05/10/2026
Sininen nainen
Yksi lempikirjoistani on Edgar Lee Mastersin Spoon River -antologia.
Kirjassa kuvitteellisen pikkukaupungin asukkaat saavat äänen hautakirjoituksissaan. Lyhyisiin monologeihin mahtuu kokonaisia elämäntarinoita:rakkautta, katkeruutta, häpeää, huumoria, itsepetosta ja joskus jokin totuus, jonka ihminen haluaa viimein sanoa ääneen.
Olen käyttänyt kirjaa pitkään kirjoittamisen harjoitteluun, ja tehnyt Mastersin tavasta inspiroituneita monologeja myös omien maalausteni hahmoille.
Sininen nainen
Minä kuljetin postia neljäkymmentä vuotta.
Tunsin kaikki kadut, portit, koirat ja ihmiset. Tiesin missä talossa odotettiin kirjettä pojalta, missä veikattiin joka keskiviikko ja missä verhot vedettiin kiinni jo iltapäivällä.
Menin naimisiin Paavon kanssa. Rakensimme talon kallionrinteeseen. Kasvatimme kolme lasta ja viisi koiraa.
Sitten yhtenä aamuna seisoin tutun risteyksen kohdalla enkä tiennyt, kumpaan suuntaan piti lähteä.
Diagnoosi tuli keväällä esikkojen aikaan.
Paavo ompeli takkiini kaksi punaista nappia. Hän sanoi, että niistä minut ainakin tunnistaa.
Minusta ne olivat hienot.
Te kyselette minulta paljon menneestä.
Muistatko tämän?
Muistatko hänet?
Muistatko missä asut?
Joskus muistan. Joskus en.
M***a tänään tiedän, että pidän sinisestä. Tiedän, että kahvi on liian kuumaa. Tiedän, että tuo mies tuolla nauraa hauskasti. Tiedän, etten halua vielä sisälle.
Tänään tanssin keittiössä.
Paavo sanoi, etten ollut tanssinut vuosiin.
Ehkä hän muisti paremmin.
Minä tanssin kuitenkin.
Älkää katsoko minua vain sen kautta, mitä olen unohtanut.
Kertokaa minulle välillä, kuka olin.
Ja kuunnelkaa, kun minä kerron, kuka olen nyt.
