Päiväkoti Polku

Metsän varjoista helpotusta hellepäivään.☀️🌲💚

Yhdeksännen kerran vastapestyt räsymatot levitettiin lattialle, asetettiin kukat maljakkoon ja toivotettiin elokuu sekä meidän ihanimmat lapsoset tervetulleeksi Polulle! 🥰☀️🌸

Onnea upeat, ihmeelliset, erityiset, ihanat äidit! 💗💗💗💗

Ah, ihanuutta! ☀️💗🌊

Me ollaan niin kiitollisia tästä ihmeellisen upeasta talvesta, mäenlaskusta, lumileikeistä, hiihtämisestä, pakkasesta ja auringossa timantin lailla kimatelevista lumihiutaleista!❄☀️💫💙

Tämän viikon tunnetaitotuokioilla tutkailimme vihan myönteistä voimaa, joka auttaa meitä puolustamaan itseämme ja muita, asettamaan rajoja, yrittämään kerta toisensa jälkeen uudelleen ja ryhtymään niihin kaikkein epämieluisimpiinkin puuhiin. Vihasta saamme puhtia, sinnikkyyttä, rohkeutta. Vihassa piilee elinvoima elää juuri meidän kokoista ja näköistä elämää.

Sipukainen johdatti lapset tunteen äärelle kertomalla esimerkin tilanteesta, jolloin hän päiväkotipäivän jälkeen vetäytyi lukemaan omaan sänkyyn kirjaa, m***a pikkusisko ei käskyistä huolimatta poistunut huoneesta. Hän kertoi, kuinka kaikki lihakset alkoivat kiristyä, sydän hakkasi, vatsassa painoi iso möykky ja nyrkit puristuivat tiukasti kiinni. Lopulta Sipukainen hermostui kovasti. Tunnekiven mukana tullut viesti Sipukaisen tarpeilta kertoi kuulluksi tulemisen, levon ja oman tilan tarpeesta. Lapset neuvoivat Sipukaista pyytämään ensin siskoa kuuntemaan ja kertomaan, että hän tarvitsee nyt omaa rauhaa ja vähän lepoa. ❤

Savityöskentelyä pohjustettiin tarinalla Aadasta ja kiukkuleijonasta. Heräteltiin joku oma muisto vihan kokemisesta ja annettiin vihan, oman villipedon voiman, purkautua käsien kautta saveen. Mäiskittiin, heiteltiin, likistettiin, väänneettiin ja käännettiin, kunnes oli aika kesyttää villipeto silittämällä saven halkeamat sileiksi. Samalla huomattiin, kuinka oma olo samaan tahtiin jokaisella hengityksellä rauhoittui. Lapsille jäi ihana muisto omasta villipedon voimasta.

Vihaa tehtiin näkyväksi myös, jokainen omalla tavallaan ja tyylillään, maalaamalla ja tanssimalla. Luovuus tekee ihmeitä ja saa jokaisen avautumaan niin kauniilla tavalla. 🥰

Loppuun tehdään aina joku lempeysharjoitus, tällä kertaa lapset tekivät toisilleen satuhieronnat. ❤

Syksy 🧡🍁🍂🍄

Viikko päätettiin tunnetaitotuokion kurjasta hyvään oloon - ruma työ / kaunis työ-harjoitukseen. Kuinka voimme mielipahan tunteiden kanssa vaikuttaa esimerkiksi omalla ajattelullamme siihen, että olo voi muuttua hiukan kevyemmäksi, levollisemmaksi ja turvallisemmaksi.
Tällaista kauneutta siitä syntyi ja pelkästään lasten työskentelyn seuraaminen oli lumoavaa. 🥰🤩

Tänään tunnetaitotuokiolla tutkailtiin yhtä meidän viidestä perustunteesta, pelkoa. Kaikilla tunteilla on oma tärkeä tehtävänsä. Pelon hommiin kuuluu auttaa meitä vaaroilta. Se valpastuttaa meidät toimimaan ja suojautumaan.

Sipukainen kertoi pelkäävänsä pimeää ja ukkosta. Hän tuntee pelon kehossaan sydämen kiivastuneina lyönteinä, pinnallisena hengityksenä, lihasjännityksenä tai pienenä vapinana. Hän kertoi usein jähmettyvänsä paikoilleen tai piilotuvansa pelon iskiessä.🙈🙊

Jokaisen mielipahan tunteen taustalla on tyydyttämättömiä tarpeita, joiden viestintuojina tunteet toimivat. Sipukaisen pelko toi viestin turvan, huomioiduksi tulemisen ja kosketuksen tarpeesta. Mietimme yhdessä lasten kanssa, millainen pyyntö täyttäisi Sipukaisen tarpeet ja helpottaisi hänen kokemaansa pelon tunnetta. Pyyntö tuli lasten mieleen helposti, "Voisinko päästä syliin ja saada silitystä, koska minua pelottaa?"

Sipukaisen kertoman esimerkin jälkeen käytiin keskustelua omista peloista ja pelon kokemisesta omassa kehossa, pohdittiin tapoja ilmaista pelon tunnetta. Valittiin pelolle väri ja väritettiin se kohta kehosta, jossa se yleensä tuntuu. Kuunneltiin musiikkia, joka sai pelon tunteen heräilemään ja annettiin kehon liikkeen viedä. Millainen liike minun pelkoni on, kuinka se kehoani tanssitaa? Jokainen sai myös maalata oman pelkonsa paperille juuri sen värisenä ja muotoisena, kun se siinä hetkessä itselle näyttäytyi.💃🕺🎨

Kokeilimme myös, kuinka pelon tunteeseen voi vaikuttaa hengityksen ja omien ajatusten avulla. Alaspainavat ajatukset vetivät ilmapalloa yhä alemmas saaden pelon tuntumaan yhä vaan syvemmin, kun taas neutraalit ja ylöskohottavat ajatukset tekivät tilaa turvalle ja olon kevenemiselle. 🎈

"Täällä metsässä on ihanan rauhallista!", tuumaili pieni ääneen, kun pääsimme maanantaina jo meille niin kovin tutun metsän syliin. Rauhallista oli ja niin ihanaa 💚🌲

Lepohetkelle käydessä tyttönen jutustelee, kuinka heiluva maitohammas suussa jännittää. Viereisen patjan ystävä kääntyy kyljelleen jännittyneen puoleen, ottaa hänet hellään syleilyyn ja silittelee rauhoittavasti hiljaisuuden vallitessa. Ihan kaikessa rauhassa. Niin kauan, että jännitys helpottaa ja ystävä rentoutuu viereen kuuntelemaan satua. 🥰❤🙏

Tunnetaitotuokioilla virittäydytään aluksi hengitykseen keskittymällä ja silmät sulkemalla kuulostelmaan, mitä itsessä parhaillaan tapahtuu. Miltä minusta juuri nyt tuntuu? Missä kohtaa kehossa tunteen tunnen? Jos tunne olisi joku väri, niin mikä väri se olisi? Tuntuuko tunne väreilynä, kihelmöintinä, paineena, jännityksenä, aaltoiluna, vai jonakin muuna kehon aistimuksena?

Eilen harjoiteltiin sitä, kuinka omiin tunteisiin voi vaikuttaa ajatusten, kehon ja asentojen avulla ja tarkasteltiin tarpeiden, tunteiden ja käytöksen välistä yhteyttä.

Pupun kertoi jännittävänsä suuresti kaikkea uutta ja ihmeellistä. Tuntemattomat ihmiset ja uusiin paikkoihin meneminen saivat hänet jännittyneeksi ja ajattelemaan, ettei hän kykenisi kohtaamaan näitä tilanteita. Hänen vatsassaan lenteli perhosia, kehon lihakset jännittyivät hengitys muuttui pinnalliseksi ja hänen käytöksensä muuttui villiksi. Hän pomppi levottomana ympäriinsä ja hänen oli vaikea kuulla ja muistaa annettuja ohjeita. Pysähtyminen tuntui jännittyneenä vaikealta. Harjoittelimme yhdessä tunteiden vapautustekniikaa naputtelemalla kehon taikanappuloita ja tunnustelimme kehon asennon vaikutusta tunteisiin.

Tuokion päätteeksi juoksimme metsään rentoutumaan ja leikkimään. 💚

Näin lempeistä säistä nautittiin vielä elokuun lopussa. 💛☀️ Ollaan onnekkaita, kun pikkumetsä on kiven
heiton päässä meidän ovelta. Metsäleikit. 🥰🌲💚