31/03/2026
Viikonlopun jäljiltä oli putsaajat paikalla,
kun bussipysäkin katoksen lasit olivat ottaneet osumaa.
Työni vuoksi lähestyn kuvan aihetta nuorten näkökulmasta, syyttämättä ketään.
M***a haluan nostaa kotikaupungissani havaitsemani ilmiön esille, tässä nyt kolmesta näkökulmasta tarkasteltuna.
Terapeutti lähestyisi rikottua lasia pohtimalla, kuinka pahoinvoiva tekijä on. Onko syytä huoleen?
Valmentavalla otteella näen nuoret (ja kaikki sitä vanhemmat) valintoja tekevänä ihmisenä. Ja rikkoutunut lasi kertoo huonosta valinnasta, vaikka ehkä just siinä hetkessä jännältä tai rohkealta tuntuneelta voimannäytteeltä ja onhan toki valinnan taustalla saattanut olla paha tai ärsyyntynyt olo.
Kaupungissamme myös päätöksiä tekevänä haluaisin nostaa tämänkin näkökulman.
Tämä viaton bussipysäkki on katettu ja lasitettu, että bussia odottelevat saisivat olla suojassa tuulelta ja tuiverrukselta. Siihen on käytetty kaupunkimme varoja 💸, ei puussa🌳kasvavia, vaan sinun ja minun verovaroin kertyneitä, niitä joita päättäjinä yritämme saada kaupunkilaisten näkökulmasta mahdollisimman hyvin ja moneen riittämään.
Nuorten valmentajana ja kaupunkilaisten edustajana toivoisin, että kotona jutellaan lasten ja nuorten kanssa omien, toisten ja yhteisten tavaroiden rikkomisesta ja erityisesti sen välttämisestä.
Jos kotona menee telkkari rikki ~ niin se joko on rikki tai korjaaminen / uuden ostaminen on pois jonkun muun asian hankinnasta.
Sama pätee toisten ja yhteisiin asioihin.
Nyt lasittomassa katoksessa tulee 🌬️
