Yksityinen perhepäivähoitaja Mirva Virtanen

Yhteisiä savityöhommia 🌸

Viime viikolla jo vietettiin tämän kauden ensimmäinen Tiitiäisten yhteinen koko päivä. Marikan ryhmä tuli meille touhuilemaan ja pihalla tulikin tosi kivat leikit porukalla. Me on sovittu, että lapsia voidaan tuoda ja hakea näinä yhteisinä päivinä sieltä, missä päivä on vietetään ja tällöinkin tuli Marikan ryhmästä tuttu kaveri reippaana meille suoraan ennen kuin Marika ehti paikalle. Kun toinen aikuinen pääsee paikalle, voi toinen päästää valmiita lapsia ulos eteisestä odottamasta ja tulla itse ulos perästä päin, kun kaikki on puettu. Muutenkin näinä yhteisinä päivinä on tosi mukavaa, kun voidaan jakaa vastuita ja tekemisiä.

Lasten touhutessa pihapuuhia valmisteltiin Marikan kanssa matalalle pihapöydälle Marikan tuomat savityöhommat valmiiksi muksuille. Nämä olikin tosi kivoja. Ensin savea sai tunnustella, pehmittää käsin ja muotoilla sitten siitä pallo, jonka jälkeen pallo kaulittiin ohuehkoksi pyöreäksi tai soikeaksi levyksi. Levyyn tehtiin reikä ripustusnarua varten. Pihasta ja meidän keväällä istuttamasta kukkapenkistä lapset saivat etsiä savitöihin painettavia kasveja. Näiden kuivuttua kunnolla kasvit poistetaan ja ne voidaan vielä maalata vesiväreillä ja korostaa kasvien jättämiä siluetteja.

Ulkoilun ja taiteilun jälkeen syötiin yhdessä lounasta, jonka kävin laittamassa uuniin Marikan vahtiessa ulkona lasten leikkejä. Yhteisen lounaan jälkeen lähdettiin päivälevolle ja nukkarissa olikin nyt paljon unituhinaa ja petejä myös lattiatasolla koko porukan päivälepoa varten. Molempien luona on mahdollisuudet koko porukan yhteiseen lepohetkeen. Iltapäiväksi tein välipalalle kaura-omenapaistosta, jota syötiin vaniljakastikkeen kanssa myös molempien ryhmien erityisruokavaliot huomioiden.

Olipa meillä taas tosi mukava päivä, vaikka hulinaa olikin tuplaten normipäivään verrattuna. Uusi pikkumurukaan ei ollut moksiskaan, vaikka yllättäen väkeä olikin näin paljon enemmän.

Kangasalan kaupunginvaltuutettu Hanna Holma lta oikein hyvä kirjoitus. Itse myös peräänkuulutan perheiden mahdollisuutta valita lapselleen omien arvojensa ja tarpeidensa mukainen varhaiskasvatusmuoto ja -paikka.

Ja siksi lainkin mukaan vaihtoehtoja tulee kunnan/kaupungin tarjota ja järjestettävä varhaiskasvatusta siinä laajuudessa ja niillä vaihtoehdoilla, joihin tarvetta ja kysyntää on sekä tiedotettava näistä vaihtoehdoista.

Omien arvojen ja tarpeiden mukaisiin valintoihin ei isoihin yksiköihin palveluiden keskittäminen tarjoa mahdollisuutta. Myös pienempiä ja mahdollisesti yksityisiä yksiköitä on tarpeen ylläpitää ja etenkin tulee perhepäivähoidon toimintaedellytyksiä vahvistaa ja lisätä isoihin yksiköihin keskittämisen ohella.

Perhepäivähoito tarjoaa lapselle kodinomaisemman ja rauhallisemman kasvuympäristön kasvaa ja kehittyä pienessä lapsiryhmässä, jossa laadukas ja monipuolinen varhaiskasvatus noudattaa samoja säädöksiä ja samaa varhaiskasvatuslakia kuin päiväkodeissakin. Perhepäivähoito tarjoaa lapselle myös pysyvän ja turvallisen läheisen ihmissuhteen, sillä hoitaja pysyy samana lapsen koko varhaiskasvatuspäivän ajan eikä ryhmässä vaihdu lukuisat sijaiset yhtenään.

Oletko sinä palveluiden keskittämisen suhteen puolesta vai vastaan?

Mitä keskittäminen oikeasti maksaa?

Suomessa on jo pitkään uskottu keskittämiseen. Päiväkoteja, kouluja, terveysasemia ja muita lähipalveluja on koottu suurempiin yksiköihin. Ajatus on helppo ymmärtää: kun toimintaa keskitetään, tiloja ja henkilöstöä voidaan käyttää tehokkaammin ja kustannuksia säästää.

M***a mitä keskittäminen oikeasti maksaa?

Pienen lapsen näkökulmasta suuri päiväkoti ei ole automaattisesti parempi. Lapsi tarvitsee turvallisia aikuisia, tuttuja kasvoja ja pysyviä ihmissuhteita. Hän tarvitsee rauhaa kasvaa.

Joissakin kunnissa on linjattu, ettei uusia päiväkoteja rakenneta alle sadan lapsen yksikköinä. Tehokkuuden näkökulmasta ratkaisu voi tuntua järkevältä. M***a onko sata, 150 tai 200 lasta samassa rakennuksessa todella se asia, josta varhaiskasvatuksen hyvä laatu syntyy?

Suomessa ajateltiin tästä vielä aiemmin toisin. Vuoden 1973 päivähoitolaissa päiväkodin enimmäiskooksi määriteltiin sata hoitopaikkaa, josta voitiin erityisestä syystä poiketa. Nykyisestä lainsäädännöstä vastaava päiväkodin kokonaiskoon raja on poistunut.

En ajattele, että sata lasta olisi mikään maaginen tai tutkimukseen perustuva optimaalinen raja. Päiväkodin koko ei yksin ratkaise sitä, onko paikka lapselle hyvä. Olennaisempaa on se, millaisia lapsiryhmiä muodostetaan, kuinka pysyvää henkilöstö on ja saako lapsi riittävästi turvallista ja yksilöllistä kohtaamista.

Siksi kysymys pitäisi ehkä kääntää toisinpäin.

Miksi suuren yksikön pitäisi olla lähtökohtaisesti parempi kuin pienemmän?

Keskittämisen hyödyt on helppo laskea. Yksi suuri rakennus voi tulla halvemmaksi kuin kaksi pientä. Hallintoa voidaan keskittää ja tiloja käyttää tehokkaammin. Excelissä luvut voivat näyttää hyviltä.

Ihmisten arkea ei voi laittaa exceliin.

Mitä maksaa pidempi matka päiväkotiin? Mitä maksaa se, jos lähipalvelut katoavat ja arjen asiointi vaikeutuu? Mitä tapahtuu paikalliselle yhteisölle, kun palvelut viedään kauemmas? Entä jos suuri yksikkö lisää henkilöstön vaihtuvuutta tai tekee työstä raskaampaa?

Näitä kustannuksia on vaikeampi laskea.

Vielä vaikeampaa on laskea niitä seurauksia, jotka näkyvät vasta vuosien päästä.

Lapsen turvallinen kasvuympäristö ei ole vain pehmeä arvo, joka voidaan jättää talouslaskelmien ulkopuolelle. Varhaisella tuella ja ennaltaehkäisyllä on merkitystä myös myöhempään palvelujen tarpeeseen. Kun ongelmiin pystytään tarttumaan ajoissa, voidaan parhaimmillaan ehkäistä raskaampien palvelujen tarvetta myöhemmin.

Siksi hyvinvointia pitäisi tarkastella myös investointina.

Meillä on kuitenkin tapana laskea tarkasti se, paljonko palvelujen keskittäminen säästää tänään. Paljon vähemmän mietimme sitä, mitä säästö voi maksaa huomenna.

Tähän pitäisi saada muutos.

Kun päätämme palveluverkosta, emme voi tarkastella vain rakennusten, henkilöstön ja hallinnon kustannuksia. Samalla pitäisi arvioida saavutettavuutta, yhteisöllisyyttä, henkilöstön pysyvyyttä ja vaikutuksia ihmisten hyvinvointiin.

En ajattele, että kaikki palvelut pitäisi säilyttää pieninä tai että pieni yksikkö olisi aina suurta yksikköä parempi. Huonosti toimiva pieni päiväkoti ei muutu hyväksi vain siksi, että se on pieni. Toisaalta suuri yksikkö voi olla hyvin johdettu ja toimiva.

M***a meidän pitäisi uskaltaa kyseenalaistaa ajatus siitä, että suurempi on aina tehokkaampi ja siksi parempi.

Itse uskon hajautetumpaan yhteiskuntaan. Siihen, että palvelut ovat lähellä ihmisiä ja että paikallisilla yhteisöillä on merkitystä. Kaikkea ei tarvitse keskittää vain siksi, että suurempi yksikkö näyttää tehokkaammalta paperilla.

Erityisesti lasten kohdalla meidän pitäisi pysähtyä miettimään, kuinka pitkälle keskittämisessä on järkevää mennä.

Lapsi tarvitsee turvallisen lapsuuden.

Kun päätämme päiväkotien koosta, lähtökohdan pitäisi olla lapsen hyvinvointi – ei se, kuinka m***a lasta saadaan mahtumaan samaan rakennukseen.

Muistellaan jäätelökesää! 🍦

Me valmistellaan usein oman ryhmän askarteluja myös toistemme ryhmillekin. Samalla kun tekee valmisteluja, tekee niitä helposti vähän enemmänkin. Välillä onkin oikein mukava saada valmiiksi valmisteltu ja mietitty askarteluidea materiaaleineen valmiina tehtäväksi sitten kun omassa ryhmässä sopiva hetki on.

Jaetaan myös paljon löytämiämme askartelu- ja taiteiluideoita puolin ja toisin ja usein niistä päätetään, mitä yhdessä toteutetaan. Materiaaleja hankitaan yhteistuumin ja ensin tietenkin hyödynnetään ne materiaalit mitä kultakin kotoa löytyy. Läheisen työkaverin ideat ja vahvuudet on suuri rikkaus tässä työssä.

Tällä kertaa valmistelin meille ja Marikan ryhmälle valmiiksi kivan kesäisen jäätelöpuikkoaskartelun kesämuistoista jutustelun oheen. Meillä pienille 1-vuotiaille muruille leikkasin jäätelön valmiiksi, m***a 2- ja 3-vuotiaiden kanssa harjoiteltiin yhdessä saksien käyttöä ja leikkaamista viivaa pitkin. Jokainen sai itse liimailla kreppipaperikoristeet jätskeihinsä miten halusi.

Näistä tuli oikein kivoja ja herkullisen näköisiä jäätelöpuikkoja!

Mustikkapiirakkapäivän mustikkaretki 🫐

Aina elokuussa 6.8. vietetään valtakunnallista mustikkapiirakkapäivää. Me lähdettiin tuolloin meidän lähimetsään eli Mörrimöykkymetsään katsomaan löydetäänkö sieltä vielä mustikoita. Ja löydettiinhän me ja myös vattuja. Murut napsivat luonnon vitamiinit suoraan suihin ja itse keräsin meille vähän kippoon mustikoita mukaan. Niistä tehtiin maistiaisiksi mustikkamaitoa välipalalle.

Marjojen poimiminen on pienille hyvää pinsettiotteen harjoittelua sekä käden motoriikan treeniä samalla kun silmän ja käden yhteistyö kehittyy ja vahvistuu. Pienikin metsikkö leikkiympäristönä innostaa touhuiluun ihan eri lailla kuin piha tai leikkipuisto ja epätasainen maasto haastaa ja tekee hyvää lasten motoriselle kehitykselle.

Tein välipalalle toki myös mustikkapiirakan murujen nukkuessa päiväunia, m***a siitä en muistanut ottaa kuvaa todisteeksi.

"Peiton alle, sanoi Torkku-Kalle.
Odota vähän, sanoi Virkku tähän.
Syödään ensin, sanoi nälkäinen Asta,
sitten nukutaan vasta." 🥱
Kauniita päiväunia!

Muruja päiväunille peitellessä loruttelen aina tätä vanhaa lorua. Murut osaavat sitä jo odottaa ja se on jokaisen oma henkilökohtainen hetki, kun murut peittelen vuorotellen ja toivotan kauniita päiväunia jokaiselle erikseen.

Nukkari on meillä taloon tehdyssä laajennusosassa ja se mitoitettiin rakennusvaiheessa näiden pienten Liisa-kerrossänkyjen mukaan. Ensi kertaa vuosikausiin on nyt ryhmä, jossa kaikki nukkuvat vielä päiväunet ja halusin peteihin kaikillle kunnon juniorkokoiset täkit ja samanlaiset pussilakanasetit. Tähän asti isommat ovat levänneet vilttien alla.

Etsin kirppareilta pitkään vihreäsävyisiä Finlaysonin Muumisettejä ja yhden löysinkin omien lasten vanhan setin kaveriksi, m***a enempää en löytänyt millään. Kuosi on ilmeisesti yli 20 vuotta vanha, koska esikoinen on sen lahjaksi joskus pienenä saanut eikä niitä enää löytynyt uutenakaan.

Vaihdoin sitten kuosia ja kesäloman aikana eräs ryhmän äideistä teki ison työn ja etsi lisää näitä settejä Vintedistä. Nyt on kaikissa pedeissä vihdoin yhtenäiset lakanat!

Kesämuistoja talteen taiteiluihin. 🌻

Liotin taas kesälomalla viime kauden kuivuneista tusseista vesivärejä murujen tämän kauden ensimmäiseen taiteiluhetkeen. Näin kuivahtaneet tussit saa vielä kivasti hyötykäyttöön. Suoraan pilttipurkissa liotettuna purkkeihin saa vielä kätevästi kannet päälle, jolloin ne on helppo säilyttää useampaa taiteiluhetkeä varten.

Ensin juteltiin kunkin kesäpuuhista ja tässä apuna meillä oli ihania taiteilija Annariikka Quistin ( By Annariikka Q ) postikortteja, joissa on kuvattuna monia muruille tuttuja kesäpuuhia. Kortteja oli mukava tutkia yhdessä ja niiden värimaailma on yhtenevä tusseista liotettujen vesivärien hempeisiin pastellisävyihin.

Murut juttelivat kesäloman muistoistaan ja maalailivat samalla innoissaan näillä vesiväreillä ihanan utuisen hempeitä kesämaalauksia. Värejä jäi vielä reilusti, joten saadaan maalata vielä yhdessä tiitiäiskavereidenkin kanssa tulevalla viikolla.

Oletko sä kokeillut kuivien tussien liottamista vesiväreiksi? Enää en itse heitä kuivahtaneita tusseja suoraan roskiin, vaan hyötykäytän ne jatkossa aina näin.

Hellou!

Täällä sitä taas ollaan työn touhussa ihanan pitkältä tuntuneen loman jälkeen. Lomailu on aina mukavaa ja lomailla voisi toki vaikka kuinka paljon, m***a kun tykkää työstään, on lomalta aina mukava palata takaisin töihin. Kuukauden lomalla ehtii paljon ja alkaa vähän tulla muruja jo ikäväkin.

Arki lähti meillä tällä viikolla käyntiin oikein mukavasti. Meillä ryhmän kokoonpano ja ikäjakauma ryhmässä hiukan muuttui, kun viskari aloitti eskarin ja hänen tilalleen taas tuli toinen 1,5-vuotias pikkumuru. Hänen kanssaan totutellaan hoidon arkeen ja rytmiin sekä meidän ryhmän rutiineihin, m***a oikein kivasti on hänelläkin hoito alkanut. Toki paljon sylittelyä pieni ihminen tarvitsee alkuun uudessa tilanteessa, kun siirtyy kotoa uuteen ympäristöön ja osaksi lapsiryhmää.

Jatkaneet murut palasivat lomalta hoitoon kuin välissä ei olisi ollutkaan kokonaisen kuukauden taukoa. Äiti kertoikin veljesten kotona hihkuneen "JEEEE!! ", kun oli kerrottu, että seuraavana päivänä pääsee taas Mirvalle hoitoon. 3-vuotiasta murua taas oli vähän jänskättänyt hoitoon palaaminen, kun isoveli ei enää tulekaan mukaan, m***a niin vaan arki lähti rullaamaan hänelläkin oikein mukavasti tutussa ympäristössä.

Yhteisiä leikkejä ja touhuja muodostui heti ja kaikilla on ollut paljon mukavaa puuhaa taas hoidon leluilla leikkiessä niin sisällä kuin ulkonakin. Tästä se meidän uusi toimintakausi lähtee taas vauhtiin.

Tervetuloa meidän mukaan!
Terkuin Mirkku

Muumipeikon juhannusruno

Pään painan ruohikolle
ja oion jalkojain.
En jaksa pohdiskella,
mä aion olla vain.
Sen viisaammat voi tehdä,
mä päivän kultaan jään.
Mä tunnen kaikki tuoksut
ja luonnon loiston nään.
Voi leikitellä mielikseen,
voi ottaa, jättää paikoilleen.
Tai olla niin kuin luonnostaan
ja maata vaan.
Mä peikko siihen uskoon jään,
on maailma tää minkä nyt mä nään.

- Tove Jansson -

Tähtirannan retkipäivä ☀

Tänään taasen retkeiltiin yhdessä yhdistykseemme Kangasalan Yksityiset Päivähoitajat Ry:een kuuluvien lapsiryhmien kanssa Lastentalo Tähtirannassa. Olikin paljon meitä liikkeellä, kymmenkunta yhdistyksemme hoitajaa lapsineen.

Yhdistyksemme järjestää tämän ihanan kesäretkipäivän vuosittain yhteistyössä Tähtirannan kanssa. Saimme nauttia ihanan kesäisestä säästä leikkien ja touhuten Tähtirannan pihapiirissä, jossa on hurjan paljon puuhattavaa. Kävimme tervehtimässä myös kaikkia Tähtirannan eläimiä ja grillituvassa grillattiin isojen aamulla kokoamat nakki-lihapullavartaat.

Kiitos antoisasta retkipäivästä taas ja yhdistyksemme sekä kiitos seurasta, kollegat, oli tosi kiva nähdä!

Muruilla oli kiva ja touhuntäyteinen päivä!

Dinosauruksia hiekkalaatikolla 🦕🦖

2-vuotias innostui leikkimään hiekkalaatikolla dinoilla isompien rakentamassa dinojen maassa.
Mahtavaa, kun isotkin viihtyvät hiekkalaatikolla leikkimässä ja eri ikäiset sopivat sekaan mukaan.

Isommat ottavat pienet mukaan ja näyttävät mallia leikeistä, tosin ovat hyvänä esimerkkinä välillä kyllä myös hölmöilyhommissakin... 😅 Nämä on näitä arjen perusjuttuja, joita välillä tulee vastaan ja joiden kautta opetellaan noudattamaan yhteisiä sääntöjä.