26/09/2026
Dopamiini ja ratsastus!
Väitän, että ratsastus ja dopamiini annokset kehossa liittyvät vahvasti toisiinsa. Ratsastus saattaa koukuttaa juuri tästä syystä. Koemme ratsastuksessa monenlaisia tunteita ja kun teemme onnistumisen vuoksi töitä saatamme tuntea epätoivoa, epävarmuutta, epäonnistumista ja kun lopulta onnistuminen tulee se antaa myös dopamiini ryöpyn kehoon. Dopamiinin määrä kehossa riippuu monesta yksilöllisestä ja tausta tekijästä, m***a vaikuttaa varmasti syyhyn, miksi yritämme aina uudestaan ja uudestaan.
Dopamiini on monimutkainen ja minun ainakin täysin vaikea käsittää kokonaisuutena, m***a alan ymmärtää sen vaikutuksia ja merkityksiä. Joskus treeni ei onnistukaan toivotulla tavalla ja pettymys voi olla tilanteeseen nähden suuri. Voisiko tällöin olla kyse juuri siitä, ettei dopamiini annosta saatu, kuten oli toivottu hyvästä suorituksesta ja onnistumisesta, jopa itsensä ylittämisestä? Jos se ei olekaan väärää itsearviointia? Kun taas epäonnistumisten jälkeen tulee se onnistuminen, on tunne huumaava! Tämä, huumaava!
Itse saan dopamiinin nousemaan valmentajana kun onnistun treeneissä, löydän ehkä pitkä aikaisrn ongelman syyn tai pääsen auttamaan vaikeassa tilanteessa olevaa oppilasta eteenpäin. Tämä ruokkii minun intoa, motivaatiota ja työmoraalia. Haluan koko ajan tulla paremmaksi, antaa enemmän ja osata enemmän. Se on kuin huumetta, haluan koko ajan lisää. Tämä auttaa minua kehittymään ja nousemaan urallani eteenpäin.
Inspiraation tähän kirjoitukseen sain kuuntelemalla Teemu Vornanen Teemun podcastin dopamiinista. Oikaise Teemu ihmeessä, jos olen aivan hakoteillä tässä asiassa! 🫶
Ja taas sain oman annokseni kun tajusin tämän kaiken. Kiitos dopamiini! 🔥
