Merellistä historiaa mukaasi

Hanke päättyy kesäkuun loppuessa ja on viimeisen julkaisun aika! 😙

Tämän jälkeen tätä Rauman merimuseon Kohti vieraita satamia 2 -hankkeen sosiaalisen median sivua ei enää päivitetä. Sivu säilyy kuitenkin toistaiseksi, joten julkaisuihin pääsee vielä tutustumaan.

📝 Nyt kannattaakin käydä lainaamassa hankkeen tuottama oppimispaketti! Kolmella eri teemalla toteutetun paketin voit lainata Eurajoen pääkirjastosta tai Luvian kirjastosta. Yhdet kappaleet paketteja on luovutettu myös Laitakarin meriperinnekeskukseen sekä Luvia seor ry:n ylläpitämään Luvian kotiseutumuseoon.

📝 Mielellämme kuulemme käyttökokemuksia ja otamme vastaan palautetta paketeista. Toiveena on, että ne tulevat kovaan käyttöön. Merimuseolta voi tilata myös ohjattuja hetkiä, joissa tutustutaan yhdessä oppimispakettien sisältöön ja tehtäviin. Yhteyttä voi ottaa esimerkiksi sähköpostilla: [email protected] tai [email protected]. Muut yhteystiedot löytyvät museon verkkosivuilta.

📝 Tämän Merellistä historiaa mukaasi-sivun sijaan voit klikkailla vaikka Rauman merimuseon Majakka-opassivustolle, https://majakka.rmm.fi/ . Merimuseon Instagram- ja Facebook-sivuilta sekä museon verkkosivuilta www.rmm.fi pääset lukemaan tuoreimmat hanke- ja muut kuulumiset.

📝 Kuvassa vietetään hauskaa hetkeä purjeveneessä. Paljon hauskoja ja opettavaisia hetkiä toivomme myös oppimispakettien sekä paikallisen kulttuuriperinnön ja merellisen historian tutkimisen parissa! ☺️

Kuvat 📷: Luvia Seor ry ja piirroskuva kuvataiteilija Marjo Heino.

*Hanke on saanut EU:n maaseuturahoitusta Leader Satasillalta.*

Rauman merimuseo Visit Eurajoki Leader Satasilta Luvia Seor ry Eurajoen kunnankirjasto

Tunnistatko maiseman? Mitä se sinulle kertoo? Miten maisema on muuttunut vuosien saatossa?

🌳 Kuvassa näkyy Luvian Laitakarin sataman edustaa. Laitakarin sataman alueella toimi aikanaan useita laivanrakennuspaikkoja eli varveja. Laitakarissa rakennettiin muun muassa fregatit Argo ja Rhea sekä kuunarilaivat Walpas ja Hilda. Sieltä laivattiin myös sekä puutavaraa että halkoja. Laitakarin alue olikin usein täynnä koivuhalkopinoja odottamassa kevättä ja halkoja kuljettaneita kaljaaseja. Satamaan mahtui myös kalalaituri ja rakennus pyydetyn silakan suolaamiseen.

🌳 Laitakarin edustalla on kuvassakin näkyvä Leppäkari, jota vanhoissa luotsausasiakirjoissa kutsutaan myös Lautakariksi. Leppäkari toimikin sekä koivuhalkojen että sahatavaran varastoalueena ja puutavarasatamana. Pieni saari oli aivan täynnä lautataapeleita, kuten kuvastakin näkyy. Leppäkarissa oli myös työmiesten tupana toiminut pieni mökki, joka kuitenkin siirrettiin pois 1930-luvulla. Leppäkarissa säilytetty sahatavara oli ulkomaan vientiin menevää. Ei taida Leppäkari näyttää ihan samalta tänä päivänä?

🌳 Yllä oleva kuva löytyy myös Rannikkotutkijan pakki -oppimispaketista. Pakin ohjeiden avulla voit lähteä omalle maiseman tutkimus- ja ympäristön havainnointimatkallesi. Vaikka juuri Luvian Laitakariin. Kesä on erityisen hyvää aikaa varsinkin merellisten maisemien tutkailuun. ☀️

Kuva 📷: Luvia Seor ry.

*Hanke on saanut EU:n maaseuturahoitusta Leader Satasillalta.*

Rauman merimuseo Visit Eurajoki Luvia Seor ry Eurajoen kunnankirjasto Leader Satasilta

Maistuisiko kahvi auringon lämmittämällä kalliolla? Tarjolla olisi leppoisa hetki kesäisessä saaristossa - tervatun veneenkyljen tuoksussa, ihanassa auringonpaisteessa.

🍀 Rannikkokulttuuriin kuului yhtenä osana vapaa-ajan viettäminen saaristossa ja huviveneily. Vaikka maataloustyöt tai kalastus veivät kesällä paljon aikaa, saattoi esimerkiksi heinäkuussa olla hetkiä, jolloin mantereelta lähdettiin viettämään suvista sunnuntaita läheiseen saareen tai kauemmaskin ulkosaaristoon.

🍀 Saareen lähdettiin perheen tai ystävien kesken. Juhannuksena saareen saattoi lähteä nuorempaa väkeä isommallakin porukalla. Kulkupelinä oli purjevene, soutuvene tai myöhemmin moottorivene. Eväät pakattiin koriin ja kuten kuvasta näkyy, sinne pakattiin myös astiat posliinisia kahvikuppeja myöten. Suvilystin viettoon kuului leppoisaa olemista, marjojen keräämistä, kalastusta, uintia ja eväiden syöntiä. Kahvia keitettiin nuotiolla kivenkolossa.

🍀 Juhannuksena sovittiin joku yhteinen saari tai luoto, jolle kokoonnuttiin. Luvian saaristossa tällaisia luotoja olivat esimerkiksi Pastuskeri, Ulko-Rounoori tai Kuiskeri. Myös Säppi oli suosittu paikka viettää juhannusta ja muutenkin suvilystiä.

🍀 Saaressa saatettiin myös yöpyä. Veneen purjeesta tehtiin airojen ja maston avulla telttakatos, jonka alla nukuttiin (jos nukuttiin 😉). Vakituisia kesähuviloita oli vain varakkaammalla väellä. Nykyään saariretkeily tai suvilysti saaristossa taitaa olla muisto vain?

🍀 Mukavia kesäisiä hetkiä voit muistella Nostalginen kesäkori -paketin opastuksella. Sen voit lainata esimerkiksi Eurajoen pääkirjastosta tai Luvian kirjastosta.

Kuva 📷: Rauman merimuseo.

*Hanke on saanut EU:n maaseuturahoitusta Leader Satasillalta.*

Rauman merimuseo Visit Eurajoki Luvia Seor ry Leader Satasilta Eurajoen kunnankirjasto

☀️ Mikä sen parempi tapa juhlistaa Kohti vieraita satamia 2 -hankkeen päätöstä ja hankkeen tuloksena syntyneiden oppimispakettien valmistumista kuin viettää kesäistä päivää Luvian Laitakarissa!

☀️ Pääset siis tutustumaan ensimmäistä kertaa Seilorin seikkailureppuun, Rannikkotutkijan pakkiin ja Nostalgiseen kesäkoriin Laitakarin kesäpäivässä 7.6. klo 11-15.
Tämän jälkeen paketit tulevat lainattaviksi muun muassa Eurajoen kirjastopalveluiden kautta. Myös Laitakarin Meriperinnekeskukseen ja Luvia seoralle lähtee yksi kappale kutakin pakettia.

☀️ Eikä tässä vielä kaikki! Kesäpäivässä pääset ostamaan myös hankkeen yhteydessä toteutetun ihkauuden Raumanmeren laivanvarustajat -lautapelin!

☀️ Hankkeen eli Rauman merimuseon pöytä sijaitsee Kesäpäivä-tapahtumassa meriperinnekeskuksessa, nähdään siellä!

*Hanke on saanut EU:n maaseuturahoitusta Leader Satasillalta.*

Rauman merimuseo Visit Eurajoki Leader Satasilta Luvia Seor ry Eurajoen kunnankirjasto

Tämän Rauman merimuseon toteuttaman ja Leader Satasillan rahoittaman Kohti vieraita satamia 2. -hankkeen päätösajankohta lähestyy ja samalla myös hankkeen tuloksena syntyneiden oppimispakettien luovutus lainattavaksi.

🗺️ Paketteja valmistui kolmella eri teemalla: purjemerenkulku, ympäristön tutkimus ja havainnointi sekä kesänostalgia. Valittavana on siis Seilorin seikkailureppu, Rannikkotutkijan pakki tai Nostalginen kesäkori. Seikkailureppu on suunniteltu aikuisen ja lapsen yhdessä tutkittavaksi. Kouluikäiset voivat käyttää sitä myös itsenäisesti soveltuvin osin.

Rannikkotutkijan pakki on myös suunniteltu aikuisen ja lapsen kanssa yhdessä tutkittavaksi. Kouluikäiset voivat käyttää sitä itsenäisesti soveltuvin osin. Paketista löytyvän kartan avulla voit suunnistaa meren rannalle, joihin osa pakin tehtävistä sijoittuu.

Kesäkoria voi käyttää esimerkiksi ohjatun muistelun tukena ja apuna sukupolvien välisessä keskustelussa.

🗺️ Paketit pitävät sisällään niiden käyttöön opastavan ja tehtäviä sisältävän kirjasen sekä tehtäviin liittyviä esineitä ja asioita: tuoksuteltavaa, kosketeltavaa ja kokeiltavaa. Kaikista paketeista löytyy myös kuvia. Yhdessä nämä kaikki opastavat merihistorian, rannikkokulttuurin, muistelun, kulttuuriympäristön tutkimisen ja paikallishistoriankin äärelle.

🗺️ Oppimispaketit julkaistaan Laitakarin Kesäpäivä-tapahtumassa 7.6.2025, jonka jälkeen ne toimitetaan lainattavaksi Eurajoen kirjastopalveluiden kautta Eurajoelle ja Luvialle, Luvia Seor ry:lle ja Laitakarin Meriperinnekeskukseen.

🗺️ Tässä kohtaa jo hanketyöntekijän (kuvassa 😊) ja koko hanketiimin puolesta suuret kiitokset kaikille hankkeeseen osallistuneille! Hankkeessa käytetyistä valokuvista erityiskiitos Matti Luotolalle ja Luvia Seor ry:n arkistolle. Kiitos myös opaskirjasen kivasta kuvituksesta ja taitosta sekä sujuvasta yhteistyöstä taiteilija Marjo Heinolle.

Kuvat: Kuvataiteilija Marjo Heino

Visit Eurajoki Rauman merimuseo Luvia Seor ry Leader Satasilta

*Hanke on saanut EU: n maaseuturahoitusta Leader Satasillalta.*

Yhtenä osana Seilorin seikkailureppu -oppimispakettia ovat laivoilla mukana olleet eläimet. Paketissa esitellään kuvin ja lyhyin tarinoin muutamia laivaeläimiä.

😺 Yksi mukana olevista laivaeläimistä on ensimmäisessä kuvassa näkyvä laivakoira Susi.

Vieraasta satamasta laivaan poimitusta koiranpennusta saattoi tulla merimiehelle koko elämän mittainen ystävä.
Koiria käytettiin muun muassa vahteina, noutajina ja vetojuhtina, ja ne saattoivat myös pyydystää rottia. Pienikokoinen koira mahtui hyvin liikkumaan laivan ahtaissa tiloissa ja ne söivät ja joivat vain vähän. Koirien hyvästä hajuaistista oli apua maissa: ne pystyivät nuuhkimalla selvittämään tien takaisin laivaan oudossa ympäristössä.
Joitakin koiria kohdeltiin erityisen hyvin, ja ne pääsivät mukaan jopa kapteenin juhliin. Rauman merimuseon Majakka-opassivustolta voit lukea esimerkiksi tarinan laivakoira Oskun elämästä.

😺 Erikoisempiakin eläimiä saatettiin pitää lemmikkeinä. Kaukomailta tuoduista eläimistä saatiin myös lisätuloja, kun niitä myytiin lemmikeiksi. Toisessa kuvassa onkin m/s Raimo Ragnar laivalla maskottina ollut vihermarakatti Bingo.

Apinat viihdyttivät laivoilla miehistöä ja olivat apuna käytännön töissä. Nopeina oppijoina ja taitavina kiipeilijöinä ne saattoivat pyydystää hiiriä ja rottia sekä tarkkojen aistiensa avulla auttaa miehistöä havaitsemaan mahdollisia vaaroja. Apinoiden uskottiin tuovan onnea ja varmistavan turvallisen matkan. Apinoille pitkä matka, poissa omasta ympäristöstään ja erossa laumastaan, saattoi olla vaikea. Ihmisten mielestä ne käyttäytyivät silloin huonosti ja häiritsevästi.

😺 Laivoilla oli eläimiä myös merimiesten ravinnon vuoksi. Siat, kanat ja lampaat toivat kaivattua vaihtelua yksipuoliseen ruokavalioon.

😺 Mainittakoon laivaeläimistä vielä rotta, joka levittäytyi ympäri maailman laivojen ja niiden lastien mukana.

Kuvat Rauman merimuseo.

*Hanke on saanut EU:n maaseuturahoitusta Leader Satasillalta.*

Millaista olikaan purjelaivakauden ns. tavallisen merimiehen elämä?

💭 Laiva oli merimiehen työpaikka sekä koti ja laivaväki merimiehen “perhe”. Varsinkin valtamerillä purjehdittaessa välimatkat ja matka-ajat olivat pitkiä. Kotoa oltiin pois pitkiä aikoja ja tuuliolosuhteista riippuen seuraavaan satamaan pääsemiseen saattoi mennä viikkoja tai kuukausia. Itämerellä purjehdittaessa matka-ajat olivat toki lyhyempiä ja jääolosuhteiden takia purjehdittiin vain sulan veden aikaan.

💭 Yksityisyyttä tavallisella miehistön jäsenellä ei juurikaan ollut. Samassa kajuutassa nukuttiin, syötiin ja vietettiin vapaa-aikaa. Oma sänky oli merimiehen ainut yksityinen tila. Jos merellä oli kylmä tai kuuma, vallitsivat samat olosuhteet myös skanssissa. Ruoka oli yksitoikkoista ja yksipuolista, juomavesi säännösteltyä. Konevoimaa ei purjelaivoilla ollut, joten työ oli fyysistä, raskasta ja vaarallistakin. Myös mahdollisuus sairastumiseen oli olemassa. Kuri oli tiukkaa ja työyhteisö hierarkinen.

💭 Merimiehen ammatti tarjosi kuitenkin köyhemmällekin väestölle mahdollisuuden nähdä maailmaa ja edetä uralla. Palkka oli parempi kuin maatalouden sekatyöläisillä. Merelle lähdettiin usein jo nuorena, 13-15-vuotiaana, ja ammatti periytyi suvussa. Luvialla oli sanonta: “Ei semmone ol eres miäs, jossei ol koska suolasse vette kussu.” Miehen tittelin sai sai siis seilaamalla vähintään Itämerellä. Satakuntalaisissa laivoissa purjehti merimiehiä ympäri maakunnan.

💭 Oppimispakettien purjemerenkulku-teemaisen Seilorin seikkailurepun avulla pääset tutustumaan merenkulkijoiden elämään ja työhön purjelaivalla.

📷 Kuva: RMM11397. Kuunarilaiva Ni**od Itämerellä, matkassa parrulastissa Saksaan. Ruorissa Luvialta kotoisin oleva merimies.
Ni**od oli männystä rakennettu kuunarilaiva, joka oli John Nurmisen omistuksessa. Laiva haaksirikkoutui vuonna 1943.

*Hanke on saanut EU:n maaseuturahoitusta Leader Satasillalta.*

Hypätään hetkeksi merihistorian puolelta saaristolaiskulttuuriin.

🌊 Aikoinaan esimerkiksi niin Luvian kuin Raumankin saaristossa oli vakituista asutusta ja asukkaiden toimeentulon keinot moninaisia. Ensimmäisenä tulee varmasti mieleen kalastus, m***a sen lisäksi pyydettiin hylkeitä, pyydystettiin vesilintuja ja kerättiin niiden munia, harjoitettiin vaatimatonta maanviljelystä sekä pidettiin eläimiä. Elettiin omavaraistaloudessa. Elämä saaristossa ei varmastikaan ollut helppoa, m***a sinnikkäästi sitä vain jatkettiin. Saariston autioituminen alkoi 1960-luvulla ja nykyään nämä entiset kalastajatilat palvelevat kesämökkeinä.

🌊 Tiesitkö, että sekä Luvian että Rauman saaristoihin muutti tulokkaita Ahvenanmaalta? “Oolanterit” toivat mukanaan oman elämäntapansa, tavaransa ja kielensä. Pääasiassa kalastajina toimineiden ahvenanmaalaisten hyvät kalansaalit herättivät hämmästystä. Syynä lienevät olleen syvemmät ja pidemmät silakkaverkot. Myös ajoverkkokalastuksen sanotaan tulleen seudulle ahvenanmaalaisten mukana.

🌊 Kalastus tarkoitti siis pääasiallisesti silakan pyyntiä, ensin nuotalla ja pienikokoisilla verkoilla sekä myöhemmin ajoverkoilla, joka Luvialla ja muualla Satakunnassa tunnetaan rääkin nimellä. Isorysien tulo kehitti alueen kalastusta entisestään. Silakan lisäksi pyydettiin siikaa ja myöhemmin lohta.

🌊 Lapset toimivat apuna kalastuksessa. “Silakka suolattiin isoihin tiinuihin. Hilda-tytölle pantiin housut jalkaan ja hänet nostettiin tiinuun. Tiinuun kaadettiin silakkaa ja levitettiin suolaa päälle. Hilda sotki paljain varpain suolan silakan sekaan.” (Lasse Wahlroos: Luvialaisia tapoja ja tarinoita)

🌊 Kalastus on osa Nostalgia-teemaista oppimispakettia ja pakettiin sisältyy mukava kalastusaiheinen pakina niin kirjoitettuna kuin äänitteenä.

Kuva 📷: Silakkapaatti, Kalevi Näyrä / Luvia Seor ry.

*Hanke on saanut EU:n maaseuturahoitusta Leader Satasillalta.*

Rauman merimuseo Visit Eurajoki Luvia Seor ry Leader Satasilta

Kiinnostaako vielä purjemerenkulkuun liittyvät palaset vielä? Yksi tärkeä palanen osaavan ja rohkean miehistön lisäksi on tietenkin kapteeni eli laivan päällikkö.

⚓ Otetaan esimerkiksi vaikka kuvassa näkyvä, vuonna 1882 syntynyt Aksel Ferdinand Haula (Hanelius), joka lähti merille 13-vuotiaana luvialaisella kuunariparkki Lauralla. Olikin hyvin tyypillistä, että merille lähdettiin jo nuorena. Merimiesten pojista tuli merimiehiä ja kapteenien pojista kapteeneja.

⚓ Muutamia vuosia purjehdittuaan Haula suoritti sekä aliperämiehen että yliperämiehen tutkinnon Raumalla. Tämän jälkeen hän purjehti muun muassa aiemmassa julkaisussa mainitussa Walpas-laivassa. Merikapteenin ja höyrylaivapäällikkötutkinnon Haula suoritti niin ikään Rauman merikoulussa. Tämän jälkeen hän oli päällikkönä sekä osakkaana useissa luvialaisissa purjelaivoissa ja omisti osuuksia myös sahayhtiön proomuista. Merimiehen ammatti tarjosikin ajassaan harvinaisen mahdollisuuden edetä uralla aina laivapojasta kapteeniksi asti.

⚓ Kapteeni ei varsinaisesti osallistunut laivan käsittelyyn ja töiden valvontaan kuin poikkeustapauksissa. Hän antoi määräyksensä perämiehelle, joka vastasi niiden käytännön toteutuksesta. Kapteeni eli laivan päällikkö vastasi lastista, laivasta ja sen miehistöstä. Myös lastin myyminen ja ostaminen kuuluivat hänen vastuulleen. Päälliköllä oli siis varustajan antamat ohjeet, m***a niiden puitteissa paljon harkintavaltaa ja vastuuta sekä paljon paperitöitä. Päälliköllä oli oikeus ruumiillisten rangaistusten määräämiseen sekä näin kurin pitämiseen. Tähän liittyy sanonta: “Kapten laevas ja jumal taevas”.

⚓ Olisitko sinä pärjännyt purjelaivan päällikkönä - yksinäisenä päätöksentekijänä? Mitä tuliaisia olisit tuonut kaukomaista perheellesi? Posliinia vai valaan leukaluun? 🐳

Kuva: Rauman merimuseo RMM05715.
Rauman merimuseo Visit Eurajoki Leader Satasilta

*Hankkeelle on saatu EU:n maaseuturahoitusta Leader Satasillalta.*

Ensimmäisessä kuvassa näkyy jo varmasti monelle luvialaiselle tuttu hahmo, Hanna Heinilä os. Hermonen, joka oli itseoppinut kyläkuvaaja ja myös paikallisen merellisen maiseman tallentaja. Heinilä liittyy osaksi ajalleen harvinaista, m***a tuotteliasta naiskuvaajien joukkoa.

🏞️ Koko ikänsä Luvialla asunut Heinilä kuvasi tiettävästi vuodesta 1906 aina 1930-luvulle asti ja kuvarepertuaariin kuului kaikkea henkilö- ja maisemakuvista eläin- purjelaiva- ja taidekuviin. Kuvissa näkyy koko elämän kirjo ja niillä on suuri merkitys paikallishistoriallisesti. Keskeinen kuva-aihe Heinilän valokuvissa on vesistö ja kuvien kautta voidaankin nähdä esimerkiksi rantamaiseman muutos. Onni on, että Heinilän sattumalta löytyneet kuvat pelastuivat hävitykseltä.

🏞️ Hanna Heinilä vietti myös lyhyen jakson elämästään Lontoossa, merimiespappi Sigfrid Sireniuksen perheen lastenhoitajana. Tätäkin kautta Heinilä liittyy osaksi sekä suomalaista merimieslähetystä että merenkulun historiaa.
Voit lukea lisää Heinilän Lontoon matkasta Pirita Frigrenin kirjoittamasta artikkelista “Nuoren naisen Grand Tour Luvialta Lontooseen”. Artikkeli löytyy esimerkiksi Nautica Fennican vuoden 2023 julkaisusta.

🏞️ Hanna Heinilä eli elämäänsä Luvialla purjemerenkulun aikakaudella ja etukäteisvinkkinä voinkin kertoa, että purjemerenkulku-teemaiseen oppimispakettiimme tulee kuultavaksi hieno ääniklippi, jos Hanna Heinilä kertoilee purjelaivakaudesta Luvialla. Aiheena ovat muun muassa laivanrakennus, laivaristiäiset ja proviantti.

🏞️ Lisää Hanna Heinilästä voit lukea myös teoksesta “Omalla maallaan - kyläkuvaaja Hanna Heinilä”.

📷 Kuvat: Hanna Heinilä, omakuva pappilassa, 1910-luvun alkupuoli ja Näkymä Laitakarin satamaan / Luvia Seor ry.

*Hankkeelle on saatu EU: maaseuturahoitusta Leader Satasillalta.*

Visit Eurajoki Rauman merimuseo Leader Satasilta Luvia Seor ry

Keskiviikkona julkaistiin hankkeen ensimmäinen tuotos eli Raumanmeren laivanvarustajat -lautapeli! 🎉
Pelin sisältöjä on suunniteltu osana Kohti vieraita satamia 2. -hanketta ja sen ulkoasun suunnitteluun ja painatukseen on saatu erillisrahoitus Korsi - Eurajoen Säästöpankkisäätiöltä.

Pelissä on kaikkiaan yli 150 osaa, joiden läpikäymisessä on ollut melkoinen työ, joten nyt julkaisun jälkeen saa hanketyöntekijäkin henkäistä tyytyväisyydestä. Suuret kiitokset myös kaikille pelin suunnittelussa avustaneille!

⚓ Lautapelin suorana esikuvana toiminut Kokkolan Matkailu Oy:n vuonna 2009 julkaisema Kokkolan laivanvarustajat -peli esitteli paikallisia laivanvarustajia. Uudessa pelissä laivanvarustajia ja isoja laivoja esitellään niin Raumalta, Luvialta kuin Pyhärannastakin. Ensimmäisenä lastina pelaajilla on tietysti tervan sijaan puutavaraa. Peliä on pelattu Rauman merimuseolla seiskaluokkalaisten kulttuurikasvatussuunnitelmaan liittyvien käyntien yhteydessä ja paikallisen version teettämisestä on haaveiltu jo useampia vuosia. Kokkolan matkailulle kiitokset pelin oikeuksista! Pelit valmisti Tactic Games

⚓ Raumanmeren laivanvarustajat on 1800-luvulle sijoittuva koko perheen historiallinen lautapeli, jossa pelaajilla on tavoitteena nousta vauraimmaksi laivanvarustajaksi Pohjois-Euroopan merillä. Pelaajat pyrkivät rikastumaan ostamalla ja myymällä rahteja eri Pohjois-Euroopan satamissa. Pelimenestykseen eivät vaikuta vain pelaajan taidot tai strategia vaan myös talouden suhdanteet, poliittiset selkkaukset ja puhdas sattuma. Peli on pelattavissa suomen- ja englanninkielisenä, pelin säännöt ovat myös ruotsiksi.

⚓ Peliin pääsee tutustumaan ja sen saa ostettua omakseen Rauman merimuseon museokaupasta. Kesällä järjestetään ohjattuja pelituokioita. Peliä on jaettu myös lainattavaksi Eurajoen, Rauman ja Pyhärannan kirjastoista!

⚓ Tiedätkö pelistä kiinnostuneen tahon? Ota yhteyttä hanketyöntekijä Riittaan, [email protected]

*Hankkeelle on saatu EU: maaseuturahoitusta Leader Satasillalta.*
Leader Satasilta Luvia Seor ry Visit Eurajoki

👋🏼🎉

Julkaisimme tänään Rauma-päivän juhlinnan kunniaksi uuden "Raumanmeren laivanvarustajat" -lautapelin! Tervetuloa tutustumaan siihen ja museonäyttelyihin ke 16.4. klo 12-16! Näyttelyihin on juhlan kunniaksi vapaa pääsy.

Peliin voi tutustua tänään myös Kauppatorin kansanjuhlassa klo 14-18.30. Jos et tällä kertaa pääse Raumalle, m***a peli kutkuttaisi, se on viety nyt myös merimuseon verkkokauppaan. 😉 https://rmm.fi/kauppa/tuotteet/lahjatavarat/kaikki-lahjatavarat/raumanmeren-laivanvarustajat-lautapeli/

Pelin tekemistä ovat tukeneet KORSI Eurajoen Säästöpankkisäätiö ja EU:n maaseuturahoitusta on saatu Leader Satasilta -ryhmältä.
Leader Satasilta