NOTKA-metodin näyttelijäntyön opetus

jettava tie" on menetelmä tai tapa suorittaa määrämuotoisesti askel askeleelta edistyvä toimintoketju, jossa saavutetaan tavoiteltu tehtävä tai päämäärä (wikipedia)

NOTKA-metodi pohjautuu teoriaan/ajatukseen, jonka mukaan "ihminen on aina - niin koko ihmiskunnan historian, kuin hänen oman sukunsa ja henkilökohtaisen historiansa muokkaama ja muovaama tuote". Esim. älypuhelinten keksiminen mahdollistui vasta sen jälkeen, kun oli ensin oivallettu keksiä lankapuhelin, tietokone, sim-korttien teknologia, jne... Kaikki aikaisemmin täällä koettu ja eletty, elää siis meissä edelleen aktiivisena, ihmiskuntaamme eteenpäin kuljettavana voimana. Historia ei siis ole vain jotakin mikä "joskus oli", vaan se on äärimmäisen läsnäoleva ja syvästi toimintaamme vaikuttava elementti, jonka merkitys tämänhetkisen todellisuutemme luojana on kysymättäkin tullut monelle meistä elämänsä varrella hyvin selväksi - vaikkemme sitä tietoisesti havaitsisikaan, rakennamme kaiken uuden ja seuraavan, jonkun "edellisemme" päälle. Peilatessani tätä "askel askeleelta edistyvän toimintaketjun" ajatusta ensin omaan näyttelijäntyöni oppimiseen, havaitsin ettei meillä ole käytössämme oikeastaan yhtään mitään metodia, tai pedagogista linjausta, yms/tms. jonka voisin näyttelijäntyön opetuksesta erottaa menetelmäksi/metodiksi, jota pystyy kuvailemaan ihan sellaisenaan. Sitäpaitsi kun seuraa länsimaisen teatterihistorian kehitystä, huomaa kuinka historian edetessä näyttelijän taitovaatimukset ovat kasvaneet jatkuvasti edellisen päälle > täten, mikäli näyttelijä käy opintojensa aikana läpi konkreettisen länsimaisen teatterihistorian kaaren, niin eikö hänen hiljalleen tulisikin saavuttaa juuri se, mitä nykypäivän näyttelijältä odotetaan, vaaditaan ja toivotaan? Kuvataiteessakin opetetaan ensin pitämään kynää tai pensseliä kädessä, hiukan myöhemmin voidaan opettaa päävärit, sitten välivärit, jne. Musiikissakin meillä on laatukriteerit, jotka määrittelevät selkeästi mitä osaa oppilas, joka on suorittanut "Musiikki 1:n", "Musiikki 2:n", tai "Musiikki 3:n". Pieni 7-vuotias pianonsoitonoppilas saataisiin ihan sekaisin mikäli häneen sovellettaisiin yhtään samankaltaista opetusmetodia, kuin mitä maamme johtavimmassa teatteritaiteen oppilaitoksessa - Hki:n Teatterikorkeakoulussa oppilaille tarjotaan. Kuvittele, jos heittäisimme ensin kaikki "Musiikki 1.-3:een" sisältyvät harjoitukset samaan säkkiin ja heiluttaisimme ne siellä villisti sekaisin. Pianotuntien alkaessa pianonsoitonopettajat arpoisivat säkistä oppilailleen kullakin kerralla opetettavat harjoitukset ja kappaleet. Tätä vasten ei ole ollenkaan ihmeellinen uutinen, miten TeaKista vastavalmistuneet näyttelijät kertovat toistuvasti jääneensä koulutuksena jälkeen ihan sekaisin ja yksin! NOTKA-metodin mukaisessa koulutuksessa näyttelijäoppilaamme saavatkin niiden lukuisten konkreetisten näyttelijäntyöllisten taitojensa lisäksi pedagogisen ajattelun lahjan - ja vaikkeivät oppilaat itse uskoisi edes koko NOTKA-metodiin, niin on kuitenkin selvää, että pedagogiseen ajatteluun kykenevä taiteilija on nykymaailman heiluvissa tuulissa harvinainen ja karismaattinen ilmestys! NOTKA edellyttää näyttelijäoppilailtaan selvästi hiukan suurempaa panostusta, kuin mihin moni harrastajateatteriryhmissä toimineena on tottunut. Kutakin näyttelijäntyön osa-aluetta opetettiin/opiskeltiin niin teoriassa, kuin käytännön konkretiassakin. Teoriaopetuksen ensisijainen tavoite on auttaa näyttelijäopiskelijat ymmärtämään kulloinkin käsittelyssä olevien opintoportaiden historiallinen konteksti, sekä kyetä löytämään niiden merkitykset ja arvot vielä meidän ajastamme. Kutakin historian porrasta tulee opiskella vähintään yhden kouluviikon ajan, jotta minkäänlainen sisäistäminen "lihakseen" tulisi näyttelijäoppilaille mahdolliseksi. Käytännön työskentelyjaksot päättyvät yleisölle avoimeen esitysdemoon. Esittelemme selkeän ja ehdottomasti toimivan näyttelijäntyön opetussuunnitelmanja toivomme kyseisen koulutusmallin leviävän varteenotettavaksi vaihtoehdoksi perinteisen näyttelijänkoulutuksen rinnalle myös muualle!