin. Kahden runoilijan runojen osalta tilaisuus rakentui mielestäni hyvällä tavalla kahden erilaisen ilmaisun dialogiksi. M***a Kansanrunouden ja runonlaulantaperinteen läsnäolo loi juuren ja rytmin, johon kaikki runot ja soitannotkin asettuivat. Tilaisuudesta muodostui laulullinen, painava ja sisäisesti soiva. Tilaisuudessa oli talon henkilökuntaan kuuluvat mukaan lukien parikymmentä ihmistä.
Paikkana Warkauden Wanhan Aseman juhlatila tähän Sanan ja Sävelen iltaan oli erinomainen, valoisa, kauniisti sisustettu ja sopivasti nostalginen.
Tapahtuman jälkeen päästiin yhteiskuvaan paikalla vielä olevien kesken.
Kiitokset kaikille!
Pirjo Rossi
