14/09/2023
Teetän äidinkielen ja kirjallisuuden opettajana aina syksyn alussa kirjeen opettajalle, jossa kyselen kuulumisia, toiveita ja tavoitteita. Seuraava oppilas otti aiheen käsittelyyn vapaat kädet luvallani. Lue hänen kaunis kirjeensä!
21.8.2023
Hei x,
Nimeni on V., enkä tiedä mitään.. Minä olen lapsi. Olen muovattava, olen kesken. Olen ollut tässä maailmassa jo 13 vuotta, m***a en tiedä vielä mitään. Kaikki on kesken. Päivät kuluvat, vuodet kuluvat, m***a minä olen paikoillani. Kaikki on sumuista ja sekavaa, pyörivää. Seison keskellä, en keskipisteenä, m***a keskellä. Aika lipuu ohi, hitaasti. Voisin napata siitä kiinni. Voisin liukua mukaan. Voisin mennä eteenpäin, voisin jatkaa, m***a en tee sitä. Seison paikallani. En ole varma teenkö näin vapaasta tahdostani vai estääkö jokin minua. Olen kaukana kaikesta, vaikka näen kaiken käden ulottuvilla. Sitä haluan oppia. Liukuun heittäytymistä. Esteen purkamista. Elämää. Haluan pystyä aistimaan ympärilläni olevaa maailmaa. Haluan päästä pois keskeltä. Haluan mukaan.
Kaikki. Kaikki on iso sana. Kaikki on liikaa. Silti meidän oletetaan kestävän se. Meidän oletetaan ymmärtävän sitä, vaikka totuus on, ettei kukaan voi sitä koskaan täysin ymmärtää. Kaikkea. Luulemme jokainen olevamme keskellä, vaikka olemme vain osia muiden kaikessa. Jokaisella ihmisellä on oma kaikkensa. Tärkein taito on osata unohtaa se kaikki ja keskittyä siihen mikä jää jäljelle, koska vaikka toista luullaan, kaiken jälkeenkin on vielä jotain. Kaikki tärkeä tulee sumuisen, sekavan ja pyörivän kaiken jälkeen. Vain ylijäämällä on oikeasti väliä. Sitä haluan oppia. Haluan oppia karsimaan kaiken pois. Haluan oppia tarttumaan ylijäämään. Haluan tunnistaa ylijäämän. Niin kauan kun kaikki on sekavaa, haluan siitä eroon. Haluan keskittyä kaikkeen hyvään.
Mitä äidinkieleen tulee, tahdon oppia kirjoittamaan ajatuksiani. Paperilla kaikki kirjaimet ja pilkut ja pisteet näyttävät sekalaisilta, keskeneräisiltä, vaikka ajatukseni lentävät täysinä ja kauniina. Haluan oppia vuodattamaan kaiken sen kauneuden paperille. Kaikki upeat sanaleikit, kaikki sydäntä riipaisevat monologit, kaiken. Siinä se sana taas on. Kaikki. Kirjoittaminen on yksi tavoistani saada kaikki ulos, pois. Joillekin se on liikunta, jota en ymmärrä, toisille vaikka tanssiminen, m***a minulle se on kirjoittaminen. Kaikki mahtavat ja loisteliaat sanat kuvittavat kaiken niin täydellisen hurmaavasti, että sitä tekee mieli vain katsoa ja katsoa, kunnes silmät lasittuvat eikä pysty enää keskittämään katsettaan mihinkään. Niin kauan, että minäkin olen poissa kaiken kanssa. Niin kauan että kaikki imee minut mukaansa ja antaa minun levätä. Niin kauan että ajatukset hiljenevät ja jäljelle jää vain hiljaisuus, kaunis rakastava hiljaisuus. Tämä on se mitä haluan oppia. Kaiken päästämistä ulos, niin että muut näkevät minun kaikkeni. Niin että muut ymmärtävät. Niin että minä ymmärrän.
Kiitos.
T. V.P.