Metsänväen matkassa

💚 ÄÄNIMALJARENTOUTUSTUOKIO 11.6 💚

Sydämellisesti tervetuloa rentoutumaan, hellittämään ja ihan vain olemaan äänimaljarentoutustuokioon torstaina 11.6. klo 18-19 Villa Munkholmaan.

✨ Äänimaljarentoutustuokiossa saat päästää irti kiireestä, stressistä ja suorittamisesta. Voit vain olla ja ottaa vastaan.

✨ Äänimaljojen lempeä värähtely on syvärentouttavaa. Värähtely voi helpottaa stressioireita, rauhoittaa ylivirittynyttä hermostoa, rentouttaa, parantaa unenlaatua ja tasapainottaa oloasi.

Tuokio järjestetään idyllisen kahvila-ravintola Villa Munkholman takaterassilla (os. Munkholmantie 101, Kotka).
Ota mukaasi oma alusta, peitto, tyyny ja juotavaa.

Tuokion hinta on 15 € (käteinen tai Mobilepay)

Ilmoittaudu mukaan viimeistään 9.6
[email protected]

Äänimaljarentoutustuokiossa rajoitettu osanotto, maks 8 osallistujaa.

✨ TULE mukaan nauttimaan rentouttavasta tuokiosta ihanassa illassa
T: Metsänväen matkassa Jaana

Mulla on ollut jo vähän aikaa sellainen epämääräinen tunne. Tunne, että soudan ja huopaan, menen elämässä sinne ja tänne, pyörin ympyrää...

Kaikki on periaatteessa hyvin, m***a jokin vaivaa. Enkä saa siitä kiinni, että mikä se on.

Päätin kysyä korteilta, että saisinko niistä apua ajatuksiini. Korteiksi valikoitui tänään Ullan ihanat Metsän aarteet - kortit.

Korteissa oli kysymykset:
"Millaisena haluat muiden näkevän sinut?"
"Mitä kaunista ja hyvää haluaisit luoda maailmaan?"

Erittäin hyviä kysymyksiä 💚

✨️ Haluaisin muiden näkevän minut hyvänä ihmisenä, rohkeana, rehellisenä ja aitona. Sellaisena, johon voi luottaa ja joka haluaa toiselle vain hyvää.
✨️ Haluaisin luoda maailmaan toivoa, rakkautta itseen ja toiseen, tilaa ja mahdollisuuksia toteuttaa unelmia.

Nämä kysymykset ja vastausten mietintä saivat mun aivot raksuttamaan lisää. Mitä maailma juuri nyt tarvitsee? Entä sen asukkaat? Luonto? Sinä ja minä? Mitä tarvitaan???

✨️ Kohtaamisia, lempeyttä, hyväksyntää. Halauksia, kosketuksia, luontoyhteytta. Iloa, naurua, hyvää mieltä.

Oletko sinä samaa mieltä?

🌿Kommentoi, mitä sun mielestä maailma tässä hetkessä tarvitsee. Mitä sinä tarvitset?

Olen täällä, kun tarvitset halauksen 💚

Metsänväen matkassa Jaana

Äiti❤️

Ilman sinua ei olisi minua

Olet ollut poissa jo aika kauan - lähes 30 vuotta

Toisinaan minulla on aivan valtava ikävä. Haluaisin kysyä neuvoa tai kertoa asioita...

Viisaat ovat olleet oikeassa - suru helpottaa ajan myötä - se muuttaa muotoaan - m***a ei häviä. Sen kanssa voi oppia elämään.

Äitienpäivä on sellainen päivä, joka nostaa tunteita pintaan. Aika monellakin tavalla ja varmaan aika monella ihmisellä. On iloa, riemua, naurua ja rakkautta. On surua, pettymystä, ahdistusta. On vihaa, katkeruutta, epätoivoa ja tyhjyyttä.

Ollaan kuitenkin läsnä toinen toisillemme näissä hetkissä. Tuetaan toisiamme, iloitaan ja surraan yhdessä. Muistetaan, että jokainen on arvokas sellaisena kuin on ja jokaisella on oikeus omiin tunteisiinsa.

Äitiyttä on erilaista, kunnioitetaan jokaisen valintoja, toiveita ja käytäntöjä. Kuljetaan heidän rinnallaan, joille äitiys ei halusta huolimatta ole toteutunut.

Muista, olet tärkeä sellaisena kuin olet ✨

Ihanaa äitienpäivää kaikille äideille 🌹

Olen lavatanssikurssilla - alkeissa – toista kertaa. Opettelen perusaskeleita, jotta pystyisin, kehtaisin, osaisin. Olen niin pitkällä mukavuusalueeni ulkopuolella kuin vain voin olla. Olin myös viime keväänä lavatanssin alkeiskurssilla. Tykkäsin kyllä, m***a rohkeuteni ei riittänyt sen pidemmälle. Olisin kyllä halunnut mennä lavoille tanssimaan, m***a ei vaan. Nyt olen siis toista kertaa harjoittelemassa, jos vaikka saisin itsestäni irti niin paljon, että päätyisin kivenheiton päässä olevalle Tampsan tanssilavalle.
Jos, jos, jos…

Mikä minua sitten esti viime vuonna? Miksi rohkeus ei riittänyt? Mitä pelkäsin? Vastaus on epäonnistumisen pelko. Mitä jos mokaan, en osaa askeleita. Mitä jos astun jonkun varpaille? Mitä jos kukaan ei hae minua. Mitä jos joku hakee???

Viimeksi sunnuntain harjoituksissa pitkään lavatansseja harrastanut tanssipartneri sanoi minulle, kun tuskastelin askeleiden kanssa: ”ei sillä ole väliä, jos mokaa ja tanssii väärin, vaan sillä on väliä, että uskaltaa jatkaa siitä eteenpäin.” 👈 TÄMÄ oli mielestäni aivan valtavan hienosti sanottu. Oivalluttavaa ja kannustavaa.

Olen miettinyt tätä asiaa tosi paljon viime aikoina. Muutenkin kuin tuon tanssikurssin kautta. Mitä oikeastaan tarkoittaa epäonnistumisen pelko. Miten paljon se voikaan meihin vaikuttaa? Se estää edes yrittämästä, tai yrittämästä uudestaan, se lamaannuttaa, jähmettää ja saa pakenemaan. Mitä jos epäonnistun?

No ihan aikuisten oikeasti. Mitä siitä pahimmillaan seuraa, epäonnistumisesta (olettaen, että mitään peruuttamatonta ei ole tapahtunut)? Fyysisiä reaktioita; punastumista, hikoilua, sydämen tykytystä, takeltelua sanoissa, jähmettymistä tai paikalta pakenemista. Tunteita; häpeää, pelkoa, ahdistusta ja pettymystä. No mitä sitten, mitä sitten tapahtuu?

Se riippuu sinusta. Epäonnistuminen on stressireaktio ja aiheuttaa samanlaisia reaktioita kuin stressi. Epäonnistuminen on kuitenkin pohjimmiltaan tunne. Tunteen aiheuttaa ajatus, josta seuraa toiminta. Eli tämä on ketju: ajatus / tulkinta tilanteesta (mokasin) ➡️ tunne (hävettää) ➡️ toiminta (pakenen paikalta). Sydän jää tykyttämään, verenpaine on tapissa ja silmissä paistaa pelko. Tilanne on ohi.

Jäätkö sinä kiinni tähän epäonnistumisen tunteeseen? Muodostuuko tästä este sinun tiellesi? Se mitä epäonnistumisen jälkeen sinulle tapahtuu, riippuu sinusta. Sinä itse voit vaikuttaa miten tästä pääsee eteenpäin. Kuitenkin ja todennäköisesti tilanne ei ollut niin suuri, niin hävettävä, niin ainutkertainen ettei kukaan muu ole koskaan kokenut samaa. Jokainen mokaa joskus. Se on fakta. Kaikille käy vahinkoja. Se on fakta. Se mitä sinulle tapahtui, on satavarmasti käynyt myös jollekin toiselle. Se on fakta.

Vältteletkö asioita epäonnistumisen pelossa? Se on uuvuttavaa ja estää sinua tekemästä asioita, joita haluaisit tehdä. Miten tästä kierteestä pääsee eroon? Sinun on kohdattava pelkosi, astuttava sinne epämukavuusalueelle, askel kerrallaan. Pyydä apua, jaa ajatuksia, arvosta itseäsi, ole myötätuntoinen itseäsi kohtaan.

Mieti, kuka sanoo sinulle, että olet epäonnistunut tai olet onnistunut. Kuka sinun tekemisiäsi arvottaa?? Sinä itse. Se mihin keskityt, vahvistuu. Keskity niihin asioihin, jotka ovat sinun vahvuutesi, näe asioita, joissa olet hyvä. Ajattele, että jokainen epäonnistuminen vie sinua eteenpäin ja näin se onkin oppimiskokemus.

Nauti tästä matkasta, olet erinomaisen hyvä juuri tuollaisena, keskeneräisenä, säröillä, aitona sinuna

Olen täällä, jos tarvitset tukea 💚

Tavataan tanssilavoilla 🔥
Metsänväen matkassa Jaana

Pieni kurkistus uuteen palveluuni 💚

Tiesitkö, että kuvakorttien kanssa voi päästä kiinni sellaisiin ajatuksiin, toiveisiin, haaveisiin, haavoihin, joita emme itse tiedosta.

Korttien kanssa voidaan mm. rakentaa unelmia, purkaa uskomuksia ja päästä kiinni tunnelukkoihin.

Kiinnostaisiko päästä testaamaan tämä?? 🌞✨️

Hei sinulle 💚

Halusin tulla muistuttamaan sinua, että tarjoan yhä edelleen luontolähtöisiä palveluita: retkiä, seikkailuja, haahuilua, valmennuksia, rentoutumista ja hyvää oloa luonnossa.

Päätoimialueeni on Kotka - Hamina - Pyhtää.

Ota yhteyttä, kysy, kerro, ehdota. Suunnitellaan yhdessä juuri sinulle sopiva elämys tai palvelu ✨️

Tule mukaan Metsänväen matkaan 💚

T: Metsänväen matkassa Jaana

Mun elämä on feikkiä
- vai onko?
Kenen elämää sinä elät?

Yhä edelleen jatkoa noihin aikaisempiin kirjoituksiini. Olen suorittaja, kiltti suorittajanainen, keski-ikäinen, itseä toisiin vertaileva, riittämättömyyden aallonharjalla tasapainoileva feikkaaja.

Kun vertaan itseäni muihin, tunnen oloni toisinaan hieman epätodelliseksi? Mieleeni nousee ajatuksia: olenko oikeasti tälläinen, osaanko varmasti, mitä jos… Suurin ja ehkä tärkein ajatus joka tulee yhä useammin lähelle on: KUKA MINÄ OLEN? Millainen minä pohjimmiltani olen? Mistä tykkään ja mistä en? Ihan oikeasti, onko tämä tässä minä. Vai ehkä kuitenkin odotusten luoma illuusio? Odotusten, jotka tulevat itseni ulkopuolelta. Odotusten, jotka ovat muovanneet minusta minut? Muiden ihmisten ajatukset, toiveet, ohjeet, neuvot… Kaikki se tieto jota on tullut joka tuutista, se jota olen imenyt kirjoista, kuunnellut opettajilta, ottanut vastaan mielestäni viisaammilta. Näin pitää tehdä jotta pärjäät. Näin kuuluu tehdä jotta voisit paremmin. Olemalla näin kaikki tykkäävät sinusta.

Mitä tuo kaikki on tuonut minulle? Feikki elämän, ahdistusta, riittämättömyyden tunnetta, epämääräistä pahaa oloa ja tietysti sitä suorittamisen pakkoa. Miten selviän tästä kaikesta? Miten pääsen eroon tästä pahasta olosta? MITÄ MINUN PITÄISI NYT TEHDÄ??

Jos sinä olisit tässä tilanteessa, kertoisit minulle tätä tarinaa, antaisin sinulle yhden ainoan neuvon: PYSÄHDY. Pysähdy itsesi äärelle. Pysähdy kuuntelemaan itseäsi. Anna aikaa itsellesi. Älä odota, älä vaadi, älä toivo, älä yritä ratkaista. Ole rauhassa itsesi kanssa. Anna ajatusten tulla ja mennä. Anna tunteiden tulla ja mennä. Anna kehollisten tuntemusten tulla ja mennä. Huuda, itke, raivoa, naura, hypi, juokse. Kaikki vastaukset ovat sisälläsi. Pysähdy kuulemaan itseäsi. Tämä on vaikeaa, se ottaa aikaa, haastaa sinua, pelottaa. Ajatukset, jotka risteilevät päässäsi, tunteet jotka nousevat sisältäsi, vatsaa koskee – oksettaa – päätä särkee. Pysähdy kuulemaan sinua, punnitse kenen ajatuksia, oppeja, odotuksia kaikki on. Kysy itseltäsi: onko tämä minua. Päästä irti kaikesta turhasta.

Vain olemalla itsellesi läsnä, pystyt palaamaan omaan sisäiseen minääsi. Siihen kuka sinä oikeasti olet, mitä toivot, mitä haluat. Ilman, että kukaan ohjaa sinua, vaatii sinulta mitään, kukaan odottaa että jotain tapahtuu.

Tiedän kokemuksesta, että pysähtyminen on aivan valtavan vaikeaa. M***a, jotta sinä voisit hyvin, eläisit sinun omaa elämääsi (etkä mitään feikkiä), pyydän, pysähdy. Pysähdy itsesi tähden. Kysy itseltäsi: mitä minä haluan, mitä minä tarvitsen, mitä minun pitää tehdä (vai pitääkö mitään)? Kysy mistä minä haaveilen, mitä minä toivon elämältä, mistä minä unelmoin?

Tiedän, että tämän jälkeen olosi helpottuu. Se ottaa aikansa, lupaan, että se helpottaa.

Olen täällä, jos tarvitset apua 💚

Metsänväen matkassa Jaana

Tämä teksti on suoraan jatkoa tuolle edelliselle postaukselleni. Siinä kerroin, että kehoni pysäytti minut totaalisesti heittämällä eteen asentohuimauksen. Kirjoitin silloin suorittamisesta ja siitä mikä ihme minua siihen ajaa.

No sanon aivan suoraan: RIITTÄMÄTTÖMYYDEN TUNNE. Se on se maaginen sanayhdistelmä, josta varmaan hyvin moni muukin ikäiseni, kiltti, suorittajanainen kärsii. Totesin kirjoituksessani, että vertailen itseäni muihin. Vertailen itseäni sellaisiin naisiin, jotka tuntuvat saavan aikaan ainoastaan onnistumisia. He menestyvät työelämässä, heillä on paljon ystäviä, hienoja harrastuksia. He pyörittävät vasemmalla kädellä perheen arkea, heillä on aikaa levätä ja hemmotella itseään. Hmmm…

Kadehdin heitä, jotka saavat paljon tykkäyksiä somejulkaisuihinsa. Heitä, joiden kuvat ovat aina suorassa ja teksti sujuvaa. Heitä, jotka ovat niin suosittuja, etteivät asiakkaat mahdu ryhmiin tai tunneille. Heidän palvelunsa ovat aallonharjalla ja asiakkaat löytävät tiensä niiden pariin. Heitä, joiden elämä tuntuu olevan yhtä aurinkoa, menestystä ja glooriaa. Hmmm…

M***a miksi ihmeessä tunnen riittämättömyyttä ja kateutta?? Miksi ihmeessä vertailen itseäni toisiin?? Miksi en ole tyytyväinen siihen mitä MINÄ olen saavuttanut, siitä mitä minulla on? Eihän SINUN onnesi, menestymisesi ja hyvä mielesi ole minulta pois. Tämä ajatus on se, mitä minun pitää työstää.

Mistä riittämättömyyden tunne sitten kumpuaa? Kannamme mukanamme lapsuutemme tapahtumia, tunteita ja taustaa (kotia, vanhempia, sukua yms.). Saatamme kantaa myös ylisukupolvista traumaa (muistoja, tunteita ja ajatuksia) jotka eivät ole meidän omia. Meillä saattaa olla aktivoitunut esimerkiksi RIITTÄMÄTTÖMYYDEN TUNNELUKKO. Tunne siitä ettei ole riittävän hyvä, ei kelpaa, ei osaa. Tunne siitä, että on huonompi kuin muut. On erilainen, vääränlainen. On tyhmä, osaamaton, äänekäs, jotain liikaa tai liian vähän.

Riittämättömyyden tunnelukko napsahtaa meidän nilkkaan jo lapsena. Se on suoraan seurausta siitä, miten meitä on kohdeltu lapsena ja nuorena, miten meihin on suhtauduttu, miten meitä on kannustettu, millaisia vaatimuksia meille on asetettu. Kannamme sitä mukanamme läpi elämän, jos emme saa sitä auki. Sen auki saamiseksi tarvitaan työskentelyä tunnelukon kanssa. Pysähtymistä sen äärelle, siihen tunteeseen, ajatuksiin ja käytökseen, jota riittämättömyys sinussa herättää.

Kokemuksesta tiedän, se ei ole helppoa. Todennäköisesti tarvitset siinä apua. Kuuntelijaa, tukijaa, oivalluttajaa. Tarvitset siihen aikaa, kärsivällisyyttä, lempeyttä itseäsi kohtaan…

Muista, et ole yksin…

Olen täällä...

Pysähdy hetkeksi miettimään mitä metsä sinulle merkitsee?

Minulle metsä on aina ollut paikka, jossa tunnen rauhaa, yhteenkuuluvuutta ja syvää luontoyhteyttä. Nautin metsässä kuljeskelusta, haahuilusta... Nautin metsän äänistä, tuoksuista ja näkymistä.

Metsän energia on joka päivä erilainen ja jokaisessa metsässä on oma energiansa. Minut on opetettu kunnioittamaan metsää, sen antimia, eläimiä ja kasveja. Kuljen mieluiten metsässä yksin nauttien rauhassa sen tunnelmasta.

Entä sinä?
Mitä metsä sinulle merkitsee?

Nyt on pakko sanoa, että aina ei mene ihan putkeen.

Olen yrittänyt ryhdistäytyä ja kirjoittaa julkaisuja someen säännöllisesti. Kun uusi hoitotilakin pian valmistuu. Pitää miettiä palveluita, markkinoida ja tiedottaa, pitää rakentaa, sisustaa, juosta kaupoilla. Pitää suorittaa, tehdä ja jaksaa…

Ja se mitä siitä seurasi… Olen tällä hetkellä sairaslomalla asentohuimauksen vuoksi. Se kiire loppui siihen. Eli kroppa painoi jarrua, pysäytti ja kahlitsi paikoilleen. Niska, korvat ja koko pää on ihan jumissa. Olo oli alkuviikosta aika kamala. Ainoa asento, jossa pysyin ”pystyssä” oli vaakataso. Nyt rupeaa pikkuhiljaa helpottamaan…

Tämä oli siis alustus siihen mitä olin ajatellut jo aikaisemminkin kirjoittaa, eli SUORITTAMINEN. Pakko suorittaa, päteä, saada aikaan. Miksi, ketä varten, millä keinoilla? Ajaako minua suorittamaan sisäinen motivaatio; oma tahto, halu tehdä asioita? Vai onko kyseessä ulkoinen voima, motivaatio, joka kertoo minulle mitä minun pitää tehdä? Onko minulle asetettu odotuksia muiden ihmisten taholta? Ohjaako tekemistäni sosiaalinen paine? Vertailenko itseäni muihin? Vastaan tähän KYLLÄ.

Minulla on suuri sisäinen palo oppia uutta, opiskella ja hankkia tietoa. Se on totta puhuen, ehkä suurin suorittamisen kohteeni. Olen miettinyt viime aikoina, että miksi teen niin? Miksi, miksi haluan ja mihin tarvitsen todistuksen siitä, että osaan sitä ja tätä. Ketä varten opiskelen? Asiakkaitani? Pystynkö tuomaan palveluihini niin paljon lisäarvoa opintojeni kautta? Kyllä, nautin uuden oppimisesta. Luulen kuitenkin, että asiakkaani tulisivat hieman vähemmälläkin. Olen itse asiassa aika varma siitä. Opiskellessani äänimaljahoitamisen saloja, kouluttajani sanoi minulle: ”oikeat asiakkaat löytävät kyllä sinut.” Se on lohduttava ajatus. Vähemmälläkin siis pärjää.

Minussa taistelevat sisäinen ja ulkoinen motivaatio. Ne luovat tällä hetkellä elämääni jännitettä, joka heijastuu jokaiselle elämänalueelleni. Myös terveyteeni. No, miten saan elämäni jälleen hallintaani? Miten pystyn hidastamaan ja rauhoittamaan hermostoni?

Otan siis käyttöön yhden suosikkikeinoni: METSÄN. Lisään elämääni luontoaltistusta, tuoksuja, ääniä, kosketusta, puhtaita makuja. Tämä auttaa hidastamaan, olemaan itselle läsnä. Pysäyttämään kelan, joka pyörii jatkuvalla syötöllä päässäni.

Päästän irti. Olen kiitollinen 💚